Olin ilmoittanut Tontun myös Savitaipaleen näyttelyyn, sillä näyttely oli lähellä ja sattui vapaa viikonloppu. Alunperin tuomarina piti olla Pekka Teini, mutta jälleen tuli tuomarimuutos, ja tuomarina olikin Paavo Mattila. Tonttu esiintyi ehkä aavistuksen huonommin kuin Kerimäellä, mutta ei nyt siis mitenkään huonosti huonosti. Tänään vaan seistessäkin oli häntä kippuralla... Joten tuloksena tuttu H.
Hyvä tyyppinen nuori uros. Kaunis ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hyvä runko. Hieman lyhyt lantio. Hyvin kulmautuneet raajat. Hyvä karvapeite. Liian korkea häntä. Miellyttävä luonne. JUN H
Harmi, kun Tonttu ei ole vielä 15 kuukautta, niin joutuu vielä käyttämään näyttelyssä. Ja no muutenkin kyllä haluan muutamalla kasvattajatuomarilla Tontun käyttää ihan vaan arvostelun takia.
Päivän kruunasi kuitenkin auringonpaiste, koira, jää ja kantohanki. Aivan ihana lenkkeillä!
Maanantaina oli oikein mukavat agit. Pystyin jättämään Tontun hypyn taakse ja pysyi hyvin. Toista kertaa en sitten uskaltanut, sillä se olisi vaatinut Tontulta jo liikaa keskittymistä, mutta olin niin tyytyväinen siihen, että pysyi paikalla häiriössä. :) Radalla harjoiteltiin ekaksi perjättöä, mutta Tontulle sopi paremmin takaaleikkaus. Treenattiin sitten takaaleikkausta. Lopuksi tehtiin pari puomia, joissa hyvä alastulokontakti. Kouluttaja sanoi, että Tontun ylösmenokontakti on siinä ja siinä. Pitää katsoa jatkossa tehdäänkö sille jotain vai ei. Pysäytystä siihen en ainakaan opeta...
Eilen sitten jouduttiin käymään eläinlääkärissä. Tontun ulostaminen oli keskiviikkona kivuliasta, joten ajattelin, että parempi tutkia heti kuin odottaa. Aavistuksen pelkäsin myös vierasesinettä. Eläinlääkäri tyhjensi anaalit, joista tuli kyllä nestettä. Kopeloi tarkasti sekä sisältä että ulkoa suolta, ja ei löytänyt mitään poikkeavaa. Toki, jos oireet jatkuu, niin takaisin lääkäriin. Ja nyt vaikuttaa, että meni sillä sitten ohi. Tontulle ei annettu mitään lääkkeitä, joten voidaan osallistua lauantaina Savitaipaleen näyttelyyn.
Viikonloppua vietettiin pitkästä aikaa Mikkelissä. Ennakkoon vähän jännitti, että miten sujuu, sillä siskon nartulla oli tärppipäivät meneillään. Viikonloppu sujui yllättävän hyvin: Tontu ei piippaillu ja söi hyvin ruokansa. Onneksi Mikkelissä on paljon tilaa, niin Tonttu ja Myrtti eivät olleet muuten tekemissä kuin portin läpi haistoivat toisiaan. Vuorotellen toinen oli yläkerrassa ja toinen alakerrassa. Tänään paistoi ihanasti aurinko, joten muutamia kuvia tältä päivältä. Menossa mukana siis Jaava, Mette ja Tonttu. Kuvien (c) Tiina Pesonen.
Tänään vuorossa oli Kerimäen näyttely. Lapinporokoirilla tuomarina piti olla Mari Lackman, mutta tulikin tuomarimuutos ja tuomarina oli Esko Nummijärvi. Vähän kyllä epäröin Tontun viemistä Nummijärvelle, mutta kerta olin ilmoittanut ja oli vapaa viikonloppu, niin olihan sitä sitten mentävä, varsinkin kun oli näyttelyseuraa.
Junnu-uroksia oli kaksi. Tonttu esiintyi oikein hyvin, pari haukkua, mutta muuten oli hiljaa. Tuomari oli selvästi niin sanottu häntätuomari, eli lapinporokoiran häntä pitää olla alhaalla, ja Tontulla häntä oli ylhäällä liikkeessä, seisoessa onneksi laski alas. Tuloksena siis H. Olen ihan tyytyväinen. Viikon päästä uudelleen. :)
Rotutyyppi hyvä. Mittasuhteiltaan oikea. Hentoluustoinen. Kauniisti liikkuva uros. Oikean muotoinen pää. Kookkaat korvat. Hyvä pitkä kaula. Hyvä selkä. Hieman pysty lantio. Korkea kaarinen häntä. Karvapeite ei parhaimmilaan. Esiintyy hyvin. Liikkuu hyvin. JUN H
Maanantaina penturyhmän agit. Tällä kertaa radalla oli vähän mutkia matkassa, eli ei ollut suoraa pätkää. Ja sen kyllä huomasi, että me ollaan keskitytty suoriin pätkiin... Koira jätettiin kahden hypyn taakse (Tontulle jätin kaulapannan ja kouluttaja piti Tonttua kiinni), oikein mukavasti Tonttu meni. Täytyy vielä muistaa, että Tonttu menee helposti esteen ohi, joten pitää kunnolla odottaa, että lukitsee esteen eikä hötkyillä eteenpäin. Radalla käytiin kaksi kertaa. Lopuksi tehtiin pussia yksittäisenä esteenä. Tonttu kerkesi sujahtaa aika monesti pussin ohi, mutta lopulta saatiin onnistuneita toistoja pussin ollessa maassa. Alkuun siis kouluttaja piti pussia vähän ylhäällä.
Tiistai aamuna käytiin itsekseen treenaamassa. Tonttu teki kasvavaa sarjaa, eli hypyt ihan matalalla, mutta hyppyjen välinen etäisyys kasvoi. Tonttu teki oikein napakat sarjat. Sen jälkeen otettiin paikallaoloa. Ilman häiriötä ja ilman estettä. Onnistumisia. Jei. Joten lopulta pystyin kiertämään esteen ympäri ja palaamaan palkkaamaan koiraa. Tehtiin myös 1-2 hyppyä, siten että jätin Tontun yhden esteen taakse. Mutta tämä tosiaan vaatii paljon harjoittelua, sillä Tonttu on sen verran vilkas, että se ei oikein pysy paikallaan ja toisekseen pysty keskittymään yhteen asiaan kovin pitkäksi aikaa, ainakaan vielä. Loppuun vielä lyhyt vauhti pätkä.
Tänä vuonna poropaimennustapahtuma järjestettiin Sodankylän Vuotsossa Vuomaselän aidalla. Tämän vuotinen tapahtuma oli minulle jo viides peräkkäinen. Tähän jää niin sanotusti koukkuun. Upeita suorituksia, lappalaisia alkuperäisessä tarkoituksessa ja tietysti muita samanhenkisiä ihmisiä. Matkaan lähdettiin torstaina Mikkelistä ja matkassa mukana olivat Tonttu ja siskoni Meten ja Myrtin kanssa. Meiltä kului automatkaan 14 ja puoli tuntia, eli matka oli pitkä. Ja meidän pysähdyksetkin vähän aina venyi.
Heti perjantaina olikin vuorossa pentujemme kokeet. Urokset aloittavat aina ja Tontun vuoro oli neljäntenä. Meten arpaonni ei ollut suosiollinen, eli Mette oli vuorossa vasta toiseksi viimeisenä.
Liekaporolla Tonttu teki niin sanotusti mörköhälytyksen, ja ei mennyt lähelle poroa, vaan tyytyi haukkumaan kauenpaa. Minun käskettiin mennä pois Tontun luota, jolloin Tonttu peruutti haukkumaan valokuvaajan jalkoihin. Testi aita oli melko suuri. Tuomarit sanoivatkin, että tässä tulee omistajille yllätyksiä, miten hyvin oma koira voi toimia. Ja toisaalta koira saattaa tarvita aluksi tukea irtoamiseen. Ja ihan kaikki koirat eivät sitten irronneetkaan. Tontulla itse paimennus meni erittäin hyvin. En oikein tiennyt, mitä Tontulta odottaa, sillä Tonttuhan on tällä hetkellä aika vilkas ja häiriöherkkä. Mutta Tonttupa yllättikin positiivisesti ja paimeni poroja kuin vanha tekijä. Tosin toinen oli niin innoissaan, että ekalla kerralla ei tullut luokse, vaan jouduin nappaamaan kopin. Sen jälkeen korvakin löytyivät. Kopista huolimatta tuomarit antoivat Tontulle kunniapalkinnon. Vau! Testistä palkittiin siis neljä koiraa kunniapalkinnolla, muutama hylättiin (joko korvattomuuden tai irtoamattomuuden takia) ja loput sitten hyväksyttiin.
Kokonaisuudessaan Tontun arvostelu:
A: Koira kohtaa ohjauksen alaisena kiinni olevan poron
1. Koiran osoittama terävyys ja
kiinnostus poroa kohtaan: kiinnostunut
2. Koira hallittavuus: hallinnassa
B: Ohjaaja ajaa koiran avulla porotokan aitauksesta toiseen
3. Koiran hallittavuus ja
rauhallisuus ennen ajokäskyä: hallittavissa,
tasapainoinen
10. Ajon lopettaminen käskystä: lopettaa ajon käskystä
11. Koiran palautuminen ajosta,
rauhallisuus: pysyy paikalla
C: Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
12. Ohjaajan ja koiran
yhteistyö: puutteellinen yhteistyö
-hieman
13. Koiran ottama
paimennusvastuu, itsevarmuus: tukeutuu
hieman ohjaajaan
14. Koiran fyysinen kunto: kunto riittää koko testin ajan
15. Koiran testissä osoittama
paimennusvaisto: osoittaa
paimennusvaistoa
Huomautuksia: erityinen haukku, muutti tarvittaessa;
lupaava tapaus
Poropaimennuskoe hyväksytty
Tässä vielä videolla Tontun suoritus. Liekaporoa leikkasin jonkun verran, kun siinä ei tosiaan tapahtunut juuri mitään.
Metelle myöskin testistä nippanappa hyväksytty suoritus. Mette irtosi hyvin, mutta myös Meten korvat olivat jääneet off-asentoon, sekä paimennus oli tällä kertaa vauhdikasta, joten tuomarit eivät osanneet sanoa, oliko se paimentamista vai jahtaamista. Mutta hieno juttu, että meni läpi. Muutama vuosi Metelle aikaa kehittymiseen, niin eiköhän siitä hyvä poropaimen tule.
Myrtti oli kisaan varasijalla, mutta peruuntumisia ei tullut, joten saimme katsoa ihan rauhassa lauantain kisa, jossa nähtiin hienoja suorituksia. Myös sunnuntain testissä oli hienoja suorituksia. Maanantaina ajeltiin kotiin, ja matkaan kului "vain" kolmetoista tuntia.
Eiköhän sitä pidä taas ensi vuonna yrittää päästä poropaimennustapahtumaan. :)
Meidän agiryhmässä tapahtui pieni muutos. Ensinnäkin me saatiin kouluttaja, joka kylläkin treenaa myös omalla pennullaan samanaikaisesti. Lisäksi ryhmään tuli kaksi uutta koirakkoa, eli meidän ryhmä alkaa olla jo normaalin kokoinen. Sanoinkin heti alkuun, että meillä menee varmasti tämä kerta totutellessa uusiin koiriin, mutta yllättävän hyvin Tonttu pystyi keskittymään. Tehtiin meille jo tuttua vauhtiympyrää, Tonttu meni oikein hienosti. Lisäksi tehtiin yksittäisenä esteenä rengasta. Tonttu oli jo sen unohtanut, saatiin kuitenkin kaksi onnistunutta suoritusta.
Mulla on jo niin menny hermo Tontun ohituksiin, joten kun eilen lähdettiin treeneistä kävelemään kotiin, niin päätin, että Tonttu ei huuda yhdellekään vastaantulevalle koirakolle. Päätin siis namittaa treeninameilla, ja oikein hyvin onnistui. Nyt sitten päätin, että otan joka lenkille treeninamit mukaan, jotta päästään eroon huutamisesta. Tänään päätin tehdä hihnalenkin, jotta saadaan lisää harjoitusta ohituksiin. Kaikki vissiin oli sitten metsässä tai jäällä lenkkeilemässä, sillä ei tullut kuin viisi koirakkoa vastaan (normaalisti tulee kymmenittäin, kun lähtee viiden jälkeen hihnalenkille). No kaikki ohitetiin nätisti namittamalla. En edes vaadi kontaktia, vaan vasta yritän ehdollistaa, että vieras koira -> namia. Yhdelle räyhäävälle koiralle Tonttu alkoi huutaa, mutta sain sen todella nopeasti loppumaan. Ehkä tämäkin tästä joku päivä.
Ohittamistreenille oli myös toinenkin tarkoitus, sillä torstaina lähdetään ajamaan pohjoiseen poropaimennukseen, niin olisi ihan hyvä, jos Tonttu osaisi suurin piirtein käyttäytyä. Tonttu on testissä jo perjantaina, mä en varmaan saa sitä pois porojen perästä, luulisin... Mutta katsotaan kuin käy!
Tänään aamulla käytiin treenaamassa hieman agia. Teemana oli hyppytekniikka ja kepit. Hyppytekniikassa tehtiin sama kuin viimeksi, eli viisi toistoa perussarjasta. Keppejä tehtiin myös verkoilla. Verkkoja oli yksi liian vähän, joten viimeisen väliin jouduin laittamaan ohjurin. Ja jouduin siis treenaamaan 12 kepillä, kun en saanut keppejä "hajoitettua" pienempään osaan. Meni oikein hyvin. Joten jo vaikeutin lisää, eli laitoin keskelle myös ohjurin. Tonttu joutui oikeasti miettimään, mutta nopeasti tajusi miten mennään. Tällä kertaa ei enää yrittänyt tulla kertaakaan verkkojen yli pois. Jes. Ja ihan lopuksi tehtiin vielä pituutta yksittäisenä esteenä, siten että namilautanen oli pituuden takana. Hyvin meni. :)
eli Tontun lonkat A/A ja kyynärät 0/0. Hieno juttu! Tässähän ehti kaksi ja puoli viikkoa jännittää kyynärien tuloksia, sillä niissä oli pieniä muutoksia ja Ventelä arivoi ne nollan ja ykkösen väliseksi rajatapauksesi.