Huhtikuuta ollaan jo menossa pitkälti. Korona pitää Suomea edelleen otteessaan ja kaikki koiratapahtumat on peruttu myös huhtikuun osalta odotetusti.
Mutta laitetaans alkuun Havun pentukurssin kahden viikon jatko-osan treenit.
Kaislan kanssa tehtiin vähän kokeeomaisena avoin luokka maaliskuussa ja sen sain mukavasti videolle. Kaislasta on kiva saada myös treenivideoita, koska niitä on tullut tosi vähän otettua. Ainoa isompi virhe oli hyppynoudossa palautuksessa kapulan ravistelu, jota ei ole tapahtunut pitkään aikaan. Ja alussa oli liikkeestä seisominen, mutta Kaisla ei kuunnellut, vaan meni maahan. Mutta toisaalta ei ole tehty pitkään aikaan kokonaisuutta, jossa alkaa näkymään palkan odotuksen nousu. Palkattomuuksia pitäisi treenata vielä enempi. Nyt en enää muista, mutta tämä taidettiin tehdä uusilla säännöillä.
Jos Kaislan saisin nyt, niin treenaisin Kaislan kanssa ihan eri tavalla monta asiaa. En tiedä, olisiko puomilta tippumistakaan tullut, jos olisi ymmärtänyt ylivireyden. Ensinnäkin koska Kaisla stressaantuu herkästi, niin hänellä pitää olla reilusti aikaa palautua, eli lepopäiviä enempi. Nuorena ja nyt ihan viime syksyyn asti, olen aktivoinut Kaislaa liian paljon sen kestokykyyn näkyyn. Ihmiset sanovat kaikkia asioita, mutta pitäisi muistaa koiraa kohdella yksilönä. Itsellänikin oli ajatus, että Kaisla on bordercollie ja se tarvitsee paljon aktiviteettia. Kaisla ei ole saanut riittävästi palautua aktiviteeteista ja elämä on ollut ihan liian stressaavaa. Nyt kun näihin asioihin olen alkanut panostaa ja muuttaa asioita, huomaan, että Kaislan stressi on alkanut pienetä ja vire aleta. Muutoksia mitä olen syksyn Kuumat Kallet ja Kaarinat webinaarin jälkeen tehnyt: päivässä vain pääsääntöisesti jompi kumpi treenit (alku- ja loppuverkkoineen) tai lenkki. Eli lenkkiä ja treeniä ei samana päivänä, siksi että Kaisla ottaa stressiä myös lenkistä pääsääntöisesti. Stressaavalla ja ylivireisellä koiralla 80-90 % päivästä tulisi olla muuta kuin stressiä aiheuttavaa toimintaa. Lisäksi olen lisännyt luiden syömistä ja namien etsimistä, mitkä myös rauhoittavat koiraa.
Myös tokoa olisi pitänyt treenata alusta asti viretila huomioon ottaen. En osannut yhtään ottaa viretilaa huomioon. Ilmoitin Havun koirakkopaikalle Sporttirakin pentukurssille ja samalla ostin Sporttirakin jäsenyyden. Aiemmin en ole ollut koskaan Sporttirakin jäsen. Aloin katsoa ihan innoissani sieltä tokotreeni-koulutuksia ja voi että. Kaislasta olisi varmasti saanut todella hienon tokokoiran, jos olisi osannut viedä sitä viretila edellä eteenpäin. Kaisla täyttää kesällä seitsemän, ja tuntuu, että onko siinä enää mitään järkeä! Toki Kaislan aktivoimiseksi jatkan tokon treenausta, mutta ehkä painotan enempi rallyyn, koska siellä kuitenkin enempi mahdollisuuksia edetä kisamielessä.
Havu taas on ihan eri tyyppinen koira luonteeltaan. Hän on rauhallinen ja en siis nyt ole missään nimessä nostamassa virettä, mutta hänen kanssaan saa tehdä paljon enempi töitä sen eteen, että tehdään yhdessä hommia, ja hommia kun tehdään, niin ei lähetä esimerkiksi tutkimaan ympäristöä. Sosiaalisen palkan olen ottanut myös heti Havun treeniohjelmaan, ja tällä hetkellä Havun hallitreenit koostuvat sosiaalisesti palkasta, kontaktin tarjoamisesta ja leikkimisestä. Havu puolestaan vaikuttaa sille, että se tarvitsee jonkun verran enempi aktiviteettia ja ainakaan vielä ei ole oikein missään tilanteissa kiihtynyt yli. Tai jos on, niin nopeasti on palautunut. Havun kanssa olen myös panostanut hihnakävelyyn paljon, haluan, että se pystyy kävelemään hihnassa rennosti.
Olen ollut myös Havun kanssa Taaperot-kurssilla kaksi kertaa. Ja itseasiassa mietin, että menenkö sinne enää, koska siellä on kaksi ihan jäätävän paljon haukkuvaa lapinkoirapentua ja vaikuttaa sille, että Havu ottaa niistä painetta tai jotain. Ja sitä en halua. Aluksi otin haukkumisen haasteena, mutta en enää. Ohjaaja nyt laittaa ne eri tavalla, sillä haukkumisen on loputtava. Vaikka itsellä on ollut lapinporokoiria ja siskollani lapinkoiria, niin ei kukaan ole sellaista metakkaa ikinä missään pitänyt ja vielä koko tuntia. Tiettyyn pisteeseen asti haukkumisen ymmärrän, tietyt tilanteet, halliin tulo jne. Mutta ihan koko aikainen haukkuminen, niin en ymmärrä. Mutta jos huomenna he ovat huomattavasti hiljaisempia ja Havu ei reagoi, niin käymme kurssin loppuun. Havu siis tekee hyvin ja keskittyneesti, mutta en halua, että esimerkiksi oppii haukkumaan toisilta pennuilta. Havu on myös ollut ihan poikki pentutreenien jälkeen, niin ajattelin, että olemme huomenna vähemmän aikaa, tunti on aivan liian pitkä aika.
Marikan kanssa käytiin eilen hallilla treenaamassa ja lopuksi tunnin pääosin hihnalenkki. Havulle aivan uusi kokemus. Havu olikin aika väsynyt sen jälkeen. Pääsiäisenä käytiin Marikan kanssa avaamassa ulkotreenikausi ja pentujen kanssa kaupunkikävelyllä. Havu muuten voi edelleen pahoin autossa :( Pahoinvointilääkkeen kanssa onneksi vain kuolaa, mutta auto ei ole mukava paikka. Toivotaan, että menisi nopeasti ohi. Ja sitä on siis myös harjoiteltu ilman ajamista. Kaisla kävi torstaina Kouvolassa Mirka-fyssarin käsittelyssä ja onneksi ei ollut kuin normaaliin elämään kuuluvia jumeja.
Kuvat siis ovat tuoreemmasta kuvista vanhempiin kuviin.