maanantai 25. helmikuuta 2019

Maanantain treenit

Olipa kiva kuulla treenikaverilta, että Kaislan meno oli hienoa! No onhan se. Itseltä vaan se jää unohduksiin, kun kaikki ajatukset ovat paikkaolossa. Paikkaolosta mietin myös sitä, että olenko minä  tehnyt siitä niin vaikean meille. Nyt tänään siihen saatiin selkeä suunnitelma. Vaikka kiellän Kaislaa, kun se lähtee, se saa palkan, kun menen palauttamaan sen maahan, Ja sen jälkeenhän Kaisla aina on pysynyt. Nyt laitan sen matolle, ja jos lähtee, tiukasti ei ja komento matolle. Eli Kaisla ei saa tulla mun luokse siinä. Katsotaan! Ja minä varmaan olen ryhmätreeneissä hipsutellut, enkä kävellyt reippaasti. Yksin treenatessa varmasti olen kävellyt reippaasti pois.

Ja sitten vielä siitä Kaislan vinkumisesta. Niin voihan sitä vaikka naksutella hiljalla olosta ja hyvästä mielentilasta. Tämäkin vinkki tuli treenikaverilta. Päässyt itseltä unohtumaan. Naksuttelin sitten hallin oven ulkopuolella (ei häirinnyt muita) hyvästä ja hiljaisesta mielentilasta, niin nopeasti Kaisla rupesi sitä tarjoamaan.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kuulumisia

Tällä viikolla taas koiraharrastaminen ei ole tuntunut mielekkäälle toiminnalle. Kaisla on sellainen koira, joka omallaan toiminnallaan voi olla jollekin toiselle koiralle suuri häiriö. Yritän parhaani mukaan pitää Kaislan hiljaisena odotusajalla. Haluan olla Kaislan kanssa hallissa, koska muuten tuntuu hullulle maksaa iso summa treenistä, jos se on vain se n.10-15 min oma yksilöaika. Odotteluaikaa olen  paljon yrittänyt hyödyntää. Siihen on vain tullut pieni ongelma. Kaisla on ihan kilareissaan (vinkuu, vinkuu ja vinkuu kovalla äänellä) ja vetää keskelle kenttää, jos se kanssa ei tee mitään. Paljon olemme harjoitelleet treenaavasta koirakosta luopumista. Tämä sujuu melko hyvin. Ja sattumalta viime viikolla olikin vaikea tilanne, koska en tajunnut, että ryhmämme koirakko aikookin treenata noutoa. Mulla oli Kaisla irti paikkamakuussa (yleensä ei ole, että ei vaan mene keskeyttämään toisen treeniä, ja siis Kaislahan ei ole kiinnostunut treenaavasta koirasta, vaan se haluaa sinne tekemään...), ja kapula lensi. Kaisla pystyi luopumaan, vaikka oli todella vaikea.

Koiraharrastamisen rankkuus siis tällä hetkellä johtuu siitä, että Kaislan kanssa on todella upeaa ja kivaa treenata kaksin, mutta ryhmässä treenaminen on äärettömän rankkaa. Olisipa Kaislan mielentila sama ryhmässä kuin yksin. Ja tokokokeeseen ei voi mennä ilman toisia koiria, niitten seurassa pitäisi vaan pystyä olemaan. Rallytoko on tuntunut kivalle vaihtoehdolle, mutta edelleen mun ajatukset olisi tokossa. En tiedä, onko se liian itsekästä yrittää treenata kuntoon toisten koirien kanssa treenaaminen vai pitäisikö vain luovuttaa?

Mutta noin yleisesti mulla on mennyt hermot Kaislan vinkumiseen. Toki ongelmaa ei ole, jos ei ole toisten treenatessa hallissa. Turhauma aiheuttaa vinkumisen. Nyt kotona on harjoiteltu mattoa ja siihen rauhoittumista makuuasentoon. Sisällä ei todellakaan vingu, eli sujui hyvin. Siitä johtuen päätin ottaa maton mukaan hallille. No eihän Kaisla nosta kierroksia yksin hallissa treenatessakaan. Sen huomasin treenistä, että mattoa pitää vielä naksuttaa, haluan, että se hakeutuu sinne mielukkaammin. Otin treeneistä videota. Pitkät videot, jos joku haluaa katsoa.




Nyt mitä puhuttiin Ninan kanssa, niin keskityn mattotreenin, ja ottaisin tunnarin harjoituksen alle. Tunnaria en vielä tällä viikolla ottanut, koska keskityimme mattotreeniin. Kapuloiden kanssa myös pitää treenata, paljon kapuloita ja paljon luopumista. Yksi kapula ja luopumista. Makuuasennon vahvistamista voimakkaillakin häiriöillä (lelu ja nami).

Kaisla kävi torstaina fyssarilla Kouvolassa. Kaisla oli muuten ok, mutta selkä oli kunnolla jumissa. Aukeni kuitenkin käsittelyllä. Ohjeeksi saatiin yhtä jumppaliikettä tehdä päivittäin ja muita vähän harvemmin.

Kovasti odottaisin, että Kaisla aloittaisi juoksut. Ne olisi pitänyt alkaa jo tammikuun lopussa, mutta ei ole vieläkään näkynyt.









maanantai 4. helmikuuta 2019

Rally-toko kisat Mikkelissä 3.2.19 ja muutamat treenit

Niin se vain loma loppui ja paluu arkeen koitti. Kaisla haettiin hoidosta torstaina. Perjantaina ja lauantaina kävin Akatemian hallilla treenaamassa yksin. Kaisla oli mielestäni tosi hyvä, vaikka olikin parin viikon tauko alla. Treenasimme lähinnä tokoa ja paikkaoloa. Lisäksi teimme rally-toko kisoja silmällä pitäen vähän myös rallya. Eli ohjaajan ympäri kiertämistä, tässä haukkuu kiihtymisestä, koska annan ison käsimerkin, mikä kiihdyttää. Lisäksi harjoittelimme aika vaikeaa liikettä: askel seiso, 2 askelta istu ja 3 askelta maahan. Seisominen on vaikea.

Sunnuntaina lähdimme kuitenkin hyvillä mielin Mikkeliin kisoihin. Lumisade aavistuksen mietitytti, että kannattaako lähteä ajamaan. Ajokeli oli kuitenkin oletettua parempi. Tuomarina oli Minna Hillebrand. Alokkaan rata näytti tälläiselle:


Eli rata alkoi mielestäni todella vaikeasti: ensimmäisenä liikkeenä oli ohjaajan ympäri myötäpäivään ja toisena eteen istu, oikealta istu (kuvassa väärä tehtävä). Eli ihan hirveää sähläystä hihnan kanssa! Tästä kuitenkin selvittiin vain pisteen menetyksellä (epätarkasti suoritettu tehtävä). Loppuratahan olikin sitten ihan helppo, käytännössä pelkkää seuraamista. Se sujui meiltä erinomaisesti. Saimme siis yhteensä pisteitä 99/100 ja sijoituimme kolmanneksi. Olipa hienoa! Tuomarin kommentit lämmittivät myös mieltä: Koiralla valtava into tehdä töitä! Helppoa mennä radalla, kun voi luottaa koiran osaamiseen.



Tänään vuorossa oli pitkäasta aikaa tokon ryhmätreenit. Niissä Kaisla oli erittäin hyvä. Pystyin lähettämään ruutuun ekalla, ei siis jäänyt vihjesanasta ollenkaan jumiin, vaan nosti kontaktin saman tien. Sama juttu myös merkissä. Mitä ihmettä? Paikkaolo tehtiin vaihtelevalla menestyksellä. Lisää treeniä vaan. Ja sen kun saisi tyhjässä hallissa 100 varmaksi, niin sitten sen tehtävän suorittaminen häiriössä olisi luonnollisesti helpompaa Kaislalle.