Hyvää Joulua

Hyvää joulua blogimme lukijoille :)

Vaikka blogimme on viettänyt hiljaiseloa, niin olemme kuitenkin treenailleet ahkerasti. Leimun kanssa on treenattu eri tokoliikkeitä. Vaikka olen jo kerran Leimun opettanut lähes hiljaiseksi, niin nyt olen saanut ihan haukunkin mukaan liikkeisiin... Siihen ei tarvittu kuin pari vauhti luoksetuloa... Leimu siis innostuu luoksetulossa niin paljon, että haukkuu tyyliin joka askeleella, siitäpä johtuen sitä ei ollakaan tyyliin pariin vuoteen treenattu. Mutta nyt kun haluan sen paikallaolon agiin, niin sitä on pakko treenata. Aiemmin ollaan treenattu vain luoksetulon asentoa sisällä ja muutaman askeleen vauhdilla. Nyt siis vauhtiluoksetulo on ollut sitä, että pyydään sen paikallaolosta luokse (ei tokon loppuasentoon, vaan ihan vaan luokse). No mutta treenailut jatkukoon!

Leimun luonnetestin video...

Sainpahan aikaiseseksi ladata nettiin videon Leimun luonnetestin. Vähän puut on osin edessä, mutta kyllä siitä jotain näkee. :) Niin ja alkukeskustelu on pitkä.

http://www.youtube.com/watch?v=ab6qnMPUphE

 

vikat agit ennen taukoa

Tiistaina ei käyty treenaamassa, koska pakkasta oli sen verran paljon. Torstaiksi sää jo lauhtui, joten oli vuorossa ryhmätreenit. Harjoitusten teeman oli ennakoiva valssi. Leimun kanssa sujui hyvin, alkuu tehtiin ihan kolmella esteellä ennakoivaa valssia. Leimun kanssa töytyy vaan olla tarkkana siitä, että se on lukinnut esteen ennen kuin valssaa, aika nätisti sai kääntymään myös ennen estettä, jos se ei ollutkaan sitä lukinnut. Toisella kierroksella tehtiin 21 esteen rata. Radalla oli kontakteista puomi, ja useassa eri kohdassa käytettiin ennakoivaa valssia. Rata meni ihan hyvin, kontakit olivat hyvät. Paitsi ohjaajan pitäisi muistaa liikkua, nyt vaikuttaa sille, että Leimu pysähtyy kun minä pysähdyn, mutta vikalla kerralla pysähtyi, vaikka minä liikuin, Jee!!! Kaiken kaikkiaan oli kivat treenit.

Tästä on nyt sitten hyvä jäädä tauolle. Olen suunnitellut, että Leimun kanssa pidetään noin kahden kuukauden treenitauko. Tekee hyvää itselle sekä koiralle. Myös sen takia nyt on hyvä jäädä tauolle, koska ollaan tavallaan päästy tiettyyn tavoitteeseen (kolmosluokka). Tauon aikana ei suinkaan ole tarkoitus levätä kokonaan agista, vaan tarkoituksena on treenata paikallaoloa. Nythän se on ihan epävarma, vaikka ei olisi esteen estettä lähettyvillä... Tauon jälkeen treenataan tiivisti pari kuukautta, ja sitten tavoitteena olisi startata kolmosissa maaliskuun loppupuolella / huhtikuun alkupuolella. Kyllä vain, kisakalenteria on jo katsottu kevään osalta :) Yritän jonkin verran kisata keväällä, koska silloin ei ole vielä kuumat kelit, niin Leimu varmasti kulkee paremmin kuin kesähelteillä. Mutta näillä siis mennään!

Osasi se ne kontaktit edelleen ilman apuja :)

Tänään siis ryhmätreenit. Ensin tehtiin kivaa radanpätkää, jossa oli vauhdikkaita suoria, mutta sitten kuitenkin ohjaajalle vähän mietittävää, että miten kertoo ennen estettä jo sitä seuraavan esteen. Leimu muun muassa meni niin suoraan kuin ikinä voi mennä väärään putken päähän (siis tarkoitus oli mennä "väärään päähään", mutta ei se kääntynyt). No tokalla kertaa meni hyvin. Kivasti oli vauhtia. Seuraavalla kierroksella otin yksittäisenä A:n ja puomin. A:lla autoin pari alastuloa, ja sitten tuli ihan ite, puomilla ei tarvinnu apuja kertaakaan. Ja siis ei namilautasta ollut lainkaan. Heti kun on pienemmät kierrokset, niin se muistaa pysähtymisen. Täytyy vaan treenata toistoja ilman apuja, jota myöten se vauhtikin vielä tulee. Ja piku hiljaa myös treeneissä yrittää nostattaa kierroksia ennen puomia / A:ta. Loppuun otettiin vielä lyhyt kieputus sisältäen puomin. En palkannu puomilta, eikä se sitä kaivannutkaan. Hyvä mieli kyllä jäi treeneistä.

Lauantain agikisat

Leimun kanssa kisailtiin lauantaina omissa kisoissa kolme rataa. Tällä kertaa tuomarin toimi Allan Matsson. Ensin aloitettiin hyppyradalla, joka vaikutti ihan Leimun radalle, ja sitähän se olikin. Kerrankin Leimulle nopea aika, eli miinusta neljän sekunnin verran. Tällä radalla sijoituttiin toiseksi ja saatiin toinen luva-nolla. Toinen rata oli myös ihan ok, puomin kontaktilla ei tullut alas asti, mutta vapautin sen kun tassu osui kontaktille. A:lle tultiin kovaa vauhtia ja siitä sitten hyppäsi puolesta välistä alas, siihen asti oltiin tehty puhdasta rataa, ja A oli kolmanneksi viimeinen este. Olisi pitänyt kädellä vetää Leimu alas, mutta tehtiin sitten A uudestaan, jolloin tulokseksi tuli hylky. Kolmas rata oli taas ihan ok profiili. Ei mitään kummallisuuksia, siinä painostin aika paljon kontakteilla (ihan liikaa!), mutta otti ne ja sain vapautettua aina, eli ei tullut omin luvin pois. Tältä radalta nippa nappa (-0.08) miinusaika, ja koska meidän lisäksemme ei tehnyt kuin yksi koirakka nolla- radan, niin sijoitus toinen ja kolmas luva-nolla ja serti kolmosiin. :)

Mutta siis kaiken kaikkiaan, tykkäsin tuomarin radoista, jokaisella radalla oli vähän koukeroa ja sen jälkeen lopussa suoraa pätkää, jolla Leimukin veti aika kovaa. Kontakteja täytyy harjoitella edelleen lisää, koska en oikein tiedä, miten ne kisoissa ohjaisin, eli niistä pitää saada itsenäiset. Toiseksi paikallaolo pitää opettaa, koska kolmosluokassa joutuu pakostakin jättämään koiraa vähintää yhden tai kahden esteen taakse. Ai niin, hyppärille suunnittelin nätisti tekeväni pakkovalssin keppien jälkeen, ja uskon, että se olisi toiminut Leimulla, mutta loppujen lopuksi en uskaltanutkaan, vaan vedin varmasti ja kiepautin sen kädellä. Mutta kerrankin olisi voinut jotain "hienoa tekniikkaa" kokeilla radalla.

Täydelliset kontaktit!! :D :D

Siis tämän päivän treeneillä on kyllä saatu rutkasti innostusta jatkaa agin treenaamista tavoitteellisesti. Siis Leimu teki täydelliset kontaktit ilman apuja! Tänään ei ollut lainkaan namilautasta missään vaiheessa. Ensin otettiin pätkää, jossa A, annoin kädellä paljon apua. Sitten kouluttaja sanoi, että ei saa antaa niin paljon apua, ja sitten kokeiltiin A:ta ilman apuja, ja vau, Leimu pysähtyi oikeaan kohtaan, siitä sitten vapautus ja hurjat kehut! Siis se oli jotain niin mahtavaa, että ei oo tosikaan. Sitten loppuun otettiin vielä puomikin, ja kun en itse pysähdy, ja sanon myöhemmin koske, niin saatiin Leimu tulemaan jo melko nopeasti alas asti oikeaan kohtaan, ilman apuja. Siis tää on jotain aivan uskomatonta. Ei oo montakaan viikkoa sitten, kun olin jo ihan totaalisesti luovuttamassa, että en osaa opettaa oikeaa paikkaa, mutta kun sitä vaikeuttaa, niin koirahan saattaa jopa osata ;) Siis jee!! (Katotaan sitten lauantain kisojen jälkeen mitkä on fiilikset...) Muuten siis tehtiin ihan kivoja pieniä radan pätkiä, joissa muutama vaikeampi kohta, koira kulki hyvin, kun ohjaajan ohjaus sattui onnistumaan. Tarkkana pitää olla, että koiralle osaa kertoa riittävän ajoissa jo "sitä seuraavan esteen".

Tällä viikolla on taas Jaava ollu hoidossa Tiinan reissatessa Itävallassa. Näiden kahden koiran kanssa elämä on niin helppoa, on ne vaan niin mainioita tapauksia, molemmat.

Ageja

Viime viikolla oli ihan normaali viikko, eli tiistaina mulla oli iltavuoro, niin aamusella käytiin aksaamassa. Otettiin (yllätys ;)) puomia ja helppoa rataa. Rata oli lähestulkoon sama kuin viime viikon Marikan suunnittelema rata, en tehnyt siihen muita muutoksia kuin että otin kepit radalle. Puomin kontaktit oli ok. Kepit ovat aina välillä vauhdikkaat ja välillä hitaat, kun tietäisi, mistä vauhti aina välillä johtuu, niin olisi kiva. Eli välillä saattaa pujotella väärältäkin puolelta älyttömällä vauhdilla, ja välillä löntystää ihan kävellen, vaikka mielestäni ohjaan ihan samallalailla.

Torstain ryhmätreeneissä tehtiin helppoa rataa, jolla molemmat kontaktit. Leimu kyllä menee aika kivasti. Ekalla kierroksella saatiin tosi hyvä puomin alastulo ilman namilautasta, A:lla oli namilautanen. Tokalla kierroksella tehtiin kans ihan kivasti sama rata. Ja koska ryhmästä ei ollut kuin muutama paikalla, niin Leimun kanssa otetiin vielä puomin kontakteja yksittäisenä esteenä. Hyviä neuvoja jälleen kontatktien nopeuttamiseen. Mä ehkä jään aina samaan vaiheeseen liian pitkäksi aikaa, eli pitäisi vain nopeammin vaikeuttaa.

Eilen Leimu jostain syystä oksensi lenkillä. Iltaruuan söi kuitenkin hyvin. Seuraillaan tilannetta. Leimu on ollut nyt siis yhteensä kaksi kuukautta ilman lääkkeitä, ja tämän hetken ainoa oire on periaatteessa ollut röyhtäilyt ruuan jälkeen. Ruokahalu on ollut pääsääntöisesti syyskuun alusta asti hyvä. Ja siitä kertoo myöskin se, että Leimulla on nyt normaalin verran painoa, eikä ole liian laiha.

 

EH....

Tänään käytiin siis Lappeenrannan ryhmiksessä näyttelöimässä, tuomarin lapinporokoiralla oli Paavo Mattila. Leimu esiintyi hyvin, liikkeitä lukuunottamatta. Mutta sen  liike vaan ei oo niin tehokasta, niin minkäs teet.

Tässä Leimun arvostelu:

Seistessä kaunis uros, hyvän mallinen pää, kaunis kaula, erittäin hyvä runko, hyvät raajat, korkea häntä häiritsee liikkeessä. Saisi liikkua joustavammin. Hyvä karvapeite ja luonne. AVO EH/3

Eli siis juuri sellainen kuin Leimu on. Sanoi vielä arvostelun jälkeen, että todella hyvä koira seistessä, mutta liike. Tuomari sanoi myös, että jollain toisella alustalla liike voisi olla parempi, nyt siis alustana oli asfaltti. Nyt kai pitäisi löytää tuomari, joka ei ole liikkeistä niin tarkka, sillä tämä tuomari taas ei ollut luonteesta niin tarkka, eli erin sai vaikka koira oli älyttömän ujo.

Ageja

Tiistai-aamuna käytiin itekseen ottamassa jälleen muutamat pätkät aksaa. Otettiin muutamat kontaktit siten, että se namilautanen oli muutaman metrin päässä. Tuli nopeamin alas, mutta jouduin antamaan vartaloapuja, jotta pysähtyi. A:ta otettiin pelkästään normaalilla namilautasella. Muutamat kepit molempii suuntiin ja sitten vielä vähän hassuttelua, eli suoraa pätkää :) Mukavaa oli.

Tänään oli vuorossa ryhmätreenit. Kouluttaja ei päässyt paikalle, mutta oli tehnyt suunnitelman. Kukaan muu ryhmäläisistä ei tullut paikalle, joten meillä oli sitten Leimun kanssa laatutreenit kahdestaan. Koska muun muassa A este ei liikkunut minnekään, niin vähän sovelsin treenisuunnitelmaa, muta ajatus pysyi samana, eli suoraa pätkää ja vauhtia. Sitähän meillä olikin. Leimulla oli kiva vire. Molemmat kontaktit oli radalla ja otin ne ilman namilautasta, nyt tuli hyvällä vauhdilla alas asti, ja annoin apuja, jotta pysähtyi, ei kyllä tarvinnut paljon apuja. Ne oli loistavat. Tehtiin rata pari kertaa, vähän eri tavalla ohjaten. Harkkaan ei olisi kuulunut keppejä, mutta otin myöskin ne muutamaan otteeseen, niihin on vaan pakko saada toistoja, jotta ne lähtee pelittämään. Loppuun sitten tehtiin ihan "tokoa", eli siis seuraamista ja paikallaoloa. Jostain syystä paikallaolossa Leimu lakosi koko ajan maahan, eli ei pystynyt palkkaamaan kuin ihan, että kävin vain muutaman metrin päässä. Ja siis ei ollut esteen takana. Mutta kaiken kaikkiaan mukavat treenit, vaikkakin yksin.

Ageja ja jotain

Viime viikolla ei treenattu kuin ryhmätreeneissä. Ne meni kai ihan hyvin. Leimun kanssa vain vaikeuksia tuottaa se, että milloin pitää olla lähellä ja miten lähellä voi olla. Ohjaaja on vain aika huono, pitäisi muistaa kääntää aina tarpeeksi. Mutta ne oli ihan kivat treenit.

En tiedä, johtuuko Leimun pirteys paranemisesta vain toisesta koirasta, mutta Leimu oli viime viikon todella pirteä. Lenkeilläkin teki kaikkia juttuja ja jaksoi yrittää saada Jaavaa leikkimään. Syönyt on myös hyvin, eli ei tässä nyt sitten muuta kuin odotellaan. Itse lähinnä odotan, että milloin se huono kausi taas alkaa, josko ei enää alkaisikaan?

Leimun kanssa ollaan menossa sunnuntaina Lappeenrannan ryhmikseen. Taidetaan jatkaa vikan sertin metsästystä vielä ensi vuonna, sillä sinne on ilmoitettu peräti 12 lapinporokoiraa...

Ageista vielä. Leimu siis ei vieläkään tiedä kontaktin pysähtymispaikkaa, koska ne ovat hitaat. Niin ei tässä voi kuin puolentoista vuoden treenauksen jälkeen alkaa katsoa peiliin, ja todeta, että mä en ehkä osaakaan opettaa sitä kontaktin paikkaa, joten olisiko aika luovuttaa. No ei vielä luovuteta. Nyt sitten kokeilen huomenna siten, että laitan namilautasen parin metrin päähän puomista, eli tarkoituksena, että namilautanen vetää Leimun nopeammin alas, mutta sitten kuitenkin pysähtyisi. Katsotaan kuin käy.

Torstain agit + Joensuun kisat

Torstain agitreenit Leimun kanssa. Ekana suoritettiin kilpailunomaisesti 19 esteen rata, Leimulle nolla :) Leikitin ennen rataa lelulla, ja lähtö samanaikaisesti. Leimulla oli myös mukavasti vauhtia. Tokalla kerralla jotain sössin itse, en ohjannut tarpeeksi, niin teki väärän esteen. Mutta edelleen hyvä vire jatkui. Mutta sitten mentiin kolmantena tekemään kiva lyhyt pätkä, ja kaikki meni pilalle. Ihan kaikki. Hemmetti, olisi pitänyt jättää vain niihin kahteen toistoon. Puomin kontakti meni pilalle, jätin paikkalle ennen lähtöä (virhe!), oli hyvässä vireessä ja ei se vaan pysty jäämään paikoilleen. Sitten kun Leimun kanssa ei saisi tehdä liikaa toistoja, ja nyt niitä kyllä tuli... Paikkallaoloa pitää vain harjoitella, ja saada se tulemaan vauhdilla sivulle (ensin edes ilman häiriötä). No oli sellaset fiilikset treenin jälkeen, että ei me minnekään kisoihin lähetä...

No lauantaina lähdettiin Leimun ja Jaavan kanssa kohti Joensuuta. Leimun radat oli ekana, ja olimme juuri sopivasti perillä, ei tarvinnut liian pitkää odotella ja oli aikaa verkata Leimu rauhassa. Tuomarina oli Sami Topra. Leimulla oli ihan hurja vire päällä, se haukkui ihan sikana radalla menevälle koiralle, ja mietin, että mitä tästäkin tulee. Matkaan lähdettiin samanaikaisesti, ja todella hyvin Leimu meni. Ekan radan A, oli hyvä, puomilta vapautin ennen kuin pääsi alasasti.. No onneksi vapautin, koska aikamme oli nippa nappa miinusaika, ja tällä siis irtosi kakkossija ja ensimmäinen luva-nolla kakkosista. Tokalla radalla hyvä vire jatkui, ja koska tiesin, että aikaan pääseminen tekee tiukkaa, niin vedettiin ihan riskillä. Tällä radalla myös kontaktien vapautukset ennen kuin oli maassa. Mutta aika harmillisesti vajaa sekunnin yli ihanneajan. Tämä kyllä harmitti sikana, koska oikeesti Leimu meni tosi vauhdikkaasti ja hyvällä vireellä. Tältäkin radalta kakkossija.

Seuraavana vuorossa Jaava, joka oli kerennyt autossa ihan kivasti kerätä kierroksia... Minua vähän jännitti, että miten se mun kanssa toimii, koska on kuitenkin niin Tiinan koira. Mutta nyt toimi hyvin, ja tietysti asiaan vaikutti myös se, että Tiina ei ole ollut Jaavan kanssa tekemisssä viikkoon eik ä ollut kisapaikalla. Mutta Jaava oli aivan mahtava. Se huuteli, kiskoi hihnaa ennen rataa, ja oli ihan täpinöissään. Ja sitten kun sitä vastaan pitää taistella, niin se kerää vielä enemmän kierroksia. Mutta sitten kun vuoromme tuli, niin sanoin Jaavalle sivu, niin vau, tyyppi tulee salamannopeasti sivulle ja lopetti meuhkaamisen. Ja sanoin odota, tyyppi jäi paikoilleen ihan hiljaa odottamaan. Siis ennen lähtöä tarvittiin kaksi normaalilla äänenpainolla sanottua sanaa, sivu ja odota. Hemmetti, Se oli niin mahtava fiilis, kun tyyppi on ihan kierroksilla ja tulee sivulle ja jää odottamaan. Tiina oli neuvonut, että jätä vain yhden esteen taakse, muuten Jaavalle tulee kiire ihmisen luo ja voi tulla rimojen ali. Yhden esteen taakse jätin, ja siitä sitten menoksi. Rata meni puhtaasti aina keinun jälkeiselle takaakierrolle. Jaava oli jo hypyn takana, mutta kiersi pois, koska minä käännyin liian aikaisin. Siinä tuli just se, miten tarkasti Jaava lukee ohjaajaa... Sitten saatiin vitonen vielä puomin alastulolta, koska ohjasin sen niin kuin Leimun, eli väärin! Leimulla pitää olla siis mahdollisimman kaukana, jotta ei tuu painetta, kun taas Jaavalla pitää olla lähellä. Eli olin siellä kahden metrin päässä, niin eihän se todellakaan riko askelrytmiään, vaikka sanoisi mitä, sillä kun oli kiire ohjaajan luo, oli aika iso loikka ;) Siltä radalta siis kymppi ja vajaa kaksi sekuntia yliaikaa. Tokalle radalla yritin muistaa, miten Jaava ohjataan. Tällä radalla Jaavalla oli vielä enemmän vauhtia kuin ekalla, joten jo alussa meinais mennä pieleen, mutta Jaava teki hienon korjauksen hyppäämällä hypyn käytännössä ihan paikalta. Mutta sitten ohjasin neljänneksi viimeisen esteen takaakierron hätäisesti, jolloin rima tippui... Tältäkin radalta lisäksi muutama sekka yliaikaa. Mutta oli se Jaava vaan nin tohkeissaan kun pääsi tekemään.

Lisäksi Jaavasta ja Leimusta oli mukava nähdä kamuja Titiä ja Kodaa. Tulomatkalla olikin sitten väsynyttä porukkaa. Ei päät juuri nousseet.

Kaiken kaikkiaan päivä pisti miettimään, mitä hittoa. Oikeasti, lappalaisilla jos meet kolmosluokassa, niin täytyy mennä ihan riskillä ja yhtään isoa kaarrosta ei saa tulla, niin pääset nippa nappa ihanneaikaan. Me ei kyllä Leimun kanssa haluttaisi sinne. Ja toisekseen Leimulle ehkä kuitenkin pitäisi keksiä joku toinen keino kontakteille. Ei millään pysty kisatilanteessa oottamaan, että se tulee alas asti, siinä tulee sekuntteja ihan älyttömästi. Lisäksi kepeiltä pitäisi saada monta sekuntia pois. Ja keinu myös nopeammaksi. Mutta siinä ne sitten onkin mitä pystyy tekemään, koska esteeltä toiselle Leimu menee kyllä vauhdilla.

En tiedä, onko ihanneajat aina olleet noin kovia kakkosissa ja kolmosissa, mutta tämä pistää miettimään, että minkä rotuinen seuraava koira on, jos meinaa agia treenata? Ei siis mitenkään vakavasti, mutta että pääsisi edes ihanneaikoihin kolmosluokassa... Mutta toisaalta taas lappalainen on muuten maailman paras...

Aamuaksat med två hundar :)

Elikkä tänään menossa mukana myös Jaava, joka on pari viikkoa mulla hoidossa, kun Tiina lähtee Venäjälle viikoksi. Myrttiä en uskaltanut ottaa, ku se ois kuitenki aloittanut juoksut, joita on jo odoteltu tovi... Tänään siis treenailin sekä Jaavan että Leimun kanssa. Ensinnäkin noissa on selkeä ero: Jaava on ihan lähellä, ei mielellään lähde kauemmaksi ellei ohjaa kauemmaksi, kun taas Leimu on normaalistikin aavistuksen kauempana, Leimu ei tykkää olla lähellä. Eli se aiheuttaa sen, että Jaavaa täytyy ohjata jonkin verran eri tavalla kuin Leimua. En kyllä tajuu, mitä me ollaan minnekään kisoihin menossa... Ensin otin Jaavalla muutaman puomin, en kauheesti palkannu kontaktia, koska sitten sille tulee hinku puomille. Kontakteja Jaavalle ei ole varsinaisesti opetettu, niin se pitää vain rikkoa sen askelrytmi. Sen jälkeen otettiin vielä keinu, ja meinasi tulla lentokeinu. Mutta tajusin karjaista odota. Sitten otin Leimulla myöskin yksittäisenä puomin ja keinun. Kontakteja sekä namilautasella että ilman. Hyvin malttoi pysähtyä, vaikka ottikin Jaavan tekemisestä kierroksia. Sitten otin vielä molempien kanssa muutamat radan pätkät. Jaavalle keppejä eri kulmista, ja muutama pätkä, jossa sekä puomi että A. Koska pöytäkin oli radalla niin otettiin myös se. Milloinka Tiina olet Jaavan kanssa ottanut viimeksi pöytää?? Oli sen näköinen, ettei ole ikinä pöytää nähnytkään, mutta meni siis hienosti kyllä. Ei ongelmia. Olin siis näyttänyt Jaavalle loppupalkan ennen kuin mentiin radalle, tarkoituksena testata karkaako radalta repulle, ei karannu.  Leimulle samoja kuin Jaavalle. A:ta hinkattiin muutama kerta ilman namilautasta, ja tuli nopeammin alas kuin namilautasella, vaikka minä jouduin näyttämään mihin. Mutta melko ok. Leimulle myöskin paikallaolo. Pääsin jo esteen taakse, ja sieltä palkkaamaan. Alussa ei otettu paikallaoloa, koska silloin kierrokset oli liian kovat. Mutta molemmat oli oikein mainioita.

Agia

Torstain treeneissä meillä oli hyppytekniikkaa. Leimun kanssa ei olla aiemmin tehtykään, joten oli ihan hyvä juttu. Leimu hyppää periaatteessa ihan ok, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Koska toisella puolella ei ollut ketään, niin otettiin myös muutama puomi, kontaktit ok sekä kepit pariin otteeseen. Lisäksi leikitin patukalla, ja vaikka Leimu kaatoi hyppyesteen kesken leikin, niin ei keskeyttänyt leikkiä. Pätevä Leimu :)

Tässä muutama syksyinen kuva Leimusta, oli pakko vähän ensin leikkiä valon kanssa...

Ja nämä kaksi ovat syyskuun loppupuolelta.

Aamuagit

Aamulla kävin hallilla vähän ottamassa aksaa. Tarkoituksena oli keskittyä paikallaoloon. Ei oo helppoo, ni ei oo. Olisi pitänyt aluksi ottaa muutama pätkä, koska Leimun oli todella vaikea keskittyä tulemaan sivulle, tarvitsi siihen jopa namiavun. No mutta kun sain sivulle, niin sitten pysyi paikoillaan (ei oltu edes esteen takana), sitten kävin vähän kauempana ja palkkasin ja vapautus. Tehtiin tämä muutaman kerran. Sitten otin lentävällä lähdöllä muutamat kepit, eri kulmista ja puolilta, ihan ok. A:ta muutaman kerran, ei hyvä, ottaa jotenkin painetta jostain, eli tulee todella hitaasti alas, positiivista kyllä oikeaan kohtaan. Taas tähän väliin paikallaoloa, muutaman kerran palkkaamassa ja sitten pyysin luokse (ei ollut estettä edelleenkään). Nyt oli jo parempi, kun oli saanut vähän mennä agia. Sen jälkeen otin vielä pimeitä putken päitä yksittäisenä esteenä, ihan huippu koira, irtosi hyvin. Ja loppuun kiva lyhyt rata + paikallaolo. Viimeisessä paikallaolossa Leimu ei uskonut vapautuskäskyä, vaan oli päättänyt suorittaa rataa... Eli palkan ja vapautuksen jälkeen jäi istumaan paikalleen tuijottaen esteitä. No mukavat treenit joka tapauksessa.

Nyt kun Leimu ensi viikolla vapautuu doping-pannasta, niin pitihän se ilmottaa ensi viikon lauantaille Joensuun agi-kisoihin. Ja ihan tylsää olisi ajella pitkä matka yhden koiran kanssa, niin ilmoitinpahan lainakoira Jaavankin sinne. Huippua, pääsen ohjaaman ekan kerran kolmosluokan ratoja. Toivon mukaan vaan ensi viikolla ei olisi hallitalkoot, koska olisi kiva ottaa agia Jaavan kanssa ennen kisoja... Ongelma ei ole kyllä se, etteikö Jaava menisi, vaan lähinnä kepeille vienti eri kulmista. Jaavahan hakee kepit itse, mutta ei liian vaikeista kulmista. Toivon mukaan Leimulle ei nyt sitten loppuviikosta aloiteta mitään lääkitystä.

"terve"

Tänään sain Leimun kokeiden tulokset. Haima toimii normaalisti, samoin ravintoaineet imeytyvät normaalisti eikä ulosteessakaan kasvanut mitään. Leimu on syönyt suhteellisen hyvin, mutta tässä taas on ollut ehkä aavistuksen huonompaakin syömistä havaittavissa. Röyhtäilyt ovat jatkuneet. Nyt ei tehdä mitään muutoksia, vaan pitää olla loppuviikosta eläinlääkäriin uudelleen yhteyksissä, että miten jatketaan.

Leimun kanssa on otettu tehotreeniä paikallaolon suhteen. Pysyy ihan hyvin. Mutta taitaa agiesteet olla aika paha häiriötekijä. Tästä ei nyt oteta mitään vuoden projektia, vaan se pitää kyllä saada sujumaan nopeammin.

hieroja ja agit

Tiistaina Leimulla oli fyssari, ja tällä kertaa oli parempi kuin viimeksi, eli jumeja ei ollut normaalia enempää. Nyt Leimu on ollut viimeiset pari viikkoa kivan pirteä, ja tosiaan ollaan oltu ilman lääkkeitä pari viikkoa. Nyt on menossa hyvä kausi, jee :) Toivon mukaan jatkuisi tälläisena. En ole vielä saanut tuloksia viime viikkoisista verikokeista, pitää huomenna yrittää uudelleen soittaa niistä.

Tänään oli normaalit agitreenit. Tehtiin pari pätkää, toisella oli takaakiertoja ja toisella välistä vetoja. Ja lisäksi muutama hankala kohta. Puomin otin tänään ilman namialustaa, oli ok, ei hyvä ,eli siis oli hidas. A:lla oli namilautanen ja Leimu tulee jotenkin tosi varovaisesti alas, ei meinaa saada vauhtia pysähtymään, mutta tänään siis pysähtyi. Kivat oli treenit. Meidän vaan siis pitää lähtöjä treenata. Koira pitäisi ottaa sivulle, jotta saa sen oikeaan kohtaan aseteltua. Sitten koiran pitäisi tietää, että luvan saatuaan saa lähteä, eikä arpoa, että milloinka saa lähteä. Paikallaolo on meille jo nyt vaikea, ja se tulee olemaan vaikea, koska kolme vuotta ollaan tehty vähän miten sattuu.

Ageja ja muutakin

Viime viikon ohjatuissa agitreeneissä tuli muutamie hyviä vinkkejä. No siis Leimun kanssahan ollaan tehty erittäin vähän paikallaoloa ja sitä ei ole siltä pääsääntöisesti vaadittu. Nyt siis jos jätän paikalleen, niin sen pitää pysyä valitussa asennossa yhdellä käskyllä. Nythän meillä on mennyt vähän äittelyksi se... Ja kun käännnyn niin en saa heti antaa käskyä, vaan rauhassa odottaa ja sitten vasta. Treeneissä Leimulla oli ekalla kertaa kiva vauhti, ja tokalla kierroksella vähän hitaampi. Leimu ottaa uudesta ryhmästä vähän enemmän häiriöitä kuin normaalisti. Se ei malta olla hiljaa odottaessa vuoroa, vaikka normaalisti näin on ollut. Ja en oikein halua Leimua komentaa agihallilla... Takaaleikkaukset meni oikein kivasti. Kepeille tuli myös hyvä neuvo, käden pitäminen sivulla tai vähän niin kuin avaisi vetoketjun, eli tietty vetäminen, jolloin koira tietää miten kauan pujotella. Loppuverkkalenkillä tuli vielä treenikaverilta neuvo kontakteille, että harkoissa pitäisi nostaa myöskin kierrokset tappiin, ja vaatia pysähtyminen, ja mikäli ei pysähdy, niin pääsee heti korjaamaan uudelleen.

Tänään sitten käytiin heti aamusta itekseen treenailemassa. Leimu oli ihan huippu :) Puomia otettiin namilautasella ja ilman. Tulee hitaasti puomin alas, jos ei ole namilautasta. Nyt tein siten, että jos ei ollut namilautasta, niin pysähtyminen, kehu, vapautus ja palkka vasta minun luotani, eli en mene palkkaamaan kontaktilla kädestä. Tarvitsee lisää toistoja. Kepit oli aivan mahtavat. Käsi kun oli sivulla, niin vau, molemmin puolin meni tosi hienosti. Paikallaoloa otettiin myös, eli yhden esteen taakse ja pitämistä sitä siellä. Tarvitsee lisää harjoitusta. Loppuun vielä vauhdikkaat suorat ja se oli siinä. Piti oikein komentaa itseni pois hallilta, etten olisi tehnyt liikaa, koska koiralla oli niin hyvä vire ja hyvä vire säilyi loppuun asti. Palkkailin myös lelulla, ja toimi hyvin, mutta Leimu vaatii myös namipalkan leikkimisen jälkeen. Ai niin otettiin myös A pitkästä aikaa, ja en tiedä, se on nyt ihan hajalla. Sain lopulta sen pysähtymään, mutta en tiedä oliko A liukas vai mitä, mutta tuli tosi varovaisesti ja siltikään ei saanut pysäytettyä alkuun vauhtia, otimme ehkä A:n yhteensä kolme kertaa, ja vikalla pysähtyi, niin stten lopetin sen siihen. A ei siis ollut viimeinen este, mitä tehtiin, vaan se tehtiin aika alussa.

Leimu on ollut nyt viikon ilman lääkkeitä ja muutoksia ei ole tapahtunut. Syö ruuan hyvällä ruokahalulla, mutta röyhtäilee lähes joka ruuan jälkeen. Lisäksi uloste on ollut jälleen löysempää. Niin ja maha ruplattelee ja on myös turvonnut. Koska Leimu ei vastannut antibioottikuuriin, niin jotain on edelleen vialla. Täten äitini lähtee viemään Leimun huomenna Helsinkiin tutkimuksiin. Leimusta otetaan muutama verikoe, joilla toivon mukaan suljetaan pois pari tautia ja sitten vielä uloste viljellään. Leimun eläinlääkäri on siis konsultoinut jotain kunnon spesialistia maha-suolikanavan ongelmiin. Eläinlääkäri sanoi myös, että välttämättä Leimulle ei sovi Z/D ruokavalio, mutta sitä nyt kuitenkin vielä jatketaan.

Torstain treenit

Eilen oli siis meillä ekat treenit uuden ryhmän kanssa sekä uudella alustalla (hiekkatekonurmi). Kouluttaja ei päässyt paikalle, mutta meillä oli hänen suunnittelema rata. Mua vähän hirvittti, että mites sujuu, kun teemana oli takaaleikkaukset. Yllättävän hyvin sujui. Alkuun teki suuremmat käännökset, mutta vikalla kertaa kääntyi jo ilmassa ihan mielettömän hyvin. Toki tähän sain apuja treenikaverilta, joka huusi aina, kun mun piti kääntää, niin sain ohjauksen lähes oikeain aikaisesti. Mutta tosiaan mun juoksulinja ei ollut suora, vähän oli mutkaa matkassa ;) Kontakteilla namilautanen. Kivat oli treenit ja meni ihan älyttömän hyvin!

Lappalaiskoirien agileiri 10-12.9.2010

Perjantaina hyppäsin Leimun kanssa Tiinan, Jaavan ja Myrtin kyytiin kohti Kiteetä lappalaskoirien agileiriä. Perjantaina leiri alkoi majoittumisella ja iltapalalla. Lauantaina ja sunnunaina treenattin neljässä eri ryhmässä (kolmoset, kakkoset, ykköset ja möllit) kussakin ryhmässä noin viisi koirakkoa Kokkosen Tuijan johdolla noin kaksi tuntia / ryhmä molempina päivinä.

Lauantain rata oli aikasta vaikea, niin kuin kuuluikin olla :) Ensimmäinen rata sisälsi, merkkaamisen tvistin, pakkovalssin, flipin?/poispäin käännöksen. Siis todellakin meidän pitää Leimun kanssa harjoitella myöskin vaikeampia ohjauskuvioita, koska oikeasti jokin kuvio voi joskus toimia jossain radassa erittäin hyvin. Oikeasti voin sanoa, että en ole varmaan koskaan treenannut noita edellä mainuttuja kuvioita. Eli olipas vaikeaa... Minä sähläsin ihan sikana, täällä, tässä sanoja EI saa käyttää liikaa, vain kriisi-tilanteissa. Mä en saa häseltää. Mutta jos ei jotain negatiivista niin myöskin positiivista, minun liikkeeni on erittäin hyvää. (Juu sitä onkin sanottu monesti, etä juokse!) Me ei pystytty merkkaamista harjoittelemaan, koska Leimu ei pysynyt paikallaan. Ja ei Leimua voi syyttää paikallaan pysymättömyydestä, koska siltä ei ole sitä vaadittu agikentällä. Se täytyy harjoitella.

Tokalla radalla teemana oli irtoaminen. Eli mutkaputken toisella puolella oli hypyt ja piti ohjata putken takaa. Sain Leimun menemään melko helposti, vähän tökähti mutta ei pahasti. Leimu vähän väsähti, niin ei otettu tokalta radalta yhtään toistoa, vaan mentiin kerran läpi. Suhahdin ekan kerran elämässäni radalla ja aivan väärässä kohtaa. Eli nyt tiedän, milloin voi suhahtaa, mutta ei tosiaan kannata, koska sitten pitää aina suhahtaa niissä kohdissa.

Lauantain ratoja päästiin vielä analysoimaan illalla videolta ja aivan hirveältähän se oma sählääminen näytti. Mutta oli erittäin hyödyllistä nähdä videolta, että mitä oikeasti sählää. Poispäin käännös oli mulle ihan todella vaikea, ja sitten kun en meinaa millään pysyä paikallaan... Ja Tuija sanoi myös sitä, että Leimu ei tykkää tulla ihan lähelle, että on mieluummin aavistuksen kauempana. Lauantain radat eivät sisältäneet kontakteja.

Sunnuntaina vuorossa oli uusi rata, jolla oli kaikki kontaktiesteet. Radalla oli myöskin takaa kiertoja, jotka tein tvistillä, koska olin sen lauantaina oppinut. Leimu paineistui radalla kepeistä, jotka suoritettiin väärälä puolelta. Mun pitää seuraavan kerran olla ihan hiljaa ja vaikka kehua vaikka kerran, että taitava kepeillä. Koska vaikuttaa sille, että mun sähläyksestä saattaa Leimu paineistua. Kontakteihin sain hyviä neuvoja. Meillähän on tämän hetken ongelma se, että miten saadaan namilautanen pois. Ratkaisu siihen on apuohjaaja, joka vetää koiran oikeaan asentoon, samalla kun itse olen kauempana ja sanon käskyt, kehut ja vapautuksen ja palkkaan vasta vapautuksen jälkeen. Vaikuttaa, että tämä on mennyt eteenpäin, saatiin yksi aika hyvä toisti puomilta itsenäisesti suoritettuna, vain aavistuksen himmasi alastulolla, mutta siis vain muutaman askeleen, ei koko alastulopuomia. Leimulla oli sunnuntaina oikein kiva vire, parempi kuin lauantaina.

Leiristä jäi käteen ihan sikana asioita, kaikki kun vielä muistaisi. Opetella ainakin pitää kepit, paikallaolo, pakkovalssi, flippi/poispäinkääntö, joku lap ja jaakotus, jota osa kolmosista käytti radalla. Lisäksi minä en saa sählätä. Mutta meillä tosiaan alkaa paketti olla aika hyvin kasassa kunhan nuo pari asiaa saadaan kuntoon, eli paikallaolo, kepit ja kontakteilta namilautanen pois.

Mitä muuta jäi mieleen, niin koiran heittäminen / keilaaminen, milloin heittää milloin keilata, selkä suorana juokseminen, polvista voi joustaa, palkka oikealla hetkellä, jos on jokin kriteeri, niin siitä pitää pitää kiinni.

Oli kyllä ihan huippu agileiri! Tosi mukavaa oli nähdä muitakin agilappalaisia ja niiden suorituksia. Pari päivää kun istui ja kuunteli Tuijan opetusta, niin tuli aika monta oivallusta.

 

Agit

Eilen jälleen ageissa normaalit treenit. Tehtiin kivoja radanpätkiä, kuten aina ;) Joka radalla jokin tai muutama pieni jippo. Leimu kulki oikein kivasti, ja sillä oli tosi kiva vire päällä. Meillä ei ollut keppejä radalla, mutta kaikki kontaktit olivat. A:lla Leimulla oli namilautanen mutta puomilla palkkasin kädestä. Tiedän, pikku hiljaa pitäisi saada tehtyä radallakin puomia & A:ta ilman nameja. Nämä oli siis Susannan pitämät vikat treenit. Ensi viikosta alkaen meillä Leimun kanssa on treenit torstaisin Marikan ryhmässä. :)

Tokoa

Pakko kirjoittaa tämän päivän tokoilusta, kun oli niin parhautta. Treenattiin siis lenkin päätteeksi marketin nurmikolla... Ensinnäkin nyt kun en kiinnitä Leimun haukkumiseen huomiota, niin sujuu paremmin. Tietenkään Leimu ei saa palkkaa, jos ääntelee, mutta tekeminenkään ei lopu siihen. Jos tekeminen loppuisi siihen, niin eihän me koskaan päästäisi yhtään eteenpäin... Tehtiin ekana paikallaolot sekä istuen että maaten, molemmissa ehkä noin minuutti, koska Leimu oli aika levoton. Pysyi kuitenkin. Sitten seuraamista ja käännöksiä, täyskäännöksissä apu vielä namilla. Sujui hyvin. Jos mun pipo olisi ollut kireämmällä, niin olisin hermostunut yhteen ohikulkijaan, mutta kun toko ei ole niin vakavaa, niin minua vain huvitti. Eli kun tehtiin seuraamisia, niin ohikulkija alkoi viheltää, ja hänen tarkoituksenaan oli siis saada Leimu luoksensa. Leimu vähän katteli, mutta ei lähtenyt, oli siis sillä hetkellä "vapaana", ja sitten tuli räksyttäen mun luokse. Kierrokset kuitenkin tästä nousi ja oli vähän normaalia enemmän jatkossa ääntelyä. Mutta päivän paras oli se, että jäävissä Leimu meni maahan ilman käsiapuja! Jee! No todettakoon heti perään, että hyvin lakosi maahan myös seisomisessa... No seisomista ollaan harjoiteltu vähemmän, mutta siihen pitää saada ääneen eri äänenpaino, ja ottaa tehotreenaukseen seisominen. Nyt tein myös ihan vaan "näyttelyseisomista" myöskin, koska seisomisessa Leimu on väistänyt minua, kun palaan sen luokse. Pelkkiä seisomisia täytyy harjoitella lisää. Muuta ei sitten taidettukaan tehdä. No mutta ihan kivasti meni.

verijälki5

Eilen jälleen tein verijäljen, pituutta noin 300 metriä ja kaksi kulmaa (U:n mallinen) (150 m + 100 m + 50 m). Luulin, että se olisi luvannut poutaa, mutta eipä se ollut luvannut, eli koko yön ja tämän päivän on sadellut vettä. Tämä vähän jännitti, että mitenkäs käy. Jälki oli siis vajaa 24 tuntia vanha. Leimu lähti yllättävän hyvin menemään, ja itseasiassa oli hyvä juttu, että jälki oli haasteellinen, koska Leimu meni hitaampaa kuin aiemmin. Tuli muutama tosi hyvä pätkä, mutta ekä noin kolmesti hukkasi jäljen.. Kulmat kuitenkin merkkasi hyvin. Toisaalta tästä on hyvä jatkaa, mutta outoa, että se hukkailee aina silloin tällöin sen jäljen...

Aksaa!

Tänään taas treenit. Kolme kivaa radanpätkää. Radat oli tällä kertaa meille tai siis ohjaajalle yllättävän vaikeita. Minullehan on toitotettu aina, että mitä kovempaa juoksen sitä kovempaa Leimu menee. Ja sehän siis on ihan totta. Mutta tänään oli radat sellaisia, että koiraa ei pystynyt vedättämään, vaan olisi pitänyt malttaa odottaa ja olla koiran kanssa samaan aikaan esteellä, jotta saa sen menemään oikein päin. Eli vasta vikalla radalla onnistuttiin tekemään ekalla kerralla oikein. Ja sitten kun en halua näyttää Leimulle, jos minä olen mokannut, niin jatketaan aina rataa eteenpäin muutama este ja sitten palkka... Puomilla tein ilman namilautasta, ja no ei se vielä ehkä sitä paikkaa tajua, mutta pikku hiljaa. Siis pysähtyy, mutta tällä kertaa liian aikaisin. Kepit väärältä puolelta meni yllättävän hyvin, ja pystyin ns. lähettämään koiran kepeille. Ensi viikolla onkin viimeiset treenit tämän ryhmän ja kouluttaja Susannan kanssa.

Mainittakoon tokosta sen verran, että sitä on tehty lähes joka päivä jotain pientä. Eli olen laittanut meille jo jotain tavoitetta ensi keväälle niiden suhteen. Sitten jos kaikki menee Leimun parantumisen suhteen hyvin ja lääkitykset pystytään lopettamaan syyskuussa, jolloin lokakuu olisi vielä karenssi -kuukausi, mutta marraskuussa voisi tehdä jotain, esim. Lappeenrannassa olisi marraskuun alussa näyttely ja sitten voisi käydä muutamissa agikisoissakin. Mutta katsellaan kuin käy. Ei meinaa uskaltaa kirjoittaa, että nyt on ollut hyviä päiviä viime viikosta asti, koska tuntuu, että yleensä aina tulee takapakkia, kun sanoo, että on mennyt hyvin...

Rekon kanssa treffit + verijälki4

Sunnuntaina nähtiin Rekoa, joka oli sattumalta käymässä Lappeenrannassa. Leimuhan viime kesänä leikki Reko -pennun kanssa, mutta nyt Rekosta olikin tullut jo iso :) Yllättävän hyvin poitsut kuitenkin tuli juttuun, eli pystyttiin lenkkeilemään koirat irti. Leimun piti vähän kyllä isotella ja Rekon välillä kokeilla, kumpi onkaan isompi. Kamera oli myös mukana, joten pojista muutama kuva.

Eilen tein myös Leimulle verijäljen, joka käytiin tänään ajamassa. Jälki oli noin 24 tuntia vanha, ja se siinä oli 100 metriä + kulma ja 100 metriä. Leimu meni ihan ok, mutta pari kertaa haahuili. Mutta jälleen kulman merkkasi hyvin. Ensi kerraksi suunnittelin kahden kulman jälkeä. Mutta tosiaan mun on varmaan alkuun vähän hillittävä Leimun menohaluja, ja koska jälleen kulman jälkeen työskentely muuttui paljon tarkemmaksi.

 

Hieronta

Leimulla oli eilen fyssarin hieronta, ja yllätyksekseni jumeja oli. Leimun alaselkä oli siis aika jumissa, joten Leimulla on seuraava aika jo kuukauden kuluttua, eli lokakuun alussa. Toivon mukaan ei ole säännöllinen ilmö, mutta Leimu röyhtäili tänään ruuan jälkeen, happolääkekuuri loppui siis tiistaina. Oispa se vaan ohimenevää...

Onnea Leimu :D

Leimu täyttää tänään peräti neljä vuotta! Onnea Leimulle!

Tämän päivän agit meni vaihteeksi aivan loistavasti. Ensinnäkin ekalla kierroksella jätin Leimun kolmen hypyn taakse istumaan, ja Leimuhan pysyi! Eikä siis todellakaan agikentällä olla panostettu paikallaoloon. Mutta se oli aivan loistava juttu. Muutenkin meni ihan kivasti. Tehtiin kolme radan pätkää ja Leimu kulki kivasti. Putken suun ohi pystyi viemään ihan vain käskyttämällä. Puomilla oli namilautanen. Loppuun otettiin muutama pelkkä puomi ja ihan kuin kontaktit olisivat menneet aavistuksen eteenpäin. Eli Leimu tuli ilman namilautasta oikeaan kohtaan, ilman että minä yhtään osoitin paikkaa! Aivan loistavaa!

Leimu on ollut nyt taas pirteä ja syönyt muutamana viime päivänä kaikki ruuat. Ehkä se taas tästä. Viime viikonloppuna oli täällä agikisat, ja voi että ku kisaaminen himoittaisi. Olisi kyllä ihan huippua päästä kisaamaan, mutta jos kaikki menee hyvin, niin me startataan seuraavan kerran ensi keväänä. Nyt on treenikausi meneillään ja kokeillaan saada kontakteista varmat, kepeistä nopeammat ja keinu varmemmaksi. Onhan tässä puoli vuotta aikaa treenata!

verijälki 3

Eilen käytiin tekemässä koirille verijäljet, toivon mukaan ei viimeisiä, sillä yksin on aina vaikeampi lähteä tekemään jälkiä kuin kaksin... Elikkäs Leimulle noin neljäkymmentä metriä suoraa, jonka jälkeen kulma, ja loppusuora noin neljäkymmentä metriä ehkä jonkin verran yli. Eli Leimulle eka kulma kahden vuoden tauon jälkeen. Viimeksihän innostukseni lakkasi kulmien opettelussa, koska Leimu "oikaisi" kulmat, vaikka olisi lorotellut ylimääräistä verta vaikka miten paljon. Tänään olikin ihan erilainen kulma, merkkasi sen ihan oikein. Jäljen lähtö meni pieleen ohjaajan mokan takia. Leimu merkkasi jäljen lähdön hyvin, mutta minä tollo en muistanut tarkalleen mistä se lähti (vaikka lähtö oli hyvin merkattu), joten en päästänyt Leimua menemään, jolloin se meni sekaisin... No siitä sitten pienen jäljen etsimisen jälkeen päästiin matkaan. Tosiaan kulman merkkasi hyvin, mutta kulmalta oli vaikeuksia tehdä mutkaa, eli olisi jatkanut vain etenepäin. Sitten kun löysi jäljen, niin jäljesti erinomaisesti, itseasiassa paremmin kuin alkujäljen. Alkujäljen meni paljon vauhdikkaammin, mutta kulman jälkeen meni todella tarkasti, yksi pieni haahuilu, mutta muuten erittäin hyvin. Nyt vaan lisää kulmajälkiä, pituutta tietysti jäljen molempiin päihin pikku hiljaa lisää. 

Terveyttä, tai pikemminkin sairastelua

Ensinnäkin eläinlääkäri soitti koepalojen tulokset viime viikon perjantaina. Hyvä uutinen ensin, eli ei ole syöpää! Mahalaukun kuopakkeissa oli pieni määrä Helicobakteerien kaltaisia bakteereja. Mahalaukussa on hyvin lievä hemorragia, mutta näyttteenoton vaikutusta on vaikea arvioida, joten käytännössä vatsalaukku on normaali. Kun taas ohutsuolen näytteissä oli lisääntynyt määrä lymfosyyttejä ja plasmasoluja, eli ohutsuolessa lievä / kohtalainen lymfo-plasmasytäärinen suolitulehdus. Leimun vatsa on ollut löysällä, joten perjantaina eläinlääkäri vaihtoi antibiootin toiseksi eli tylosiiniksi.

Leimulla oli myös vatsakipuja / kouristuksia perjantaina, joista kerroin lääkärille. Ne johtunevat lievästi haimatulehduksesta, jonka usein suolitulehdus aiheuttaa. Kipulääkkeeksi ei käy kuin Litalgin ja Tramal, tulehduskipulääkkeitä ei voi Leimulle antaa. Viikonloppu pärjättiin Litalginilla, ja Leimu oli ihan pirteä, mutta sunnuntaina ja maanantaina annoin Tramalia. Tramal tietenkin väsyttää koiraa aikalailla, tänään ei ole tarvinnut antaa mitään kipulääkettä. Koiran kivut on niin vaikea huomata, no vatsakivut on suhteellisen helppo, koska koira silloin makaa erilaisessa asennossa kuin yleensä. Toisaalta kipulääkettä ei viitsisi antaa turhaan, mutta toisaalta taas koiraa ei todellakaan halua pitää kivussakaan.

Mutta tänään oli hyvä päivä! Oon kyllä niin iloinen, mikäli joku päivä voin sanoa Leimun olevan terve! Nimittäin Leimu on nyt yhteensä sairastanut lähes vuoden, toki on ollut useammankin kuukauden "terveitä" jaksoja, ja jo maaliskuussa luultiin, että syy oli löydetty... Mutta tosiaan nyt siis hoidoksi kuuden viikon kuuri Tylosiinia, tarpeen mukaan kipulääkettä (lääkäriin, jos ei kivut lopu, nyt siis näyttää hyvälle) ja syötetään vatsahappolääkettä kuuri loppuun, eli vielä viikon ajan. Omepratsolia ei saa koirille syöttää jatkuvasti. Eläinlääkäriin pitää olla yhteydessä aina muutosten sattuessa. Nyt esimerkiksi ei ole ollut röyhtäilyjä ainakaan pariin viikkoon, eli vaikuttaa sille, että parantumista on tapahtunut. Ruokahalua on ollut suhteellisen hyvin, mutta on ollut myös ruokahaluuttomuuttakin. Viikon päästä kun vatsahappolääke loppuu, niin voi olla, että röyhtäilyt palaavat, toivon mukaan ei!

Agit + verijälki 2

Eilen oli vähän viileämpi agitreenissä, ja siitä saattoi johtua, että Leimulla oli tosi kiva vire päällä. Tehtiin kivat radan pätkät, kerran karkasi puomille, yllättäen. Sujui myös ilman valssaamista, kun peruutti tarpeeksi, mutta valsaamalla meni kaikista sujuvimmin, siinä tavallaan oma liike jatkui paremmin koko ajan. Molemmat kontaktit oli, ja niillä namilautanen joka kerta. Pitkästä aikaa Leimu tuli suhteellisen reippaalla ravilla myös alastulokontaktin loppuun asti, eikä alkanut himmailemaan liian aikaisin. Hyvä hyvä. Näissä pyrin siis olemaan mahdollisimman kaukana, jotta ei tulisi turhaa painostamista. Kun muissa kohtaa rataa, pitää olla koiraa lähempänä, jolloin Leimu menee varmemmin, eli tehdään hommia yhdessä. Loppuun otettiin vielä pieni hyppykuvio, meni ihan hyvin, mutta käännökset ovat jäykkiä. Loppuun kun jäi aikaan, niin saimme ottaa muutaman puomin ja A:n yksittäisenä esteenä. Edelleen namilautanen. Meni kiva vauhdikkaasti, ja nyt otin myös vähän kestoa, eli kävin palkkaamassa uudestaan, ja sitten vasta vapautus. Oli kivat treenit :)

Eilen vielä kävin tekemässä Tiinan kanssa koirille verijäljet täksi päiväksi. Leimulle oli vajaan kahdensadan metrin mittainen jälki, jossa oli kaarroksia, mutta ei vielä varsinaisia kulmia. Jälki oli noin 20 tuntia vanha. Leimu ajoi jäljen melko hyvin. Alkuun kuitenkin vauhti kiihtyi, ja ensimmäisen kaarroksen oikaisi aika pahasti, eli seuraavalla kerralla ei niin jyrkkää kaarrosta. Sen jälkeen palasi oikealle jäljelle, ja sitten astui johonkin, eli kuului kiljahdus. Kuitenkin työvietti oli niin kova, että se ei menoa haitannut. Tämän jälkeen kuitenkin ajoi loppujäljen rauhallisemmin, ja pysyi myös kaarteisa jäljellä. Loppupalkka olikin muurahaisia täynnä, joten pallka tuli kädestä, enkä antanut syödä maassa olevaa palkkaa... Hemmetin muurahaiset!

Verijälki

Tänään ajettiin heti aamusta eilen tehty verijälki. Tässäkin on siis ollut vuoden tauko, joten eilen laitettiin verta vähän reilummin kuin yleensä. Leimu ajoi jäljen älyttömän hyvin ja tarkasti, jälki olisi voinut olla pidempikin. Jälki oli siis helpossa maastossa noin sata metriä pitkä suora jälki. Palkaksi oli allergiaruokaa jäljen lopussa (varmaankin kaikkien "sääntöjen" vastaisesti).

Nyt Leimu on syönyt ihan hyvin, ja en ole kuullut röyhtäilyjä enää muutamaan päivään. Tulisipa jo ne koepalojen tulokset.

Tässä vielä Leimu, Jaava ja Myrtti eilen Tiinan kuvaamana.

Aksaa, tokoa & hakua

Keskiviikkona oli noin viiden esteen rata agitreeneissä, nimittäin ukkonen paukahteli siihen malliin, että kohta sataa ja kunnolla, joten ei kannettu kauheasti esteitä ulos. Meillä oli muutama hyppy, putki ja kepit. Ensin tehtiin ohjaalalle erittäin vaikea kuvio. Olisi pitänyt olla paikoillaan siivekkeen vieressä kutsua koira käteen ja siitä sitten kääntää hypylle. Se ei millään onnistunut, koska ohjaaja ei malttanut olla paikoillaan. Lopulta maltoin olla melkein paikoillaan, saatiin se menemään oikein, mutta pitkällä kaarroksella. Tehtiin myöskin minun pyynnöstäni yksi hyppykuvio Vähäniityn lauantain koulutuksesta, jota ei saatu silloin Leimun kanssa menemään oikein. Nyt se kyllä saatiin mutta ei ekalla yrityksellä, välistä vedot on vaikeita, ainakin minulle ohjata. Pitäisi malttaa pysyä lähempänä koiraa, eikä olla liian kaukana. Leimulla oli kivasti enemmän vauhtia kuin lauantaina. Hyvä juttu.

Keskiviikko iltana vielä tottisteltiin sen verran, että tein Leimulle seisomista, enkä mitään muuta. Juu siihen on tullut ongelma, Leimu väistää todella paljon kun palaan takaisin. Pitää yrittää nyt ihan arjessakin palkata sitä siitä, että se on sivulla seisomisasennossa, tai jotain.

Perjantaina eli siis eilen päästiin pitkästä aikaa (kahden vuoden tauon jälkeen) hakuilemaan. Leimulle tehtiin ihan alkeisharjoitus, koska tosiaan sen kanssa on hakultu noin viisi kertaa sen ollessa kaksi -vuotias. Leimulla oli kiva meininki, ei ollut mitään ongelmia, lähteä hakemaan juoksevia ukkoja. Leimulle ensimmäinen ukko siis, houkutteli ja juoksi, ja päästin Leimun heti. Toiselle ja kolmannelle aavistuksen odotin, mutta siis jokainen ukko näytti namipurkkia Leimulle. Leimu oli ihan innoissaan alusta asti, ja hyvin meni ukkojen luokse. Nyt oikeasti pitäisi tsempata opettaa Leimulle nouto. Olen edellisenkin lauseen kirjoittanut blogiin todella monta kertaa, mutta se vaan on niin vaikeaa. Mikäli Leimun kanssa pääsisi hakuilemaan, niin Leimusta pitäisi todennäköisesti opettaa rullakoira, koska Leimulta voi olla liikaa vaadittu vieraan ihmisen haukkuminen. Olimme siis kuokkimassa Tiinan viimevuotisessa hakuryhmässä Imatralla.

Huomenna olisi verijäljen vuoro, tänään käyty siis tekemässä verijälki.

Lomailua

Sunnuntaina "lenkkeiltiin" Tarun, Amin ja Hupin sekä Tiinan, Jaavan ja Myrtin kanssa. Leimu tuli suhteellisen hyvin juttuun vuoden ikäisen uroskoira Hupin kanssa, kunhan vain pysyttiin liikkeessä, ja eivät olleet liikaa kahdestaan ;) Ami olikin vanha tuttu, ja sen kanssa meni oikein kivasti. Tässä muutamia Tiinan ottamia kuvia koirista, ryhmäposeerauskin otettiin.

Myrtti ja Hupi

Leimu, Hupi ja Myrti

Koko sakki: Hupi, Jaava, Myrtti, Leimu ja Ami

Hupi, Jaava, Myrtti, Ami ja Leimu

Hupi, Jaava, Myrtti ja Leimu

Leimun seurana on vajaat kolme viikkoa Myrtti ja Jaava. Tällä viikolla on tokoiltu oikein ahkerasti. Eilen ja tänään käytiin tokoilemassa! Ensin minä jouduin harjoittelemaan pelkkää kävelyä ilman koiraa. Minä nimittäin jäkitän ihan järkyttävässä asennossa, kun teen seuraamista Leimun kanssa. Mutta edistystä saatiin tapahtumaan, kun oli joku joka neuvoi. Leimun kanssa eilen tehtiin seuraamista, ja tavoitteena oli pyrkiä pitämään kontakti koko ajan, eli askeleita vain yksi tai kaksi. Saatiin onnistumisia. Tänään tehtiin paikallaoloa S-marketin pihalla. Lyhyt matka ja usein palkkaus. Ei noussut kertaakaan. Leimu otti sekä kävelijöistä että koirakoista älyttömän paljon häiriötä, joten en tehnyt muutamkuin perusasennon, josta palkka joka kerta kun otti kontaktin. Selvästi huomaa Leimusta sen, että oikeasti ei olla tokoiltu oikeastaan vuoteen juuri yhtään. Yksi syy, miksi en ole tokoillut, on se, että palkkaan Leimun namilla, ja sillä on ollut ruokahaluuttomuutta, niin en ole oikein halunnut namipalkkaa käyttää, mutta nyt ainakin tykkäsi nameista. Nyt on syönyt ruokaa edelleen melko hyvin, paitsi tällä viikolla on jättänyt jonkin verran syömättä, mutta on kuitenkin aloittanut syömisen joka kerta.

Sari Vähäniityn agikoulutus Kiteellä

Tänään olimme Sari Vähäniityn agikoultuksessa. Rata oli kivanoloinen, jossa muutama jippo. Leimu meni ihan ok ekalla kerralla. Vähän oli jo alusta asti tahmeaa. Mutta hyvin jaksoi tsempata. Tykkäsin Vähäniityn tavasta kouluttaa, palautetta tuli melko paljon. Edelleenkin sama vanha juttu omasta vauhdista. Lisäksi koiralle ei saa näyttää, jos virheitä tulee. Leimulle pitää opettaa välistä vedot, ja esim. jos sanon tässä, niin se tarkoittaa, että estettä ei suoriteta, vaan tullaan tähän. Tätä Leimu ei siis vielä osaa. Kontakteilla oli namilautanen. Kiva ja mielenkiintoinen päivä oli kyllä. Muta jotenkin Leimussa ei ollut tänään vauhtia, voi johtua kuumuudesta tai sairastelusta, en tiedä. Katsellaan.

Kuulumisia (+tähystys)

Leimu on nyt ollut reilun kaksi viikkoa hoidossa Mikkelissä. Hyvin on kuulemma mennyt, on ollut huomaamaton helppo hoitokoira. Leimu on saanut olla ilman talutushihnaa lähes koko ajan. Mökillä Leimu on jopa käynyt kahlailemassa, vaikka ei tykkääkään tassuja kastella... Lisäksi Leimu on oppinut myyrästämään, tai aikaisemmin se ei ole tajunnut mitä esim. Jaava ja Myrtti tekevät pellolla, mutta nyt siellä Leimu oli jonain iltana tehdyt isoja myyräloikkia. Leimu on syönyt suhteellisen hyvin heinäkuun ajan, mutta röyhtäilyt ovat jatkuneet. Nyt Leimu on ollut allergiaruualla noin kuutisen viikkoa.

Koska oireet eivät ole hellittäneet (lähinnä tällä hetkellä siis röyhtäily), niin Leimulla oli eilen Yliopistollisessa eläinsairaalassa vatsantähystys, sekä otettiin myös normaalit verinäytteet, joissa ei mitään poikkeavaa. Tähystyksessä todettiin mahalaukun ja ohutsuolen limakalvolla tulehdukseen viittaavia muutoksia. Suullisesti eläinlääkäri sanoi, että vatsalaukku on normaali, mutta ohutsuoli näyttää silmämäääräisesti kroonisesti tulehtuneelta, mutta yhteenvetoon näköjään on kirjoitanut, että muutoksia on molemmissa paikoissa. Mahalaukusta että suolesta otettiin koepalat, joiden tuloksia odotellaan kahden viikon sisällä.

Nyt hoidoksi aloitettiin Trikozol kuuri tulehdukseen ja tehokkaampi happosalpaaja (omepratsoli) vatsansuojaksi. Lisäksi ruokana jatketaaan allergiaruokaa ainakin koepalojen valmistumiseen saakka.

Leimun oli ollut ohjeiden mukaan ennen tähystystä kahdentoista tunnin paastolla, mutta siitä huolimatta sen vatsalaukku oli ollut täynnä mitä ilmeisimmin kiinankaalia. Meillä kotona siis viljellään kiinankaalia, ja sitä on tietenkin joka paikassa ja se on ollut aika monen koiramme herkkua. Mutta äiti vähän ihmetteli, että missä välissä Leimu olisi ehtinyt käydä syömässä kiinankaalia, kun olivat olleet aika pitkälti mökillä ennen tähystystä. Minä en siis ollut itse silloin kotosalla, vaan valmiina Helsingissä.

Tähystystä edeltävänä päivänä mietin, että onko tähystys sittenkin turha, kun se oli nyt heinäkuun syönyt normaalisti. Onneksi en kuitenkaan perunut sitä, vaan saatiin selville, että suolessa on jotain pielessä, eikä oireet oli minun mielikuvitukseni tuotetta. Leimu oli jälleen laihtunut pari kiloa, voi olla että se on nyt maalla kuluttanut enemmän kuin normaalisti kaupungissa. Eilen kun näin Leimun parin viikon jälkeen, niin heti huomasin, että paino on aavistuksen tippunut, nyt sitten se saa vähän enemmän ruokaa kuin normaalisti.

Agia

Tänään taas normaalit ryhmätreenit. Oltiin ulkona ja edelleen on todella kuumat säät. Onneksi vuoromme on tänä vuonna tuntia myöhemmin kuin viime vuonna eli 18-19. Tehtiin ihan kivaa lyhyttä pätkää. Treenattiin puomia vähän yksittäisenäkin esteenä, välillä namilautanen välillä ei. Tänään ehkä vaikutti sille, että mun kannattaisi juosta kauemmaksi alastulosta silloin, kun siellä ei ole namilautasta, Leimu kuitenkin näytti pysähtyvän oikeaan kohtaan ja tuli ehkä aavistuksen nopeammin. A:ata ei ollut tänään. Se tarvitseekin enemmän treenausta vielä paikan suhteen kuin puomi. Kepit olivat tänään todella nopeat ja Leimu haki oikealta puolelta jopa itsenäisesti kepit helposta kulmasta. Jotenkin tänään vauhtia oli aavistuksen vähemmän kuin yleensä, mutta ei kuitenkaan koko aikaa, välillä löytyi myös vauhtia. Mutta täytyy myöntää, että kuuma keli vaikuttaa...

Nyt blogi hiljenee muutamaksi viikoksi, kun mamman kesäloman alkaessa lähtee reissuun pariksi viikoksi Leimun jäädessä Mikkeliin vanhemmilleni hoitoon. Näillä näkymin seuraavan kerran agiliidellään heinäkuun lopussa / elokuun alussa. Toisaalta tauko on varmasti paikallaan myös Leimulle. Ja toivon mukaan Leimun terveys saataisiin selvitettyä tässä kesän aikana.

Kuvia agirodusta

Agirodusta muutama kuva. En olisi halunnut käyttää radalla aurinkolaseja, mutta mun oli pakko, koska herkkiin silmiini olisi käynyt liikaa suora auringonpaiste.

Kaikkien kuvien Copyright Anne Lind.

Agirotu 2-4.7.2010

Leimun kanssa osallistuin ensimmäistä kertaa agirotuun tänä vuonna. Perjantaina töiden jälkeen lähdettiin matkaan kohti Ylöjärveä. Noin neljän tunnin ajon jälkeen olin Ylöjärvellä, josta jatkettiin matkaa majapaikkaan Hannan & beaglejen ja Tiinan ja pörröjen kanssa. Majapaikka oli noin puolen tunnin ajomatkan päästä Yläjärveltä.

Lauantai aamuna startattiin puoli kahdeksaksi kisapaikalle, koska Titin eka rataantutustuminen oli jo kahdeksalta. Leimun ekan radan tutustuminen oli yhdeksän jälkeen. Eka rata vaikutti ihan mukavalle (kuten kaikki muutkin viikonlopun radat). Ekalla radalla tuomarina oli Sari NIkkilä. Pituudessa Leimu ei ponnistanut kunnolla, vaan otti palikoista lisää vauhtia, mutta yksikään palikka ei kaatunut! No mutta hypylle olin tekemässä takaaleikkausta ja ohjasin Leimun ohi hypyn, jolloin se hyppäsi hypyn väärään suuntaan -> hyl. Rata jatkettiin tieteysti loppuun ja Leimu hyppäsi A:lta alastulon yli. Minä tyhmä tyhmä, en ottanut sitä takaisin, vaan jatkoin loppuun asti. Tämä kostautui päivän tokalla radalla, jossa Leimu teki saman tempun. Tällä kertaa meillä oli virheetön rata, mutta palautin koiran kontaktille ja heti pois loppupalkalle. Tokan radan tuomaroi Heidi Viitaniemi. Heti tokan radan alkuun oli puomi ja putki vierekkäin, ja koiran piti mennä putkeen. Olin melko varma, että meidän rata kosahtaa jo heti alkuun. Kunnes opin rataantutusmisessa aivan uuden asian. Siinä oli siis hyppy hyppy ja putki.  Niin sen voi tehdä siten, että hyppyjen jälkeen valssaa blokaten puomin pois, ja tällä tavoin ohjasin Leimun onnistuneesti putkeen! Meillä on ollut ongelmana myös treeneissä saada Leimu putkeen puomin sijaan, mikäli molemmat ovat tarjolla. Lauantai oli ihan älyttömän kuuma päivä, joten olen todella tyytyväinen siihen, että Leimu teki innokkaasti kaksi rataa, tai no yksi ja puoli.

Sunnuntaina oli vuorossa joukkuekilpailut. Onneksi en ollut ilmoittanut Leimua millekään yksilöradalle, koska itse en kyllä olisi yhtään enempää kuin yhden radan juosta siinä helteessä. Sunnuntainakin tultiin heti aamulla aikaiseen, koska Jaavan joukkue oli heti ensimmäisessä rataantutustumisessa. Porkkismorkkis joukkue oli kolmannessa rataantutumisessa, eli onneksi myös suhteellisen aikaisin. Joukkueeseemme kuului Vinha, Hoppa, Leimu ja Ruka. Alunperin Taimin piti mennä vikana koirana, mutta Taimi ehtikin aloittaa jo juoksut. Leimun kanssa onnistuin sähläämään kolme hylkyä tulokseen, ja kaikki kolme hylkyä samalta esteeltä eli esteeltä numero kolme, joka oli putki. Ensin Leimu meni väärään päähän putkeä (ilmeisesti hypyiltä oli suhteellisen suora linja väärään päähään, niin koira olisi pitänyt ottaa tiukemmmin lähemmäksi), sitten korjasin sen kokonaan väärään putkeen ja sieltä vielä hurautin sen väärään päähän putkea ennen kuin oikea pää löytyi. Loppurata menikin oikein mallikkaasti. A:lla selvästi muisti eilisen ja hidasti tosi paljon. En valuttanut aivan maahan asti vaan vapautin, kun tuli kontaktille, samoin tein puomilla. Puomilla nimittäin hiipi koko alastulon erittäin hitaasti. Mutta "onneksi" muutkin joukkueessamme sähläsi, niin oma sähläys ei harmita niin paljoa... SItten lähdimmekin ajoissa pois, kun olimme katsoneet toisen porkkisjoukkueen radan. Helle teki tehtävänsä, ja ei tosiaan jaksanut jäädä loppuun asti. Ja ihan mukava oli tulla ajoissa kotiin.

Kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu takana. Ensi vuonnahan agirotu onkin Lappeenrannassa, saa nähdä minkä verran itse saa osallistua, ja minkä verran täytyy olla talkoohommissa. Lyhyesti vielä, että Leimu jää nyt vähäksi aikaa kisatauolle, jonka aikana tavoitteena saada varmuus kontaktin paikasta,, keppeihin vauhtia ja paikallaolo ennen lähtöä. Voi olla, että alkuun keskitytään keppeihin, koska nyt ollaan ehkä kuitenkin tehty liikaa kontakteja. Allergiaruualle ei ole ollut kahden viikon jälkeen vaikutusta Leimun oloon (röyhtäilee ja ajoittaista ruokahaluuttomuutta), niin voi olla, että Leimu vielä tähystetään.

OpenClass -rataa treeneissä

Tänään tehtiin treeneissä OpenClass -rataa. Nyt vähän harmittaa, kun en Leimua sille radalle ilmoittanut, koska rata vaikutti ihan kivalle (agirotu2010.ylokk.net/OpenClassRata.pdf). Leimun kanssa ongelmia aiheutti este numero 6. Ei millään tullut välistä, vaikka tehtiin monta kertaa. Oli kyllä kuulolla, mutta ehkä jotenkin epävarmasti ohjasin, niin aina kiersi hypyn väärältä puolelta. Lopuksi mun piti ohjata ihan kokonaan eri puolelta, niin sain sen kohdan menemään. Tehtiin rata kokonaan suoraan, ekalla kerralla oli namilautaset molemmilla kontakteilla, toisella kerralla vain A:lla. Näillä eväillä siis mennään agirotuun! Leimu oli ihan hyvässä vedossa, vaikka oli tosi kuuma keli... Niin ja kepit sujui tänään loistavasti (ohjaus ns. oikealta puolelta).

Ihanat aamuaksat :)

Ihanaa, Leimu ei olekaan pilalla... Tänään aamulla käytiin ottamassa vähän aksaa. Leimu oli innokas normaali itsensä. Ei ollut mitään ongelmia kontaktiesteille menossa. Tein ensin siten kuten olin viime kerrallakin suunnitellut, eli kontaktit namilautasella. Meni hyvin. Otin ihan muutaman lyhyen suoran radan pätkän sisältäen kontkatiesteet. (Eli toisin sanoen sellaiset radat kuin oli edellinen treenaaja jättänyt...). Sitten otin vielä kerran puomin ja A:n ilman namilautasta ja pyrin itse olemaan mahdollisimman kaukana. Hidashan se silloin oli, mutta pysähtyi oikeaan paikkaan, A:lla palkkasin namilla kädestä, puomilla pelkästään kehuin. Mutta niin huippua, että en onnistunut pilaamaan (ainakaan vielä) Leimua. Ja tänään siis oltiin hallilla alle kymmenen minuuttia.

Viime viikolla meillä ei olllut agitreenejä, koska keskiviikkona oli epikset, joista meidän ryhmä oli vastuuvuorossa. Jouiduin ottamaan Leimun mukaan hallille, koska en ehtinyt lenkittää sitä kunnolla ennen epiksiä. Ihan hyvä vain Leimulle, että sai kerätä motivaatiota hallilla, ja ei päässytkään tekemään mitään. Olisi kyllä halunnut.

Ainakaan reilun viikon allergiaruuan syönnin jälkeen ei ole ollut mitään muutoksia Leimussa. Röyhtäilee ruuan jälkeen ja välillä syö paremmin välillä huonommin. Viime viikon söi suhteellisen hyvin, juhannuksen vähän huonommin, mutta äsken maistui aamuruoka hyvin.

Plaah

Viime keskiviikon treenit oli katastrofaaliset. En tiedä, mikä johtui mistäkin. Eli ensinnäkin Leimu ei syönyt makupaloja ollenkaan, joten palkkasin sitä lelulla. Periaatteessa lelupalkkakin oli ihan ok. Kontaktit aiheutti vain sitten ongelmia ja paljon. Olin suunnitellut, että otan kontakit varmasti ja ilman painetta, eli tänään pelkästään namilautasella ja minä pysyn kaukana, mutta eihän se onnistunut, koska Leimu ei siis syönyt namia, joka oli vedessä kypsennettyä lihaa... No lopputulos oli, että Leimu ei enää mennyt mielellään kontaktiesteille, joten loppuun tehtiin mukava hyppysuora, jotta saisi jotain kivaa aikaiseksi. Eli mä onnistuin kuitenkin pilaamaan Leimun. Tiesin, että pitää olla varovainen kontaktien kanssa, että ei tule painetta, mutta sitä siis tuli.

Nyt jälkikäteen mietittynä, ei Leimu ehkä pilalla oo, mutta täytyy saada kontakteista kiva juttu ja saada ne itsenäiseksi ilman painetta. Mutta tämä viikko pidetään taukoa ja lepoa, ja katsotaan ensi viikolla uudestaan. Leimu on ilmoitettu agirotuun lauantaille kahdelle radalle ja sunnuntain joukkuekisaan, joten eiköhän ennen sitä saada jotain aikaiseksi.

Leimu on siis jälleen syönyt huonommin ruokaa. Mutta ei se aiemmin ole jättänyt liha -makupaloja syömättä. Joten olen ollut yhdeydessä yliopistollisen eläinsairaalan eläinlääkäriin, että mitäs tehdään. Leimuhan on koko ajan röyhtäillyt ruokailujen jälkeen, se ei ole mennyt madohäädöllä pois. Leimu siis sai jo toisenkin Axilur-kuurin, koska ajattelin, että syömättömyys on giardiaa, mutta ei se siis ole. Leimulle kokeillaan vielä kuukauden verran hypoallergeenista ruokaa, ja jos sillä ei ole vaikutusta röyhtäilyyn ja ruokahaluttomuutta esiintyy, niin sitten Leimu tähystetään. Itse en jaksa uskoa, että tämä olisi allergiaa, mutta jotain on kuitenkin pielessä. Nyt Leimu on syönyt ihan hyvin sitä allergiaruokaa. Onneksi sitä on myös purkkiruokana, niin sitä pystyy käyttämään nameina. Ruokahaluttomuus on siis ajoittaista, välillä pariin päivään ruoka ei maistu, ja sitten saattaa syödä pitkäänkin normaalisti. Oikeastaan huhti- ja toukokuu oli ihan normaalia, lukuunottamatta röyhtäilyä. Leimu on kuitenkin ollut koko ajan pirteä. Tässä vielä muutama viikonlopuinen kuva Leimusta.

Heinolan agikisat

Tänään korkattiin kakkosluokka Heinolassa Anne Viitasen agiradalla ja Salme Mujusen hyppyradalla. Agirata meni ihan kivasti, kontaktit otin varmasti, eli niihin meni aikaa, kepeiltä otettiin vitonen. Aika meni reippaasti yli 9,54 eli yhteistulos 14,54. Mielestäni Leimu meni ihan reippaasti, eli aikavirhe johtui kontakteista ja kepeistä. Hyppärin rata oli aika mielenkiintoinen. Neljä putkea peräkkäin. Mun piti kolmannen putken oikein kattoo, että vielä yksi, ei ois koira eikä ohjaajakaan enää jaksanut. Leimu kulki ihan kivasti, tehtiin myös muutama takaaleikkaus, jotka toimi. Tällä kertaa otettiin kepeiltä 10, ja lisäksi tuli vielä aavistus yliaikaa, eli hyppäriltä tuloksena 10,07.

Kakkosen radat oli tietenkin vaikeampia kuin ykkösten, mutta meille ne oli ihan sopivia. Leimun kanssa on kuitenkin jo niin kauan treenattu, että esteet ovat varmoja. Tosiaan kepit ovat olleet Leimulle inhokki liike, ja niiden treenaaminen on jäänyt kontaktien varjoon. Toki Leimun kontaktit on mahdollista, ja ne täytyykin saada nopeammiksi, mutta onko mitään järkee pysäyttää "hidasta" koiraa kontaktille? Mun mielestä meillä ei nyt niin älyttömästi aikaa niihin mennyt, ajattelin, että keppejen hidastelusta ja kontakteista voisi tulla ehkä pari sekkaa yliaikaa, mutta yli yhdeksän sekkaa? Sitten jos joskus päästään kolmosiin, niin eihän me koskaan tulla pääsemään ihanneaikoihin, jos koiran pysäyttää kontakteille, ja oikeasti jotain radikaalia täytyy keksiä kepeille. Nimittäin kyllä se Leimu menee ihan kovaa tämän rotuiseksi... Mutta toisaalta jos koiraa ei pysäytä kontakteille, niin kyllä minua enemmän ärsyttäisi radoilta vitoset ja kympit kontaktivirheistä. Ei tämä siis niin helppoa olekaan ;)

Kiitoksia Tiinalle vielä kisaseurasta :) Ja onnittelut Myrtin nollasta, vaikka se ei ollutkaan "hyvä nolla".

Kakkosiin!!!!

Tänään siis kisattiin Kouvolassa kahdella radalla agi -radalla ja hyppärillä tuomarina Sami Topra. Agirata oli ihan mukava, olin päättänyt, että teen samanlailla kuin epiksissä, mikäli hyppää kontaktilta. No kontaktit saatiin tehtyä oikein ja pois vasta vapautuksella sekä A:lta että puomilta. Fiilis oli aika mahtava! Mutta minä siis autoin paljon Leimua molemmissa. Ajattelin, että aika ei varmaankaan riitä, koska niihin meni aikaa. Mutta aika riitti, -0,25 ja sehän riittää. Olimme ainoat, jotka sai agiradalta nollan eli tuloksena nollavoitto! Hyppäri oli aika vääntäminen. Siinä oli ihan samanlainen hyppykuvio kuin treeneissä pari viikkoa sitten, Meni ihan oikein, mutta tosiaan Leimu ei ehdi oikein kiihdyttää sellaisella radalla, jossa koko ajan käännytään. Tälläkin radalla nolla, aika oli -2,58 ja silläkin irtosi voitto!

Oikeasti näistä kahdesta nollavoitosta tuli niin paljon lisää energiaa ja motivaatiota itselle treenaamiseen, että ihan huippua. Mutta tosiaan kontaktit täytyy saada itsenäisiksi. Välillä on vaan tuntunut treenaaminen niin turhalta, kun kehitystä ei ole tapahtunut. Mutta toisaalta koira tykkää agilitystä, niin senhän takia siellä käydään. Huomenna korkataan sitten Heinolassa kakkos-luokka. :)

Viikko vierähti tekemättä mitään...

Tällä viikolla Leimulla oli toinen eläinfysioterapeutin hieronta. Hyvä, että oli, nyt jumit hierottu auki. Ja saatiin lupa startata viikonloppuna agikisoissa lihaksiston puolesta. Tällä viikolla ei päästy keskiviikon agitreeneihin, joten viikko on vierähtänyt ilman agia. Itseasiassa Eini sanoi viime viikolla, että kannattaa pitää Leimu melko levossa ensi viikon hierontaa, joten levossa se on pidetty.

Pikkasen olen taas tokoillut. Nyt pitäisi ottaa oikeasti tavoitteeksi päästä käsimerkeistä eroon, meidän tokot on varmaan samalla tasolla kuin kolme vuotta sitten. Mun nyt täytyy saada itselle motivaatio treenata, koira toimii kyllä hyvin. Lisäksi Leimulle pitäisi opetta leikkimistä. Nythän se ei tuo minulle lelua takaisin, vaan minä käyn lelun hakemassa, eli pitäisi opettaa siihen, että leikki jatkuu vain, mikäli se tuo lelun takaisin minulle. Helpommin sanottu kuin tehty. Mutta plaah....

Eläinfysioterapeutilla

Leimulla oli tänään eläinfysioterapeutin hieronta. Suhteellisen hyvässä kunnossa lihasket olivat, mutta takapäässä oli jumeja jonkin verran, eli tosi hyvä, että ensi viikolle varattiin jo valmiiksi aiemmin uusi aika. Nyt pitäisi Leimun kanssa saada tehtyä päivittäin ravilenkkejä, jotta takapään liike pitenisi (tai joitan suunnilleen näin). Äsken sitten kokeilin, niin se tarkoittaa, että minä joudun hölkkäämään, jotta saan Leimulle lentävän ravin. Irtipidettäessä Leimu kävelee, ravailee ja laukkaa, mutta siinä ei tule yhtäkestoista ravia riittävästi. Eli ottaisiko tavoitteeksi iltapissalenkit hölkäten (puoli tuntia)?

Keskiviikon agit

Tänään oli mukavat treenit. :) Teimme kolmosluokan rataa, ja ei se nyt niin mahdotonta ole. Ohjaaja tarvitsee vain uuden muistin. Siinä mentiin samalle hyppyhässäkälle kolme kertaa, niin oli vaikea muistaa, miten se nyt menikään... Mutta tehtiin siis kahdessa osassa, niin se meni ihan ok. Kontakteilla ei ollut namilautasta, pysähtyi oikeaan kohtaan kädellä avustaen, yhdellä kerralla en palkannut lainkaa, ja kahdella kerralla palkkasin kädestä... Mun oli siis pakko vähän kokeilla ilman namilautasta, ja kädellä ohjaten, koska menin ilmoittamaan Leimun reilun viikon päästä oleviin Kouvolan kisoihin myös agiradalle. Muutenkin Leimu tänään kulki hyvin, vaikka ei ollutkaan suoraa pätkää, hyvin se kääntyy, kunhan itse ei jää paikalleen, eli ohajus pitää suunnitella siten, että itse liikkuu koko ajan, niin koiran vauhtikaan ei hyydy. Kepit meni myös melko hyvin ns. väärältä puolelta.

Muita huomioita Leimussa on se, että se saa nykyisin koppeja, kun heittää makupalan. Yleensä en ole sille kauheasti viitsinut heitellä nameja, koska se ei ole yksinkertaisesti saanut niitä kiinni... Mutta nyt se on alkanut saamaan koppeja!

Ageja

Maanantaista jäi niin huono fiilis, että tiistai -aamuna ennen töitä oli pakko käydä agi-hallilla ottamassa kontaktit. Ensin tein helpotetut eli namilautasella ja sitten muutaman kerran ilman. Nyt tuli loppuun asti, mutta hitaasti. Plaah, treenattavaa riittää.

Keskiviikkona meillä oli kevään/kesän ensimmäinen ulkovuoro vesisateessa... Ryhmämme olikin niin aktiivinen, että peräti kaksi tuli paikalle, eli minä ja Leimu sekä Leena ja Retta. Ei jaksettu kovin montaa estettä kantaa kontista ulos, niin tehtiin pari kivaa pientä radan pätkää. Radalla oli keinu, hyppyjä ja pari putkea. Tosi mukava oli tehdä välillä kepitöntä ja kontaktitonta rataa! :D Leimu oli ihan ok, heti taas sain sille lisää vauhtia, kun itse juoksin kovempaa. Tosin Leimuhan ei tykkää yhtään vesisateesta, vaan se ehtii muun muassa siristellä silmiä.. Eli siihen nähden meni kuitenkin kivasti, että oli hyvin menossa mukana.

Minulla oli tänään teematreenien pitovuoro aiheena kepit ja lyhyt rata. Paikalle ilmoittautui peräti kaksi innokasta agiharrastajaa. Suunnittelin omasta mielestä tosi kivat keppitreenit ja vaikutti, että koulutettavatkin tykkäsivät. Mun on varmasti pakko ottaa Leimunkin kanssa se keppitreeni, nimittäin meidän kepithän tarvitsee lisää harjoitusta.

Epikset

Tänään käytiin vaihteen vuoksi epiksissä testaa kontaktit. Radan alku oli mielestäni aika haastava, mutta selvittiin hyvin eteenpäin aina puomille asti. Puomilla kontakti oli hidas, mutta tuli oikeaan kohtaan, josta kehu ja vapautus, sitten oli putki ja A. A:n kontakti ei sujunut yhtä hyvin, Leimu jäi keskelle A:n alastuloa ja alkoi peräti piippaamaan, eli ei tiennyt mitä pitää tehdä. No lopulta hyppäsi alas, jolloin minä jouduin nostamaan koiran takaisin kontaktille, siitä sitten hurjat kehut ja äkkiä loppupalkalle.

Pohdintaa. Kyllä minä tiedän, mitä minä teen. Siinä täytyy olla oikeasti johdonmukainen, jos nyt olisin jättänyt nostamatta takaisin, niin se olisi tarkoitanut, että kontaktilta saa kisoissa hypätä yli. Mutta toisaalta selkeästi ei olisi pitänyt mennä epiksiin, koska se on näköjään todella epävarma paikasta edelleen. No mutta tiedän edelleen mitä pitää treenata ja itseasissa tällä hetkellä tiedän miten pitää treenata. Eli välillä namilautanen ja välillä ei.

Olin suunnitellut, että ilmoitan Leimun kesäkuun puolessa välissä Kouvolaan kisoihin, mutta oikeasti en voi, kontaktin paikka on liian epävarma. Mutta taidan olla riittävän hullu, ja ilmoitan sen sinne pelkästään hyppärille. Onhan sitä ennenkin ajeltu.

Giardiasta vielä. Koiramme -lehdessä oli juttu giardiasta, ja koirahan voi mennä  näköjään todella huonoon kuntoon, jos sitä ei diagnosoida ajoissa. Tässäkin siis koira oli joutunut tehohoitoon. Ne olivat saaneet tarkemmat ohjeet kuin me. Koira olis pitänyt pestä klooriheksidiinia sisältävällä shampoolla, minä pesin tavallisella. Matot, verhot ynnä muut olisi pitänyt pestä 60 asteessa tai sitten saunottaa. Mun kaikki tämän tyypppiset on pesty 40 asteessa ja pesulassa se yksi matto 30 asteessa. Lopuksi asunto olisi pitänyt desinfioida jollain kunnon aineella, minä olen käyttänyt vain normaalia saippuaa. Joten tässä heräsikin kysymys, että onkohan niitä öttiäisiä, josta voisi saada tartunnan. Voi voi. Ei sekään helppo juttu ollu.

Agia + muuta

Tällä viikolla kävimme normaalisti vain keskiviikon ryhmätreeneissä. Jännityksellä odotin ontuisiko Leimu vai ei. Ei ontunut. (Eikä siis ole ontunut näyttelyviikonlopun jälkeen.) Tehtiin ensin radan pätkä, jossa oli puomi ja A, laitoin namilautasen kontakteille, meni hyvin. Seuraavaksi tehtiin mukava kieputuspätkä, jossa ei ollut kontakteja: Leimu oli loistava. Kolmanneksi vähän vaikeampi kieputuspätkä, jossa piti mennä putken suun ohi siten, että ei itse ollut välissä, no Leimuhan meni tietenkin putkeen. Tokalla kerralla tämä onnistui, kun itse hieman kaarsi kauempaa, niin päästiin putken suun ohi. Ihan loppuun jäi vielä aikaa, joten otin muutamat kontaktit. Vuorotellen ilman lautasta ja lautasen kanssa. Pysähtyi oikeaan kohtaan myös ilman lautasta, mutta puomi & A ovat hitaita, oli siellä lautanen tai ei.

Viime viikon siis Leimu oli hoidossa Mikkelissä, ja se viihtyi oikein mukavasti. Siitä on ihan huippua, kun saa olla päivät pitkät ulkona ja leikkiä päivittäin Lilon kanssa. Ja Leimu menee niin helposti Mikkelissä, kun se on niin helppo ja huomaamaton koira. Ja sitä ei ulkonakaan tarvitse vahtia.

Nyt taas vähän yritin aktivoitua tokoilun kanssa. Tehtiin muutamana iltana jotain pientä. Siihen pitäisi jaksaa panostaa.

Outo ontuminen

En kyllä tajua edelleenkään eilistä ontumista. Eilen vähän ontui myös kotona, mutta tänään ei ole ontunut. Tässä tuli mieleen, että keskiviikkona leikkasin vahingossa yhden kynnen sillein, että verta valui, ja se oli juuri vasen takajalka. Mutta ei se sitä torstaina tai perjantaina ontunut, mutta se voi olla, että se sitä ontui. Nimittäin se ontuminen oli mielestäni juuri sellaista, että ei halunnut varata painoaan jalalle. Mutta edelleen lepoa. Ja Leimuhan on ensi viikon Mikkelissä hoidossa, ja tarkat on ohjeet annettu...

Parikkalasta EVA

Käytiin Parikkalan näyttelystä hakemassa EVA ontumisen takia. Aamulla en huomannut ontumista, vaan mielestäni juoksenteli ihan normaalisti puolen tunnin irtipitolenkin. Mutta kehässä tosiaan ontui selvästi vasenta takajalkaa. Olin ihan järkyttynyt ontumisesta, niin en sitten tajunnu esittää koiraa, koska luulin, että ontumisen takia ei saada arvostelua. Kauhuskenaariot vain vilisivät silmissä. No mutta nyt ainakaan ei ontunut niin selvästi, joten aluksi kokeillaan pelkästään levolla ja katsotaan miten se tästä lähtee parantumaan. Voihan se olla vain jokin lihasvenähdys, ja eläinlääkäri varmasti aluksi sanoisi, että lepoa.

Tässä kuitenkin vielä Leimun arvostelu, tuomarina Marja Talvitie

Erittäin hyvän tyyppinen. Erinomaiset korvat. Kuonon tyvi saisi olla täyteläisempi. Hyvä ilme. Hyvä kaula ja runko. Riittävät etukulmaukset, mutta vielä löysät kyynärpäät. Hieman liian laskeva lantio. Hyvä karva. Ontuu hieman vasempaa takaraajaa, siitä syystä tänään EVA.

Aksaa!

Maanantaina kävin yksin vähän hallilla treenaamassa. Otin pelkästään puomia, jonne en enää laittanut namilautasta. Palkkasin pysähtymisestä kädestä. Pysähtyi, mutta puomi oli hitaampi kerta kerralta. No mutta oikeasti namilautasesta on päästävä eroon. SItten otin muutaman radan pätkän, johon sisältyi puomi (ei namilautasta). Meni ihan ok.

Tänään kouluttaja muistuttti minua niin yksinkertaisesta asiasta, jonka olin jo unohtanut, eli koira juoksee tasan niin kovaa kuin minä juoksen, joten juoksepa kovempaa. Ja jotenkin nyt olen alkanut viime aikoina hipsuttaa ja varmistelee, vaikka sille ei ole mitään tarvetta. Nyt kun juoksin kovempaan, niin kouluttaja sanoi, että Leimu oli vilkaissut mua hämmästyneenä, ja alkanut laittaa töppöstä toisen eteen vauhdikkaammin. No tämä oli jälleen hyvä muistutus. Keinu on meillä hidas, minusta se on hitaampi kuin pitkiin aikoihin. Siihen pitäisi myös panostaa, Leimu ei tykkää keikkamisesta, ääntä se ei ainakaan pelkää. Puomilla ei namilautasta, vaan palkkasin kädestä (oli ok), A:lla oli vielä namilautanen. Sekin on tosi asia, että kädellä palkkaamisestakin pitäis päästä eroon. Siis kontaktien opettaminen on helvetin vaikeaa! Seuraavalle koiralle opetan pysähtymisen ilman mitään apuvälineitä! Niin ja todellakin opetan sen pysähtymään, enkä tee puoltatoista vuotta ilman pysähtymisiä. Ai niin tänään tehtiin myös hypylle ja muurille onnistuneet takaaleikkaukset. Jee! Ja sitten tehtiin myös onnistunut sokean kulman leikkaus, eli koira jätetään selän taakse. Se sujui myös loistavasti.

Ensi viikosta tuleekin agien suhteen väliviikko, koska Leimu on näillä näkymin koko viikon Mikkelissä hoidossa. Mutta pieni tauko tekee varmasti vain hyvää. Nyt lauantaina suunnataan Parikkalaan näyttelyyn. Leimu on tiputellut karvaa siihen malliin, että saadaan varmasti arvosteluun vakiolause, turkki ei tänään parhaimmillaan. ;)

Vappua

Vappua olimme viettämässä Siilinjärvellä. Leimulla oli reissussa koiraseurana venäläis-eurooppainen laika Viivi 1 v. Leimu ja Viivi eivät olleet aiemmin nähneet toisiaan, mutta juttuun tulivat hyvin. Viivi oli aika villi, ja kerran Leimu joutui sanomaan rumemmin Viiville, mutta muuten meni oikein kivasti. Tässä muutamia kuvia viikonlopusta.

Keskiviikon agitreeneissa treenattiin putkien vääriä päivä, ja treeneissä Leimu kääntyi hyvin sinne päähän putkea mihin pitikin. Myös Leimun vire oli hyvä. Kontaktit namilautasella ja vapautus heti.

 

jumppapallo etenee

Nyt ollaan jo päästy vaiheeseen, että Leimu makaa pallon päällä ja kykynee syömään namia. Vapaaehtoisesti ei mene pallon päälle, vaan minä nostan sen siihen, mutta ei siis pyristele poiskaan. Alussahan Leimu ei edes syönyt namia, kun pallo oli vieressä. Siis aivan uusi juttuhan pallo ei Leimulle ole, nimitäin sisko sen kanssa jotain kotona on aiemmin temppuillut, mutta Leimu ei ole ollut kovin yhteistyöhaluinen...

kuulumiset

Keskiviikon agit oli jälleen mukavat radan pätkät, tällä kertaa oli peräti koko ryhmä kasassa, niin tehtiin vain kaksi radan pätkää + yhden kerran kepit. Kontaktit oli ihan jees, mutta yhden kerran en muistanut sanoa sanaa koske, jolloin Leimu tuli A:lta suoraan alas ja namit vain lensivät lautaselta... No heti perään uudestaan ja käskyllä, niin pysähtyi. Otin melkein joka kerta nopeat vapautukset, paitsi muutaman kerran puomilta pidempi kesto.

Annoin Leimulle eilen ekan kerran sydäntä. On se huvittava otus. Ruokakupista nosteli sydämen palaset ruokakupin viereen, söi muut ruuat ja lopuksi vasta mutusteli varovasti sydämen palaset...Minä jo ehdin ajatella, että ei kai se nirsoile, ja jätä sydämen syömättä.

Leimulle ostin jumppapallon. Se ei ole siis mitenkään kunnolla jumissa, mutta en halua että se ehtii mennäkään kunnolla jumiin. Kuukausi vielä pitää odottaa hierojalle pääsyä. Nyt sitten olen vähän jo totuttanut Leimua jumppapalloon, mutta se ei ole ihan helppoa. Se on aika jänskä juttu se jumppapallo. Muutenkin olen silitellyt sen lihaksia. Ja onhan se totta, että kun Leimu laihtui ja lihoi, niin ei se varmastikaan tehnyt hyvää lihaksille...

Agi -kisaamassa!

Leimun kanssa olimme Mikkelissa kisaamassa pelkästään hyppyradan, agiradoille ei vielä osallistuta ennen kuin kontaktit ovat kunnossa. Rata oli mukava ja meidän onneksi kepitkin oli jo kolmas este. Kepit meni tosi hyvin, oli jopa vauhtia. Otettiin hylky ihan tyhmästä kohtaa. Viidennelle hypylle oli pitkä vienti ja en vienyt Leimua tarpeeksi pitkälle, jolloin  se oli epävarma ja vähän haisteli, ja ajautui hypyn ohi. Tämän jälkeen hyppäsi hypyn väärään suuntaan. Siitä sitten laitettiin hanat auki, kun oli mukavaa suoraa pätkää ja Leimulla oli siis ihan mieletön vauhti päällä. Aivan huippua. Sitten siinä oli semmoinen hyppysuora, josta olisi pitänyt mennä ns väärään päähän putkea, no Leimu oli niin paljon mua edellä, että ei mulla ollut mitään mahdollisuuksia saada sitä kääntymään, vaan se meni siihen päähän putkea, mikä näkyi ekana hypyn jälkeen. Sen jälkeen oli jotain juttua, yksi hyppykin taisi jäädä välistä, mutta loppusuora taas oli vauhdikas. Täytyy kyllä sanoa, että oli Leimulta aivan mahtavaa menoa. Viidennnen esteen hylkäys oli mun virhe, mutta sitten Leimulle on pahoja putkien väärät päät, se kun näkee sen pään minkä näkee, niin sinne se menee, ehkä olisi kannattanut tehdä takaaleikkaus, jolloin olisi saattanut saada suunnan muuttumaan. Nyt menin siis suoraan sille puolelle, mille puolelle putkea piti mennä.

Ageja

Eilen:

Lyhyet treenit, lähinnä keinu, puomi ja A. Kontakteilla pitkä kesto, pysyi hyvin, nostin muistaakseni kerran takaisin. Leimulla ei ollut oikein vauhtia, joten sitten vain leikin sen kanssa ja yritin saada parempaa virettä, ja loppuun otin ihan vain suorat hypyt ja putken, jotta olisi tullut hyvä fiilis. Olimme hallilla yhteensä ehkä 15 minuuttia, jossa mukana myös tauko. Ei oikein tullut. Eli Leimu ottaa painetta kuitenkin kontakteissa. Olin jo melkein, että nyt onnistuin pilaamaan koiran innon agiin, jota olen yrittänyt kaikin tavoin välttää. No onneksi sain hyviä neuvoja. :) Eli välillä vapautus heti kontaktilta namin syömisen jälkeen ja välillä pidempi kesto -> eli koira ei voi tietää etukäteen, mitä on tulossa.

Tänään:

Ryhmätreenit. Todella mukavat radat jälleen, kivan suoraviivaiset ja muutamat kivat jipot. Tänään kontakteilta vapautus heti namin syömisen jälkeen, ja tulihan sille koiralle intoa. :D Eli selvästikin kontaktien treenaus ja vaikeuttaminen paineistivat Leimua. Ensi kerralla aion tehdä siten, että muutama vapautus heti ja muutamassa kestoa. Lopuksi meillä oli ihan ympyrä rata, jossa puomi, ja jolta otettiin aika. Leimu meni ok. SItten mentiin uudestaan ja yritettiin pienentää kaarteita yms. Leimu olisi mennyt kovempaan, muttta jäi kontaktille, koska edelliselta koiralta oli jäänyt kontaktille lihapulla, niin Leimun piti mutustella myös se. Mutta tosiaan nyt jäi hyvä mieli treeneistä! Ja jälleen opin agilityohjaajana uutta, eli jos vaikeuttaa jotain, niin pitää aina välillä palata askel taaksepäin.

Pertunmaan näyttely + agia

Eilen käväistiin Pertunmaan ryhmänäyttelyssa, tuomarina piti olla Esko Salkonen, mutta tuomarivaihdoksen takia lappalaisilla oli Maija Mäkinen. Leimu on pari vuotta sitten käynyt Mäkisellä, ja sai tuolloin EH:n liikkeiden takia. Nyt olin sitten päättänyt, että juostaan kovaa! Mutta eipä se onnistunut, kun kehä oli pieni ja ehkä myös aavistuksen liukaskin. Eli Mäkisen linja Leimun kohdalla piti, ja tuloksena tälläkin kertaa EH. Tässä vielä arvostelu, joka on kyllä kiva.

Maskuliininen uros, hyvät rungon mittasuhteet, urosmainen pää, hyvä asentoiset karvaiset korvat, hyvät silmät ja purenta. Hyvä kaula ja säkä, hyvä rintakehä, tasapainoiset kulmaukset, joskin polvikulma saisi olla voimakkaampi. Hyvä lantio ja häntä, askel saisi olla pidempi varsinkin takaa, takaa hieman ahdas. Turkki ei parhaimmillaan. Miellyttävä käytös. Esiintyy erittäin hyvin. AVO EH/1

Paikka oli kyllä ahdas, ja olisi ollut mukavampi olla ulkona. Mutta menihän se näinkin.

Keskiviikon agit oli ihan normaalit treenit. Kahdella ekalla kierroksella ei tarvinnut kertaakaan nostaa kontaktille takaisin, eli pysyi niin pitkään kuin halusin. Sitten menin sanomaan ääneen, että näyttää sille, että Leimu on tajunnut kontaktien idean, ei olisi kannattanut. Vikalla kierroksella jouduin nostamaan takaisin puomille. Nyt olis ehkä sellainen tavoite kontaktien kanssa, josko kesäkuussa voisi startata agiradalla, eli olisi puolitoista kuukautta aika häivyttää namilautanen. Mahdollista? No sen näkee, ei tämä kuitenkaan niin vakavaa ole, jos ei vielä kesäkuussa pääse radalle, aikaa on. :)

 

Kuulumisia

Keskiviikon agit oli jälleen mukavat. Yksi aika pitkä rata, joka tehtiin ensin kahdessa osassa, ja lopuksi otettiin kokonaisena. Ekalla kerralla jouduin Leimun nostamaan puomilla takaisin kontaktille, mutta muilla kerroilla pysyi hyvin ja palkkasin namilautasen lisäksi vielä kädestä. Leimu oli aika hidas, ja se on varmaan osin jumissa. Muuten kyllä ohjauskuviot meni hyvin, kunhan muistaa itse olla häsläämättä. Eilen Leimua silittelin (en osaa siis hieroa), ja vähän aristi vasenta takajalkaa, tänään aamulenkillä kuitenkin juoksenteli normaalisti. Eli ei varmaan ole pahasti jumissa, mutta varmaan hieronta tekisi hyvää. Harmi kun Einille oli niin pitkät jonot. No mutta seuraillaan tilannetta.

Tänään kävin kuuntelemassa viisi tuntia Katja Ojansivun agikoulutusta. Leimun kanssa ei mahduttu koulutukseen, mutta oli kyllä todella mielenkiintoista kuunnella. Itselleni tuli vaikka miten paljon uusia ideoita Leimun agien suhteen. Tarkoitukseni oli ola katsomassa vain yksi ryhmä, mutta toisella ryhmällä oli niin mielenkiintoista juttuja, lähinnä kontakteista, että en malttanut lähteä poiskaan. Leimulle voisi opettaa "kii" -käskyn ja yhdellä hypyllä erilaisia kuvioita. Namilautanen pitäisi myös hävittää mahdollisimman nopeasti pois. No ihan vielä ei sitä voi häivyttää, mutta ei saa liian pitkääkään treenata.

Leimun kunto alkaa olla normaali. Kauheesti ei uskalla sanoa, että se on nyt parantunut, kun on kuitenkin vielä varuillaan, oliko se nyt kuitenkaan pelkkä giardia, mutta tällä hetkellä näyttää hyvälle. Ainoa oire, mikä vielä on, niin on röyhtäily ruokailun jälkeen, ja se ei ole normaalia koirilla. Mutta kyllä siis röyhtäilyt ovat vähentyneet koko ajan, ja itseasiassa äsken iltaruuan jälkeen ei röyhtäissyt. Tietysti tämä paranemiselle on annettava aikaa, koska kyllähän se giardia ehti aika pitkään olla Leimun elimistössä, varmaan lähemmäs puoli vuotta. Nimittäin olen miettinyt sitä, mistä Leimu sen tartunnan sai, ja olen melko varma, että se on saanut sen jo syksyllä juotuaan saastunutta vettä kuralammikosta. Leimu ei nimittäin suoraan syö toisten koirien jätöksiä.

Olen todella tyytyväinen, että vaihdoin nappulat pois. Leimun kakkamäärä on pienentynyt huimasti! Koko elämänsä Leimu on kakkinut sen kolme kertaa päivässä (joskus useammin ja joskus harvemmin), mutta nyt kun on saanut kotiruokaa, niin esimerkiksi eilen ja tänään on tehnyt vain yhdet kakat päivässä. Kuitenkin Leimu saa ruokaa ihan reippaasti. Nyt pitää seurailla Leimun painoa, jotta tulee tarpeeksi tai jotta ei tule liikaa ruokaa. Nyt olen jonkin verran netistä etsinyt tietoa koiran kotiruokinnasta, ja mielipiteitä on laidasta laitaan. Leimulle olen nyt siis antanut niitä valmiita jääkaappivalmisteita, lisäksi olen antanut riisi/kasvis -puuroa, lohiöljyä, piimää, raejuustoa ja vitamiinivalmistetta. Rahulan rehusta pitää käydä ensi viikolla ostamassa pakastelihoja. Ja pitää muutenkin suunnitella Leimun ruokavalio, eli minä päivänä kananmunia, munuaista, sydäntä ja maksaa. Luita en ainakaan vielä aio antaa, koska Leimun vatsa on yleensä mennyt sekaisin, jos ei ole antanut luita pitkään aikaan, ja sitten antaa, niin parempi tällä hetkellä olla siis antamatta luita.

Giardia häädetty

Eilen vein ulostenäytteet tutkittaviksi, ja pikatesti näytti siltä, että giardiaa ei enää ole. Hyvä juttu, koska en olisi enää jaksanut uutta siivous + pesu -rumbaa. Leimu söi viime viikolla lähes kaikki tarjotut ruuat, annoin raksut turvotettuina, koska tuntui sille, että ne meni pehmeänä paremmin alas. Viime viikolla lopulta uskaltauduin varaamaan Leimulle fysioterapeutille hieronta-ajan, aiemmin en ole vielä uskaltanut, koska Leimun terveydestä ei ole oikein tiennyt. Fysioterapeutille olikin kahden kuukauden jono, eli ajan sain varattua vasta kesäkuun alkuun, mutta samantien varasin viikon päähän jo toisen ajan, koska voi olla että melkein puolen vuoden hierontatauon jälkeen lihakset ovat jumissa. Ja varsinkin kun on tapahtunut laihtumista ja painon nousemista. Fysioterapeutti ehdotti puhelimessa, että Leimulle kannattaisi kokeilla kotiruokintaa, koska voi olla, että tällä hetkellä raksut vain yksinkertaisesti tökkivät. Minun mielestä ei siinä nyt mitään häviäkään, jos kokeilee kotiruokintaa. Nyt sitten aloin vaihtamaan pikku hiljaa raksuista kotiruokaan. Juuri nyt olen laiska, joten olen ostanut sellaisia valmiita kotiruoka -valmisteita, ja nyt näyttää sille, että ruoka uppoaa hyvällä ruokahalulla. En muista, milloin viimeksi Leimu olisi yhtä innokkaasti syönyt! Jopa kävi pari kertaa vielä nuolemassa tyhjää kuppia. Pahimmillaan joulukuussa Leimuhan ei syönyt raksuja, vaikka niiden sekaan laittoi jauhelihaa (mutta sitten lopetin herkkujen laittamisen raksujen sekaa, jotta Leimusta ei tulisi oikeasti nirsoa). Maha ei ole mennyt ruokavalion vaihdoksesta sekaisin, tätä nyt sitten ajattelin kokeilla pari kuukautta. Eläinlääkärin kanssa oli myös puhetta ruokavalion vaihdoksesta, ja ei silläkään mitään sitä vastaan ollut. Mutta siis tätä pitää kokeilla riittävän pitkään eläinlääkärin mukaan, jotta tietää onko siitä hyötyä. No ainakin se hyöty on ollut, että ruoka on maistunut Leimulle hyvin. Nyt pitäisi sitten tehdä vähän tutkimusta, että mitä pitää syöttää, jotta kaikki ravinteet tulee, sen takia raksut on ollut niin helppo vaihtoehto.

Agia. Onneksi on sisko, joka jaksaa neuvoa, mitä Leimulle pitää opettaa. Sen mielestä Leimulta voi jo vaatia kontaktilla pysymistä pidempiä aikoja, joten tänään sitten kokeiltiin. Ensin tuli pois kontaktilta, mutta sitten nostin takaisin kontaktille, ja syötin namia ja kehuin, ja hyvin pysyi. Tänään saatiin hyviä toistoja sekä A:n että puomin kontaktilta. Siis siten että se pysyi siellä, muutaman kerran piti käydä nostamassa takaisin, mutta muuten pysyi tosi hyvin. Nyt pitää huomenna ryhmätreeneissä vaatia samalla tavalla kontaktilla pysyminen, vaikka rata jatkuu kontaktin jälkeen. Nyt sitten tämä kun tulee varmaksi, niin tarkoitus on jättää namilautanen pois! Tänään myös keppejä lelulla, ehkä aavistuksen tuli vauhtia lisää. Ja loppuun muutama kiva radan pätkä.

Viikon agiliidot

Kuluneella viikkolla kävin yksin treenaamassa tiistaina aamulla ja sitten oli keskiviikon ryhmätreenit. Tiistailta ei ole muita muistikuvia kuin, että onnistuin viskaamaan Leimun parhaan lelun (sininen narupallo) hallin kattoon, jonne se jäi roikkumaan. Tiistaina sis treenasimme kontakteja, keppejä ja pari lyhyttä radan pätkää (esteet oli siten miten ne oli edellinen jättänyt). Kepeissä kokeilin namialustaa, mutta se ei toimi. Tällöin Leimu vielä enemmän keskittyy haukkumiseen kuin ilman namialustaa. Keskiviikkona oli pari kivaa radanpätkää. Leimu taas meni täydellisesti, paitsi tehtiin lentokeinu. Keinusta ei kuitenkaan jäänyt kammoa, mutta uudelleen otettaessa tuli aavistuksen varovaisemmin kuin ekalla kerralla. Kivat oli treenit kaikenkaikkiaan.

Syömisiä

Tällä hetkellä eräs pieni lapinporokoira taitaa huiputtaa mammaa syömisillään. (Hemmetin rakki ;)) Leimu oli siis iskällä viikonlopun hoidossa ja oli syönyt kaikki iskän tarjoamat ruu´at. Yksi kerta oli meinannut jättää syömättä, mutta sitten iskä oli sanonut, että syö, niin Leimuhan oli syönyt. Sunnuntaina kun menin Leimua hakemaan, niin siinä illalla ajattelin antaa ruuan, ja ei herra syönyt. Sitten sanoin iskälle, että anna sinä sille se ruoka, ja iskä kun antoi, niin Leimu söi. Nyt tänään on syönyt sekä aamu - että ilta -ruuan. Iskä tosin antoi raksut ihan kuivina, ja nyt minäkin siis olen antanut tänään raksut ihan kuivina. (normaalisti raksut ovat olleet vedessä)

Tosiaan Leimu varmasti oli kipeä tässä pitkin syksyä ja talvea, ja ruoka ei maistanut, ja kun en tosiaan halunnut, että se laihtuu liian huonoon kuntoon, niin syötinpä sitten kädestä. Se ei ehkä ollut paras idea! Mutta tehty mikä tehty. Vaikka Leimu ei ole dominoiva koira, niin kyllä sekin osaa etuuksista taistella, nyt täyty vaan olla johdonmukainen ruokailujen suhteen ja muutenkin. Toisaalta kun vähän oli jo asennoitunut siihen, että sillä on jotain vakavaa, niin onhan sitä aika paljon höösätty, nyt onkin sitten palattu tiukempaan (normaaliin) "kuriin".

Kontrollinäytteen testaaminen meneekin ensi viikolle, koska en tajunnut, että siinä pitää myös olla kolmen peräkkäisen päivän näytteet, vaan luulin että yksi tuore näyte riittää, joten ensi viikonloppuna pitää muistaa ottaa näytteet.

Agia ja muutakin

Eiliset agitreenit oli aivan mahtavat, todella mukavat, Leimu kulki älyttömän hyvin ollakseen pelkät treenit. Ja vihdoin jostain sentään tulosta alkaa syntyä: kepit oikealta puolelta on aika hyvät! Siis niissä on jo vauhtia. Eilen oli pari noin viidentoista esteen rataa. Molemmat radat oli todella sujuvia, mutta molemmista löytyi muutama jippo -kohta. Radoilla oli myös kaikki kontaktit, ja Leimulla sekä puomilla että A:lla namikippo. Tänään vapautus heti namin syömisen jälkeen. Pöytä oli myös tänään. Siis Leimun meno oli ihan mahtavaa :D Niin ja tokalla radalla jätin Leimun kahden esteen taakse, ja se pysyi siellä ihan ekalla kerralla. Mieli olisi tehnyt mennä palkkaamaan, mutta ei varmaan uudestaan olisi pysynyt... Minä en siis ole oikeen vaaatinut Leimulta paikalla oloa, koska melkein radalle kuin radalle, voi lähteä koiran kanssa lähes samanaikaisesti, koska koira ei ole nopea.

Viime viikon agitreenit oli myös mukavat. Silloin Leimulla otin A:lta kontaktilta kestoa, eli namikipon lisäksi palkkasin vielä kädestä ennen kuin vapautin. Tämän keston tarkoituksena on siis yrittää saada Leimu ymmärtämään, että kontaktilta ei poistuta ennen lupaa, ja jos sitä kautta alkaisi mennä jakeluun, että tarkoituksena on pysähtyä aina 2on2off -asentoon. Harmittaa ihan vietävästi, kun en oikeasti tajunnut ihan heti alusta asti opettaa kontakteja...

Giardiaan Leimu sai tänään viimeiset Axilurit. Lopetin pakottamisen ruuan syömiseen, eli en enää ole syöttänyt kädestä, koska se on koiralle etu. Ja siitä edusta ei ole helppo luopua. Oikeasti en olisi muuten alunalkaenkaan syöttänyt Leimua kädestä, ellen olis luullut, että se on todella sairas. Nyt jos kaikki menee ohi tällä, niin se on kyllä helpotus. Palatakseni syömiseen, niin se on kyllä syönyt joka päivä kupista, mutta ei läheskään kaikkia ruokia. Samaa ruokaa olen sitten tarjonnut aamulla ja illallla. Ensi viikolla pitää viedä kontrollinäyte, niin saa tietää, onko giardian häätöhoito onnistunut. Kyllä sen pitäisi olla onnistunut, nimittäin Leimu on pesty kahteen kertaan, asunto on siivottu ylösalaisin, matot on menossa pesulaan, verhot, päiväpeitot ja pedit on pesty sekä auton takakontti siivottu. En ihan tarkkaan tiedä, missä kaikkialla niitä giardia koteloita voi olla, eläinlääkäri vain sano, että siivoa, ja sitä on kyllä tehty.

Nyt kun Leimu ei välttämättä ole sairas, niin aloin innostua näyttelyistä. Itseasiassa vähän harmittaa, kun en ilmoittanut sitä Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyyn. Mikäli Tiina vie Jaavan Salkoselle Pertunmaalle, niin minäkin todennäköisesti ilmoitan Leimun sinne, sitä ei voi enää montaa päivää miettiä, ennen kuin ilmoittautuminen menee umpeen. Sitten Leimulle haluan Marja Talvitien arvostelun, ja se olisi Parikkalassa tuomarina. Ja elokuussa Leimun voisi viedä Kouvolaan Tapio Kakolle arvosteltavaksi. Sen jälkeen ei puuttuisi kuin yksi tuomari, jolta haluan arvostelun Leimulle (Kuusisto Jukka).

Video poropaimennuksesta + giardia

Tässä video Leimun kilpailusuorituksesta.

Leimun kokeiden tuloksia tuli ja siltä löytyi giardia alkueläin. Se saattaa selittää oireet aika pitkälti, nyt hoidetaan se sitten kymmenen päivän Axilur-kuurilla. Olisipa hyvä juttu, jos tämä olisi oireiden syy. Leimu pitää pestä pari kertaa hoidon aikana ja parin viikon päästä viedä kontrolli-näyte tutkittavaksi, se hoituu Lappeenrannassa.

 

Poropaimennusta + terveysjuttuja

Viikonloppuna olimme Pudasjärvellä 5-7.3. Porokoirakerhon järjestämässä poropaimennustapahtumassa Tiinan kanssa. Poropaimennustapahtuma on alkanut tulla meille jo perinteeksi, joka toivon mukaan jatkuu myös ensi vuonna. Perjantaina ja sunnuntaina oli poropaimennustestit ja lauantai poropaimennuskilpailu. Perjantaina olimme siis vain katsomassa testiä. Sen verran täytyy sanoa perjantain testistä, että yllättävän moni koira ei ollut lainkaan kiinnostunut poroista ja todella moni vain vähäsen. Samanlainen oli kyllä sunnuntain tilanne. Toki molempina päivinä oli todella hyviäkin suorituksia.

Leimu osallstui lauantain kilpailuun. Meillä oli yhtä hyvä tuuri arvonnassa kuin viimekin vuonna, eli Leimu aloitti jälleen koko kilpailun. Yksi tuomari muisti Leimun viime vuodesta, ja kommentoi muille tuomareille, että tämä on hyvä koira... No Leimu oli ihan innokas, mutta sitten kun sai luvan lähteä ajamaan, niin ei lähtenyt ihan heti, vaan siinä meni hetki, ja sitten kun lähti, niin hajotti tokan, josta lähti yhtä poroa ajamaan. Kun koira piti huutaa luokse, niin Leimua joutui aika kovasti huutamaan, mutta tuli luokse. Tänä vuonna kisa oli vaativampi kuin muina vuosina: ensin oltiin pienessä aidassa, josta porot siirrettiin isoon aitaa, ja isosta aidasta porot haettiin takaisin pieneen aitaan, ja siitä sitten vielä kirnuun. Alkukankeuden jälkeen Leimu hoiti homman hyvin, jonkin verran tarvitsi tukea, mutta iso aita meni todella hyvin. Kisassa Leimu sijoittui viidenneksi. Leimulta loppui kunto aavistuksen kesken, mutta se ei kyllä ollut mikään ihme. Tässä vielä Leimun suorituksen arviointi (asteikolla 0-5).

A. Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka

1, Koiran hallitavuus ennen ajokäskyä 5

2.Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen x2 3

3. Ajotapa jahtaava - paimentava x2 4

4. Haukun taajuus ja laatu x2 3 vaimea

5. Etäisyys poroista; lian lähellä - tokan hajoamisen vaara suuri; etäisyys sopiva - mahdollisuus ajaa laumana x2 5

6. Koiran hallitavuus ajon aikana x2 4

7. Ajon lopettaminen käskystä x2 3

8. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus 4

B, Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta

9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö x2 3

10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus x2 4

11. Koiran fyysinen kunto: tyydyttävä

yhteensä 67 pistettä ja sijoitus viides.

 

Kaikenkaikkiaan oli jälleen mukava viikonloppu. Kiva nähdä erilaisia koiria ja suorituksia. Myrtti osallistui myös kilpailuun ja sijoittui hienosti kahdeksanneksi. Tänä vuonna kilpailun voitti työkäytössä oleva suomenlapinkoira Kellokas Sahpe, voittajan meno oli kyllä kaunista katseltavaa.

Jotta matkasta ei tullut tylsä, Myrtti päätti aloittaa juoksun sunnuntaina. Tiinan kanssa katseltiin Leimun flirtti -korvia, ja paperi todisti sen, että Myrtin juoksut olivat alkaneet... Myrtti onkin ajoituksen mestari. Leimu joutui sunnuntain olemaan etupenkillä ja matkusti pitkän paluumatkan apukuskin jalkotilassa. Hyvin Leimu siinä mahtui nukkumaan, Tiinan kanssa ei haluttu ottaa mitään riskejä.

Leimun muita kuulumisia.

Muutama viikko sitten käytiin jälleen eläinlääkärissä, koska oireilee edelleen (huono syöminen). Jälleen kurkku oli tulehtunut ja vatsan röntgenissä näkyi jotain vatsaärsytstä tai jotain. Eli ihan täsmälleen sama tilanne kuin joulukuussa. Eläinlääkäri oli jälleen määräämässä kurkkuun antibiootti -kuuria, mutta minä pyysin viljelyä, koska jos se ei olekaan bakteeritulehdus (syönyt jo kaksi antibiootti -kuuria kurkkutulehduksen), no nielu -näyte ei kasvanut, joten sitten täytyy tutkia lisää. Lappeenrannan eläinlääkäri pystyisi tekemään tähystyksen, mutta ei ottamaan mahasta näytteitä, joten sitten päädyttin, että vien koiran yliopistolliseen eläinsairaalaan tutkimuksin. Tähystys on rankka toimenpide, joten eläinsairaalassa ei sitä tehdä suoraan toisen eläinlääkärin lähetteellä, vaan siellä haluttiin tehdä lisää tutkimuksia. Leimusta otettiin erilaisia näytteitä (uloste, veri ja jotain kokeita),ja jos niistä ei löydy mitään, niin sitten vatsa tähystetään. Parhaillaan odottelen noiden kokeiden tuloksia, toivon mukaan niistä löytyisi vastaus, jotta ei tarvitsisi tähystää. Ai niin eläinsairaalassa tehtiin ultraäänitutkimus sisäelimistä ja vatsalaukusta, ja siinä kaikki oli normaalia, myöskin vatsalaukun seinämä oli normaalin paksuinen niiltä kohdilta, jotka näkyivät ultrassa. Mutta kokeiden tuloksia odotellaan ja sen jälkeen sitten lisää.

Ageista pakko mainita vielä. Käytiin seuran järjestämissä epiksissä testaamassa vaihteeksi kontaktit. Joo ei Leimu edelleenkään tiedä, kohtaa jossa pitää pysähtyä. Radalta saatiin jos itseasissa kolmannelta esteeltä hylky, kun Leimu irtosi todella hyvin väärälle esteelle. Leimun kanssa on vaikea ohjata kisaratoja, koska silloin se on täpinöissään (johtuen ehkäpä ohjaajan erilaisesta suhtautumisesta kisarataan) ja irtoaa paremmin kuin treeneissä. Viime viikon keskiviikon treeneissä meitä oli vain kolme, niin saatiin otettua kontakteja kunnolla. Nyt sain hyvin pysähtymään myös A:lla. Nyt pitäisi saada kestoa kontaktilla olemiseen + että minä pystyisin liikkumaan eteenpäin koiran ollessa paikallaan 2on2off -asennossa. Mutta tästä on hyvä jatkaa.