maanantai 1. marraskuuta 2010

Ageja ja jotain


Viime viikolla ei treenattu kuin ryhmätreeneissä. Ne meni kai ihan hyvin. Leimun kanssa vain vaikeuksia tuottaa se, että milloin pitää olla lähellä ja miten lähellä voi olla. Ohjaaja on vain aika huono, pitäisi muistaa kääntää aina tarpeeksi. Mutta ne oli ihan kivat treenit.


En tiedä, johtuuko Leimun pirteys paranemisesta vain toisesta koirasta, mutta Leimu oli viime viikon todella pirteä. Lenkeilläkin teki kaikkia juttuja ja jaksoi yrittää saada Jaavaa leikkimään. Syönyt on myös hyvin, eli ei tässä nyt sitten muuta kuin odotellaan. Itse lähinnä odotan, että milloin se huono kausi taas alkaa, josko ei enää alkaisikaan?


Leimun kanssa ollaan menossa sunnuntaina Lappeenrannan ryhmikseen. Taidetaan jatkaa vikan sertin metsästystä vielä ensi vuonna, sillä sinne on ilmoitettu peräti 12 lapinporokoiraa...


Ageista vielä. Leimu siis ei vieläkään tiedä kontaktin pysähtymispaikkaa, koska ne ovat hitaat. Niin ei tässä voi kuin puolentoista vuoden treenauksen jälkeen alkaa katsoa peiliin, ja todeta, että mä en ehkä osaakaan opettaa sitä kontaktin paikkaa, joten olisiko aika luovuttaa. No ei vielä luovuteta. Nyt sitten kokeilen huomenna siten, että laitan namilautasen parin metrin päähän puomista, eli tarkoituksena, että namilautanen vetää Leimun nopeammin alas, mutta sitten kuitenkin pysähtyisi. Katsotaan kuin käy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti