Leimu


Aina muistoissa mukana

maailman iloisin virnistäjä

lapinporokoira Pihlajamäen Duulispää "Leimu"

synt. 25.8.2006
k. 26.9.2011
rek. nro: FIN45020/06
väri: Parkki merkein
emä: Kisuran Kufihtar "Hukka"
isä: Tuulenkuun Cuu-Ukko "Tuhka"

terveys:
lonkat: A/A
kyynärät: 0/0
polvet: 0/0
silmät: terveet 25.9.2007 ja 27.10.2009 /Jaana Pätilä

agi: maxi3 (ei ehditty startata kolmosissa)

poropaimennus:
*7.3.2008 hyväksytty poropaimennustesti
*7.3.2009 kilpailussa 3.
*5.3.2011 kilpailussa 7.

näyttelyt: 2 * sert

Luonnetesti 20.9.2009 (Bengt Söderholm ja Carita Koskinen)
Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: -1, haluton
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin.
+++, laukausvarma
yhteensä 93 pistettä

Muuta:
*maha-suolikanavan ongelmia
*välilevynpullistuma


Leimu tuli minulle syksyllä 2006 lähinnä lenkkikaveriksi melko nopealla päätöksellä. Syksyllä 2006 etsimme siskoni kanssa minulle aluksi suomenlapinkoiran pentua, mutta tällöin ei ollut hyviä yhdistelmiä, mutta lapinporokoirissa oli mielenkiintoinen yhdistelmä, joten minulle tulikin lapinporokoira. Leimun kanssa oli tarkoitus lähinnä käydä pentukurssi ja muutamassa näyttelyssä ja muuten olla minulle lenkkikaverina ja seurakoirana. Pentukurssin jälkeen koiraharrastaminen kuitenkin vei mennessään ja Leimun ollessa vuoden ikäinen aloitettiin agility. Leimun kanssa kokeiltiin myös PK-puolen pentukurssia sekä tutusttiin pienimuotoisesti jäljestämiseen, hakuiluun ja verijälkeen.

Kuten ensimmäisen koiran kanssa aina, niin Leimun kanssa tuli tehtyä paljon virheitä, joita sitten korjattiin ja osa saatiinkin korjattua. Esimerkiksi agilityssä minulle ei kukaan sanonut, että kontaktit pitäisi opettaa (siskoani lukuunottamatta, jota en kuitenkaan kuunnellut). Leimun tassu siis osui aina kontaktille. Myöhemmin kun tuli vauhtia lisää, niin eihän se tassu enää osunutkaan kontaktille. Tässä tehtiin todella pitkä työ, että sain rakennettua Leimule 2o2o, mutta se saatiin. :) Kisaaminen aloitettiin Leimun kanssa heinäkuussa 2008 ja kolmosiin nousimme marraskuussa 2010. Terveysongelmien takia emme ehtineet startata kolmosissa.

Syksyllä 2009 Leimu alkoi oireilla epämääräisillä maha-suolikanavan oireilla (ruokahaluttomuus, välillä ripuli, oksentaminen). Lopulta joulukuussa Leimu oli ollut kaksi päivää syömättä yhtään mitään, kun vein sen ensimmäisen kerran eläinlääkäriin. Alkuun Leimua hoidettiin nielutulehduksena usealla (kolmella) eri antibiootilla, jotka eivät auttaneet, vaan tilanne meni vain huonommaksi (verta oksennuksessa). Lääkitykseen lisättiin Antepsin ja happosalpaaja, ja saimme lähetteen Viikkiin Yliopistolliseen eläinsairaalaan. Maaliskuussa 2010 käytiin ensimmäisen kerran YES:ssä: Leimun vatsa ultrattiin, otettiin erilaisia verikokeita ja matotutkimuksia ulosteesta. Ainoa positiivinen tulos oli giardia, joka häädettiin 10 päivän Axilur-kuurilla. Häädön onnistuminen tsekattiin ulostenäytteesä kahden viikon kuluttua. Satunnainen ruokahaluuttomus kuitenkin jatkui, ja otin uudeleen kesäkuussa 2010 yhteyttä YES:ssiin. Vatsaa ei vieläkään suostuttu tähystämään, vaan ohjeeksi annettiin allergiadieetti, eli Leimu oli kesäkuusta 2010 alkaen pelkällä allergianappulalla ja purkkiruualla. Kolmen kuukauden allergiadieetti ei tuonut toivottua vaikutusta, joten Leimun vatsa tähystettiin elokuussa 2010 YES:ssä. Tuloksena oli lievä krooninen suolitulehdus. Nyt lääkityksenä suolistoantibiootti tylosiini (2 kuukautta), Antepsin ja happosalpaaja. YES:ssä käytiiin vielä kerran syyskuussa 2010 kontrollissa. Tämäkään kuuri ei tuonut lopullista selvyyttä, joten Leimusta otettiin vielä muutamia verikokeita (Addison, kilpirauhasen vajaatoiminta). Tämän jälkeen meillä oli melkein puolen vuoden oireeton jakso, kunnes maaliskuussa 2011 jälleen oireet alkoivat. Nyt enää ei menty YES:siin, vaan loppuaika Leimua hoidettiin eläinklinikka Tikalla. Aloitettiin uusi pitkä kuuri suolistoantibiootti tylosiinia, Antepsinia ja happosalpaaja. Kuurin jälkeen kuitenkin oireet palasivat heti pahempina kuin aiemmin (veriripulia), joten lääkitystä jatkettiin kesäkuun alkuun 2011. Huhtikuussa 2011 myös maksakokeissa huomattiin maksa-arvojen kohonneen, joita seurattiin viikottaisella kontrollilla. Allergiaruuasta hypättiin suoraan maksa-ruokavalioon ilman mitään ongelmia. Maksa-arvot paranivat aavistuksen, mutta niissä ei päästy viitearvoihin. Tämän jälkeen Leimu oli loppuelämänsä syyskuuhun 2011 asti melko oireeton vatsa-suolikanavan ongelmista.

Huhtikuussa 2011 tuli uusia oireita kuvaan mukaan. Vaikka Leimu on ollut vatsa-suolikanavan puolesta todella sairas, niin se on ollut koko ajan pirteä ja energinen. Leimun ehdoilla on harrastettu lähes koko ajan , vain huonompia jaksoja lukuunottamatta eläinlääkärin ohjeen mukaan. Huhtikuussa aloin huomata agissa vauhdin hidastumista ja lopulta hyppäämishaluttomuutta. Ensin Leimua hoidettiin toukokuussa akupunktiolla, mutta siitä ei ollut apua, joten saimme lähetteen Esa Kestille Kouvolaan. Leimusta otettiin tietokonetomatografiakuvat, joiden tuloksen Kesti tiesi jo kliinisten oireiden ja muiden tekijöiden perusteella (pupulaukka, hyppäämishaluttomuus, selän aristus paineltaessa ja rotu). Eli magneettikuvissa näkyi lumbosakraalivälissä välilevynpullistuma. Hoidoksi aloitettin neljän viikon lepo ja kipulääkitys, jonka jälkeen kontrolli. Ekassa kontrollissa Leimu oli parempi, minä jo ehdin huokaista helpotuksesta. Ohjeena varovainen liikunnan lisääminen. Neljän viikon jälkeen kontrollissa Leimu oli mennyt huonommaksi, ja kahden viikon jälkeen taas kontrollissa edelleen huonompi. Tässä vaiheessa siis Leimu oli todella kipeä, vaikka oli levossa ja kipulääkityksellä. Ainoa hoidollinen vaihtoehto oli selkäleikkaus, johon ei koskaan ryhdytty. Leikkaamatta jättämispäätös oli todella vaikea tehdä, ja siihen vaikutti paljolti Leimun aiemmat vatsasuolikanavan ongelmat ja kohonneet maksa-arvot, joten Leimu nukkui ikiuneen 26.9.2011.

Leimu opetti minulle paljon. Vain yksi on ensimmäinen. Minulle se oli maailman iloisin virnistäjä Leimu. Leimua on edelleen ikävä.

TULOKSIA:

Agility (nollat):
*7.8.2008 maxi-1 0,56 sijoitus 3. luva
*12.6.2010 maxi-1 -0,25 sijoitus 1. luva
*12.6.2010 maxi-1 -2,58 sijoitus 1.sert
*23.10.2010 maxi-2 -0,92 sijoitus 2. luva
*20.11.2010 maxi-2 -4,87 sijoistus 2. luva
*20.11.2010 maxi-2 -0,08 sijoitus 2. sert

Luonnetesti 20.9.2009 
tuomareina Bengt Söderholm ja Carita Koskinen

Toimintakyky: -1, pieni
Terävyys: +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: -1, haluton
Taisteluhalu: -1, pieni
Hermorakenne: +1, hieman rauhaton
Temperamentti: +2, kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1, hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin.
+++, laukausvarma
yhteensä 93 pistettä

Poropaimennus:
*7.3.2008 hyväksytty poropaimennustesti
*7.3.2009 kilpailussa 3.
*6.3.2010 kilpailussa 5.
*5.3.2011 kilpailussa 7.

Näyttelyt:

25.3.2007 Seinäjoki (Tapio Kakko) PEK1 KP, VSP-pentu
13.5.2007 Hamina (Saija Juutilainen) PEK1 KP, ROP-pentu
17.5.2007 Hollola (Soile Bister) PEK1 KP, ROP-pentu
3.2.2008 Keuruu (Maija Mäkinen) JUN EH/1
24.3.2008 Lappeenranta (Gunnel Holm) NUO ERI/1 PU1 SERT CACIB ROP
30.3.2008 Lappeenranta (Leni Finne) NUO EH/2
4.5.2008 Parikkala (Paula Heikkinen-Lehkonen) NUO H
22.3.2009 Kuopio (Saija Juutilainen) AVO EH/1
4.4.2009 Savitaipale (Pekka Teini) AVO EH/2
30.8.2009 Luumäki (Tanya Ahlman-Stockmari) AVO ERI/1 PU2 SERT
13.9.2009 Porvoo (Bo Wiberg) AVO EH/1
13.12.2009 Helsinki (Gunnel Holm) AVO EH/1
10.4.2010 Pertunmaa (Maija Mäkinen) AVO EH/1
8.5.2010 Parikkala (Marja Talvitie) EVA (ontui)
7.11.2010 Lappeenranta (Paavo Mattila) AVO EH/3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti