sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Uimassa


Viikonloppuna olin tuomarointimatkalla lännessä, joten Leimu oli hoidossa Tiinalla. Perjantai-iltana käväisimme Hyvinkään koirakylpylässä. Mukana menossa oli siis Leimu, Jaava ja Myrtti. Myrtti ja Jaava olivat jo konkareita, koska ne olivat käyneet pari viikkoa sitten ekan kerran uimassa. Leimulle kerta oli ensimmäinen. Koska Leimu oli ensikertalainen, oli Leimulla opettaja. Ensin Leimulle laitettiin liivit, tässä vaiheessa Leimu oli ihan normaali. No sitten mentiin reunalle ja piti laittaa Leimu uimaan. Se ei ollutkaan ihan helppoa. ;) No uimaopettaja kävi laittamassa märkäpuvun päälle, ja Leimu saatiin veteen. Aluksi Leimu yritti tulla pois, mutta lopulta ui todella kovaa toiseen päätyyn! Yritin antaa Leimulle namia, mutta namit eivät Leimulle kelvanneet. Leimu ui todella kovaa aina, kun se sinne veteen laitettiin. Loppuvaiheessa Leimu jopa käveli itse "vapaaehtoisesti" uimaan ihan loppuosan. Toki aina alussa se piti sinne työntää, mutta siitä sitten tavallaan viimeiset askeleet ennen kuin joutui uimaan, niin otti itse. Leimulle yritettiin opettaa kääntymistä, mutta Leimu halusi uida vain suoraan eteenpäin. Jaava osasi hienosti tehdä kääntymisen samoin Myrtti. Jaava oli kyllä aika pro. Myrtti ehkä vähän mökötti. Uintiaika oli puolituntia ja se oli ihan riittävän pitkä aika. Varsinkin kun koirat sai uida todella paljon, kun oli vain kolme koiraa uimassa. Uinnin jälkeen koirat kuivattiin föönillä. Leimua vähän jännitti fööni, mutta hyvin sen pystyi kuivaamaan. Ja todella nopeasti Leimu palautui inhottavasta föönistä. Leimuhan ei tykkää ollenkaan imuristakaan, aina menee eri huoneeseen kuin imuri. 


Lauantaina Tiinalla oli sitten kolme koiraa ja päivä oli mennyt ihan hyvin. Aamupäivällä olivat käyneet reilun puolentoista tunnin riekkulenkin, niin loppupäivän olikin ollut väsynyttä porukkaa. Hihnalenkillä ei ollut tullut toisia koiria vastaan, niin sekin oli sujunut hyvin.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Ekat agit uudessa hallissa


Tänään oli siis ekat treenit uudessa hallissa sekä myös minulle uudessa ryhmässä. Tehtiin helppoa muutaman hypyn, putken ja keppien rataa. Leimu oli aivan mahtava! Pysyi lähdössä paikoillaan (muutaman kerran nousi, mutta kävin laittamassa takaisin istumaan). Leimu meni vauhdilla, irtosi hyvin sekä haki kepit itse. Ohjaaja vain toisella kertaa sössi kepit. Myös kepeissä oli vauhtia. Treenit oli juuri sopivat Leimulle, eli helppoa rataa, jolla saadaan vauhtia lisää. Meille ainakin tämä reilu viiden kuukauden tauko on tehnyt pelkästään hyvää. Lopuksi otettiin Aa:ta hihnassa namilautasella ja sillä menetelmällä nyt yritetään opettaa kontaktit. Mitä ohjaaja sanoi, 500 toistoa ensin hihnassa, mutta se me kyllä tehdään.


Muut meidän ryhmäläiset saattavat pitää minua hulluna, koska minulla lapinporokoira, ja koirani oli ainut, jolla oli takki. Mutta minä aion nyt pitää Leimun lihakset kunnossa, sen verran niihin rahaakin on laitettu. Hyvät alku -ja loppuverryttelyt sekä takki, sekä pikkasen liikuntaa taukojen aikana, että lihakset pysyy lämpiminä.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Fysioterapeutti, agikisa ja erkkari


Viime viikolla unohdin päivittää, että Leimu kävi hierottavana no nyt jo puolitoista viikkoa sitten. Lihakset olivat suhteellisen ok, toki aina siellä pieniä jumeja on. Fysioterapeutilta kysyin myös, että voiko mennä tekee kisan tavallaan kylmiltään, ja hän antoi luvan mennä, piti vain vähän etukäteen valmistautua (nestetttä) sekä tehdä hyvät alku- ja loppuverryttelyt sekä käyttää tietenkin takkia.


Eilen siis aamulla lähdettiin Tiinan kanssa Kuopioon. Tiinan jätin Iso-Valkeiselle tokokisoihin Jaavan kanssa ja itse jatkoin Leimun kanssa matkaa Siilinjärvelle agikisaan. Paikkana oli siis maneesi. Rata oli hyppäri ja oikeastaan aika helppo. Jätin Leimun yhden hypyn taakse, pysyi hyvin, vaikka haukkui. Rata meni aivan loistavasti. Kepeistäkään ei tullut virhettä, mutta sitten ohjaajan ote herpaantui ja näytin renkaan huonosti. Leimu meni renkaan välistä (ei ole tehnyt pitkiin aikoihin) ja sitten kun sitä aloin korjata, niin Leimu kerkesi tehdä putken -> HYL, mutta sitten loppurata oli taas todella hyvää ja vauhdikasta menoa. Toki vielä lisää vauhtia pitää saada. Niin ja siis siihen olen todella tyytyväinen, että Leimun vire ennen rataa oli paras, mitä ikinä. Yleensähän Leimu kiskoo radalle ja haukkuu, kun joku muu menee. Mutta nyt pystyin ottamaan Leimuun kontaktia ja tekemään juttuja, jotta sain parempaa virettä. Eli hyvillä mielin keskiviikon treeneihin ollaan tulossa.


Tänään oli sitten vuorossa Lappalaiskoirien kevään erikoisnäyttely. Lapinporokoirilla tuomarina oli Saija Juutilainen. Leimu esiintyi ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Esiintyminen oli varmaan paras ikinä. Ei yhtään ujostellut, ei edes mittausta! Laatuarvosanaksi Leimu sai EH:n.


Tässä Leimun arvostelu:


Mittasuhteiltaan hyvä nuori uros, joka tänään voimakkaassa karvanlähdössä. Saa vielä jäntevöityä ja runkoa lisää. Kaunis ilme. Riittävän urosmainen pää. Hyvä purenta, paksut korvat. Runko saa tilavoitua. Hyvät käpälät, hieman pehmeät ranteet. Vaivattomat liikkeet, hyvä askelpituus. Etuosa saa tiivistyä. Hyvin kannettu häntä. Hyvä karvanlaatu ja pituus, ei tänään parhaimmillaan. AVO EH/1

lauantai 14. maaliskuuta 2009

video poropaimennuksesta


Tässä linkki Leimun poropaimennusvideoon. Kuva on aika rakeinen, kun jouduin pikkasen pienentämään videota...


http://s129.photobucket.com/albums/p235/mpesonen/?action=view¤t=leimu_poropaimennus_pieni.flv


Harmittavasti videolla ei näy kaikki ison aidan tapahtumat, kun siinä oli tuo mäki, mutta pieni aita näkyy hyvin. Pikkasen Leimu komentaa mua ennen ajo -käskyjä. Ajo -käsky on siis "saa mennä". Kyllä paimenkoira tietää, mitä pitää tehdä.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Poropaimennus Pellossa 6.3-8.3.2009


Torstai 5.3.2009


Auton nokka kohti pohjoista suunnattiin heti torstai aamuna puoli kahdeksalta. Halusimme lähteä ajoissa ajamaan kohti Pelloa, jotta ei olisi minnekään kiire. Matka taittui ripeästi, ja olimme hyvässä vauhdissa menossa, kunnes pysähdyttiin hieman shoppailemaan. Pellossa olimme seittämältä, eli ihan ajoissa olimme perillä. Illalla kävimme vielä vähän juoksuttamassa koiria, olihan koirat istuneet autossa lähes kaksitoista tuntia.


Perjantai 6.3.2009


Pellon keskustasta poropaimennusaidalle oli noin 40 kilometriä. Aamulla yhdeksän jälkeen lähdimme kohti aitaa. Perjantaina ohjelmassa oli testi, eli 24 koiralta testattiin poropaimennustaipumusta. Meidän koirat eivät tänään vielä olleet tulessa, vaan saimme rauhassa keskittyä katsomaan. Testissä oli paljon erilaisia suorituksia, oli koiria, jotka oli todella hyviä, koiria, joita ei kiinnostaneet porot lainkaan ja koiria, jotka olivat liian innokaita eivätkä totelleet.


Lauantai 7.3.2009


Lauantaina vuorossa oli poropaimennnuskilpailu. Kilpailuun voi osallistua työkäytössä oleva koira ja koira, joka on läpäissyt poropaimennustestin (etelän koira). Leimu siis mahtui tänä vuonna kisaan mukaan. Meillä oli mukana myös Jaava, joka on läpäissyt testin vuonna 2006. Yhdeltä ilmoittanuneista koirista oli mennyt rokotukset umpeen, joten Jaava pääsi kisaan mukaan.


Ensin kilpailijat kutsuttiin tutustamaan aitaan ja kilpailun kulkuun. Eli ensin mennään koiran kanssa isoon aitaan, jossa koiran pitää paimentaa porotokkaa (neljä poroa) ja pitää tokka mahdollisimman hyvin kasassa sekä tultava luokse kutsuttaessa. Tuomarit siis sanovat, milloin pitää pyytää koira luokse. Koira siirtää sen jälkeen porot isommasta aidasta pienempään aitaan, mutta koiran pitää jäädä isoon aitaan, eli se pitää saada pysäytettyä portilla. Sitten siirrytään pienempään aitaan koiran ollessa vapaana, mutta ei siis saa lähteä ajamaan poroja. Jälleen pienemmässä aidassa luvan saatua koira paimentaa porotokkaa ja lopulta siirtää porot kirnuun. Taaskaan koira ei saa mennä kirnuun, eli koira pitää pysättää ennen kirnun porttia.


Minua ja Leimua arpaonni "suosi", eli jouduimme aloittamaan koko kisan (kisassa  urokset menee ainaennen narttuja).  No eipä siinä sitten kauheasti ehtinyt jännittää, vaan hain koiran autosta, pissatin ja lämmittelin koiraa. Onneksi keli oli hyvä, eli vain pari astetta pakkasta.  Leimu oli aika innoissaan, kun mentiin aitaan, mutta pysyi hanskassa, eli ei karannut porojen perään. Leimu lähti hyvin paimentamaan ja paimensi todella hyvin, tokka pysyi melko hyvin kasassa sekä tuli kutsusta luokse. Siirtyminen aidasta toiseen onnistui myös hyvin sekä paimentaminen pienemmässä aidassa. Ja nätisti ne porot meni myös kirnuun. Leimun suoritus on myös videolla, yritän saada sen jossain vaiheessa nettiin.


Jaavan paimenus meni myös todella hyvin, totteli hyvin ja paimensi hyvin.


Leimun sijoitus kilpailussa oli kolmas! Vähänkö siistiä. Ja Jaava oli hienosti viides (paras suomenlapinkoira). Osallistujia oli 23., eli aika hienosti. Tämän vuoden tulokset oli sinällään mielenkiintoisia, että viisi ensimmäistä koiraa oli ns. etelän koiria ja ensimmäinen työkäytössä oleva koira oli vasta kuudes. Mutta kilpailu on aina kilpailu ja tulos oli sen päivän tulos. Erot olivat suhteellisen pieniä koirien välillä. Voittaja oli selkeästi ykkönen 78,5 pisteellä, kakkonen sai 74 pistettä ja Leimu 73,5 pistettä. Jaava sai 68,5 pistettä.


Sunnuntai 8.3.2009


Sunnuntaina vuorossa oli jälleen testipäivä. Tänään pääsi testiin Myrtti, joka hienosti läpäisi testin. Sunnuntaina oli myös paljon erilaisia suorituksia, ja tuli myös hylättyjä (samoin kuin tuli perjantainakin).


Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa ja pikku hiljaa alkoi oppia, miten koiran pitäisi paimentaa poroja.


Sunnuntaina ajoimme vielä kotia, eli meni myöhäiseksi. Reissu oli rankka, mutta todellakin kannattava. Eipä juuri paremmin olisi voinut mennä! Ja etenkin kannattavaa oli se, että näki niin paljon erilaisia suorituksia.


 


 

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Öö, oon ehkä hieman hullu :)


Leimu on nyt ilmoitettu kolmeen näyttelyyn. Eli maaliskuun 22. päivä on lappalaisten erkkari Kuopiossa. Siellä on tuomarina Saija Juutilainen, joka tykkäsi Leimusta pentuluokassa ja käsittelee koirat ihan nätisti. 4.4. on Savitaipaleen näyttely, jossa tuomarina on Pekka Teini. Kuulemma on ihan ok tuomari. Sitten mennään 5.4 Mäntsälään näyttelyyn, jossa tuomarina Sakari Poti. Mäntsälään mennään, koska sinne tulee varmaankin jonkin verran Leimun kasvattajan kasvattamia koiria. Mukava nähdä muitakin Pihlisläisiä. Mutta ei tässä vielä kaikki, kerta Kuopioon ollaan menossa ja Leimun kanssa ei voi mennä tokoon lauantaina (lappaisten erkkarin yhteydessä on yleensä tokokoe), niin ilmoitin Leimun lauantaina Hukka-Putken järjestämiin agikisoihin yhdelle radalla: hyppärille. Aiemmin olin päättänyt, että Leimu ei kisaa agiratoja ennen kuin kontaktit on kunnossa, no ei ne kunnossa ole, kun ei ole ollut mahdollisuutta treenata. Mutta hyppäri on varmasti ihan jees, Leimu on ainakin innoissaan. Eli mennään kisoihin viiden kuukauden treenitauon jälkeen... Toivon mukaan Leimua kiinnostaa esteet enemmän kuin hevosen paska, kisat on siis maneesissa.


 


Torstaina lähdetäänkin jo Tiinan kanssa kohti pohjoista poropaimennukseen. Pikkasen jo jännittää, pysyykö Leimulla aidassa korvat on-asennossa, vai miten sen saa porojen perästä pois? Mutta ihan huippureissu varmasti tulossa!