perjantai 23. kesäkuuta 2017

Hyvää juhannusta blogimme lukijoille!

Tällä kertaa juhannuksen sujuessa kaupungissa, voi muistella muutaman viikon takaista mökkireissua! :D












keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Maanantain tokot

Kaisla sattui sopivasti aloittamaan maanantaina kolmannet juoksunsa. Onneksi meille on tulossa ohjatuista treeneistä muutenkin taukoa, niin juoksujen ajankohta oli ihan täydellinen. Ainoa on, että pitää muistaa Patrician käsittely siirtää muutama viikko eteenpäin. 

Maanantain treeneissä paikkaolot melko ok. Tein useamman jätön ja lyhyen aikaa, jotta ei ehtisi hipsiä perään. Istumisesta ja makaamisesta lähti kerran (palautus pannasta vieden). Omalla vuorolla tehtiin siirtymiä ja jättöjä liikkeinä. Maanantaina Kaisla oli tosi hyvä näissä. Vain kerran lähti istumisesta. Tehtiin hypyn jättökin kaksi kertaa. Kapulan pito oli myös ok.






torstai 15. kesäkuuta 2017

Tokotreenejä

Maanantain treenien jälkeen olin ekaa kertaa sitä mieltä, että tekisi mieli luovuttaa Kaislan kanssa. Maanantaina tuntui siltä, että emme ole menneet yhtään eteenpäin. Kaisla ei pysynyt yhtään paikoillaan. Sen seurauksena googlettelin vireenhallintaa, ja ilmoitinpa Kaislan sitten Koirakoulu Visiolle Nurmijärvelle kahden päivän kurssille elokuulle. Katsotaan, kuin käy. Kurssista ei ainakaa haittaa ole.

Olin ostanut Marikan vuoron tiistailta, joten menimme myös tiistaina tokotreeneihin. Onneksi nämä treenit sujuivat aavistuksen paremmin kuin maanantain. Mutta se paikallaolo on vaikeaa. 

Tänään käytiin Lauran kanssa aamulla Voisalmen kentällä treenailemassa. Oli kivaa. Kaisla teki paikallaloja, nyt ehkä oli parempi kuin alkuviikosta. Oli melko lämmin sää, ja olin hölmö kun tein kapulan pitoa. Kaisla mälväsi kapulaa... Kaisla on pitkään pitkänyt tosi hyvin kapulaa, mutta nyt tämä ongelma tuli taas käsiin. Saattoi johtua kuumasta kelista ja läähätyksestä, mutta pitää ottaa taas kapulan pito kuuri kotona.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Viikonloppu

Viime viikko meni itseltä toipuessa silmäoperaatiosta, joten Kaislan kanssa treenit jäivät vähemmälle. Viikonlopuksi suuntasin Kaislan kanssa Mikkeliin, koska kummityttöni synttärit olivat lauantaina Jyväskylässä (Mikkelistä vähän lyhyempi matka kuin Lappeenrannasta).  Omakotitalon etuja päätin käyttää hyödyksi, joten treenasin Kaislan kanssa perjantai-iltana, lauantaina ja sunnuntaina kaksi kertaa tokoa.  Pihalle on niin helppo pystyttää ruutu, joten otin oikean tehokuurin ruudun treenausta. Kaisla on tehnyt ihan muutamia kertoja ruutuja viime kesänä, joten Kaisla ei siis todellakaan osaa sitä. Tein kosketuslätkällä ja välillä ilman. Ei ehkä vielä hahmota sitä, mutta tästä se lähtee. En ole vielä yhdellekään koiralleni osannut opettaa ruutua. Aika näyttää, onko Kaisla ensimmäinen. Muuten harjoiteltiin naksulla jätä-käskyä (en ole siihen lisännyt vielä sanaa). Tämä harjoite pakottaa Kaislan laskemaan mielentilaa. Ilmeisesti en ole opettanut Kaislalle tätä pentuna, tai jos olen, niin en kunnolla. Lisäksi jääviä peruuttaen ja seuraamista molemmin puolin.

Lesley McDevittin kirjaa olen lukenut, mutta se on aika työlästä, joten nyt on ollut siitä pikkasen taukoa. Mutta ainakin alku on tosi lupaava, ja muutamia vinkkejä olen sieltä saanut, mitä aion kokeilla Kaislalle, yhtenä esimerkikkinä jätä-käsky operantisti naksulla.

Kamera oli toki mukana.







lauantai 3. kesäkuuta 2017

Kaislan hieronta ja muita mietteitä

Tämän viikon maanantain tokotreenit jäivät välistä, samoin taitavat jäädä välistä ensi viikonkin, koska mulle tehtiin silmäoperaatio tiistaina HUS:ssa, ja olen vielä toipilas, enkä saa rasittaa itseäni. Kaislalle olin varannut jo kuukausi sitten fyssari Nina Jäntin hieronnan, onneksi miehellä oli iltavuoro, niin hän pystyi käyttämään Kaislan siellä. Kaislalla oli normaaleja jumeja, jotka aukevat käsittelyssä. Kaislalla on muistijälki kipeästi olkapäästä, mutta tarpeeksi fyssarin käsiteltyä antaa venytyksen ojentua samaan mittaan kuin oikeakin puoli. Tästä on hyvä jatkaa. Kaisla on siis kestänyt kevyen tokorasituksen, ja nyt voidaan alkaa ottaa mahdollisesti enempi mukaan vauhtiliikkeitä. Kuuden viikon päähän olen varannut Patricialle ajan. Eli ihan suunnitelman mukaan edetään! Jes! :D

Kaislan kanssa on päivittäin jumpattu. Jumppaanhan kuului myös kaukot. Tällä mallilla ovat kaukot 2.6.17. Vaikeaa on edelleen S-M vaihto (en saa etäisyyttä) ja S-I vaihto (en saa etäisyyttä).


Toisella videolla sisällä peruuttaen jäävät. Maa  ja istu hyvät, seisomisessa näköjään otti askeleen / askeleita. Sitä pitää vielä treenata. Lisäksi sisätreenin olen ottanut oikealla puolella seuraamisen ja normaalissa seuraamisessa peruuttamisen. Kaislan kanssa on kuitenkin kiva tehdä pieniä asioita eteenpäin, vaikka iso kokonaisuus onkin tällä hetkellä haasteena ja treenissä. Ja isoon kokonaisuuteenhan eniten vaikuttaa mielentila ja meillä tosiaan mielentilan laskeminen.



Selailin yksi päivä blogia taaksepäin ja huomasin vuosi sitten Oilin treeneissä tulleen kommentin anonyymilta, että olenko tutustunut: Lesley McDevittin harjoituksiin kuten Switch-off? Olin unohtanut jo koko asian. Nyt tilasin Clean Runilta kyseisen kirjan (myös pentuohjelman ehkä Kaislaa varten ja tai mahdollista pentua varten). (Sieltä ei siis ole mitään järkeä tilata vain yhtä kirjaa kerrallaan, koska toimituskulut ovat ihan järjettömän suuret verrattuna kirjan hintaan.) Ja tosiaan itse kun olen saikulla muutaman päivän, niin ehdin hyvin tehdä sellaista, mitä normaalina arkena ei ehdi. Tässä tapauksessa lukea kirjaa!


Eilen aloitin kirjan lukemisen. Kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä. Kirjan alussa kerrotaan juuri siksi, miksi se on hyödyllinen. Ja selvennetään, miksi myös meille Kaislan kanssa kävi agissa niin kuin kävi. Agilitykouluttajat osaavat opettaa ohjaamista ja estetekniikkaa, mutta he eivät osaa opettaa mielentilaa. Lause on todella suuri yleistys, mutta näin se meni meidän kohdalla. Ensimmäinen kouluttaja, joka ei vetänyt treenejä samalla sapluunalla kuin muille oli Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallin Kati Kylliäinen. Ja siellähän Kaisla kehittyi todella paljon. Todella harmi, että puomilta tippuminen oli ehtinyt tapahtua ennen sitä. Kukaan meitä aiemmin seurassa ja yksityisellä kouluttanut ei ottanut huomioon Kaislan mielentilaa millään tavoin. Aina tavoitteena oli vain tehdä määrätty estekuvio. Jospa voisin pari vuotta kääntää kellossa taaksepäin, niin tekisin ihan erilaisia ratkaisuja Kaislan kanssa. Varsinkin nyt kun on oppinut tuntemaan Kaislan, niin tietää, miten Kaislan kanssa olisi kannattanut treenata.

Eräs lappalaiskoira-tuttuni kirjoitti blogiinkin aiheesta, että minne ihmiset häviävät tietyistä treeniporukoista. Tontun kuoleman jälkeen tuntui oudolta tippua pois lappalaiskoiraporukoista. Onneksi en kokonaan ole tippunut, vaan esim. siellä tutustuin myös sellaisiin ihmiseen, joiden kanssa satunnaisesti esim. treenataan, vaikka itsellä ei enää lappalaiskoiraa ole. Toinen piiri mistä tipuin pois nyt Kaislan loukkaantumisen jälkeen oli agilitypiirit. Onneksi myös sieltä jäi tuttuja, joiden kanssa on edelleen yhteydessä, vaikka agilityä ei enää treenakaan. 10 vuoden samassa seurassa treenaamisen, talkoilun ja yhden vuoden koulutustoimikunnassakin olemisen jälkeen, kukaan ei vastannut viestiin, että nyt tämä oli tässä koiran loukkaantumisen takia. Se jäi vaivaamaan. Mutta jos Kaislan kanssa saadaan mielentilat kohdilleen ja mahdollisesti muutaman vuoden kuluttua päästäisiin agikentille takaisin, niin se olisi huippua. Mutta kuten Lesley McDevtt kirjoittaa, että koiran harrastukset pitää tietyllä tavalla valita koiran mukaan. Ja ihan tyytyväisellä mielellä olen Kaislan kanssa tokoa treenannut, vaikka toko ei olekaan minun intohimoni!