torstai 25. marraskuuta 2010

Osasi se ne kontaktit edelleen ilman apuja :)


Tänään siis ryhmätreenit. Ensin tehtiin kivaa radanpätkää, jossa oli vauhdikkaita suoria, mutta sitten kuitenkin ohjaajalle vähän mietittävää, että miten kertoo ennen estettä jo sitä seuraavan esteen. Leimu muun muassa meni niin suoraan kuin ikinä voi mennä väärään putken päähän (siis tarkoitus oli mennä "väärään päähään", mutta ei se kääntynyt). No tokalla kertaa meni hyvin. Kivasti oli vauhtia. Seuraavalla kierroksella otin yksittäisenä A:n ja puomin. A:lla autoin pari alastuloa, ja sitten tuli ihan ite, puomilla ei tarvinnu apuja kertaakaan. Ja siis ei namilautasta ollut lainkaan. Heti kun on pienemmät kierrokset, niin se muistaa pysähtymisen. Täytyy vaan treenata toistoja ilman apuja, jota myöten se vauhtikin vielä tulee. Ja piku hiljaa myös treeneissä yrittää nostattaa kierroksia ennen puomia / A:ta. Loppuun otettiin vielä lyhyt kieputus sisältäen puomin. En palkannu puomilta, eikä se sitä kaivannutkaan. Hyvä mieli kyllä jäi treeneistä.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Lauantain agikisat


Leimun kanssa kisailtiin lauantaina omissa kisoissa kolme rataa. Tällä kertaa tuomarin toimi Allan Matsson. Ensin aloitettiin hyppyradalla, joka vaikutti ihan Leimun radalle, ja sitähän se olikin. Kerrankin Leimulle nopea aika, eli miinusta neljän sekunnin verran. Tällä radalla sijoituttiin toiseksi ja saatiin toinen luva-nolla. Toinen rata oli myös ihan ok, puomin kontaktilla ei tullut alas asti, mutta vapautin sen kun tassu osui kontaktille. A:lle tultiin kovaa vauhtia ja siitä sitten hyppäsi puolesta välistä alas, siihen asti oltiin tehty puhdasta rataa, ja A oli kolmanneksi viimeinen este. Olisi pitänyt kädellä vetää Leimu alas, mutta tehtiin sitten A uudestaan, jolloin tulokseksi tuli hylky. Kolmas rata oli taas ihan ok profiili. Ei mitään kummallisuuksia, siinä painostin aika paljon kontakteilla (ihan liikaa!), mutta otti ne ja sain vapautettua aina, eli ei tullut omin luvin pois. Tältä radalta nippa nappa (-0.08) miinusaika, ja koska meidän lisäksemme ei tehnyt kuin yksi koirakka nolla- radan, niin sijoitus toinen ja kolmas luva-nolla ja serti kolmosiin. :)


Mutta siis kaiken kaikkiaan, tykkäsin tuomarin radoista, jokaisella radalla oli vähän koukeroa ja sen jälkeen lopussa suoraa pätkää, jolla Leimukin veti aika kovaa. Kontakteja täytyy harjoitella edelleen lisää, koska en oikein tiedä, miten ne kisoissa ohjaisin, eli niistä pitää saada itsenäiset. Toiseksi paikallaolo pitää opettaa, koska kolmosluokassa joutuu pakostakin jättämään koiraa vähintää yhden tai kahden esteen taakse. Ai niin, hyppärille suunnittelin nätisti tekeväni pakkovalssin keppien jälkeen, ja uskon, että se olisi toiminut Leimulla, mutta loppujen lopuksi en uskaltanutkaan, vaan vedin varmasti ja kiepautin sen kädellä. Mutta kerrankin olisi voinut jotain "hienoa tekniikkaa" kokeilla radalla.

torstai 18. marraskuuta 2010

Täydelliset kontaktit!! :D :D


Siis tämän päivän treeneillä on kyllä saatu rutkasti innostusta jatkaa agin treenaamista tavoitteellisesti. Siis Leimu teki täydelliset kontaktit ilman apuja! Tänään ei ollut lainkaan namilautasta missään vaiheessa. Ensin otettiin pätkää, jossa A, annoin kädellä paljon apua. Sitten kouluttaja sanoi, että ei saa antaa niin paljon apua, ja sitten kokeiltiin A:ta ilman apuja, ja vau, Leimu pysähtyi oikeaan kohtaan, siitä sitten vapautus ja hurjat kehut! Siis se oli jotain niin mahtavaa, että ei oo tosikaan. Sitten loppuun otettiin vielä puomikin, ja kun en itse pysähdy, ja sanon myöhemmin koske, niin saatiin Leimu tulemaan jo melko nopeasti alas asti oikeaan kohtaan, ilman apuja. Siis tää on jotain aivan uskomatonta. Ei oo montakaan viikkoa sitten, kun olin jo ihan totaalisesti luovuttamassa, että en osaa opettaa oikeaa paikkaa, mutta kun sitä vaikeuttaa, niin koirahan saattaa jopa osata ;) Siis jee!! (Katotaan sitten lauantain kisojen jälkeen mitkä on fiilikset...) Muuten siis tehtiin ihan kivoja pieniä radan pätkiä, joissa muutama vaikeampi kohta, koira kulki hyvin, kun ohjaajan ohjaus sattui onnistumaan. Tarkkana pitää olla, että koiralle osaa kertoa riittävän ajoissa jo "sitä seuraavan esteen".


Tällä viikolla on taas Jaava ollu hoidossa Tiinan reissatessa Itävallassa. Näiden kahden koiran kanssa elämä on niin helppoa, on ne vaan niin mainioita tapauksia, molemmat.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Ageja


Viime viikolla oli ihan normaali viikko, eli tiistaina mulla oli iltavuoro, niin aamusella käytiin aksaamassa. Otettiin (yllätys ;)) puomia ja helppoa rataa. Rata oli lähestulkoon sama kuin viime viikon Marikan suunnittelema rata, en tehnyt siihen muita muutoksia kuin että otin kepit radalle. Puomin kontaktit oli ok. Kepit ovat aina välillä vauhdikkaat ja välillä hitaat, kun tietäisi, mistä vauhti aina välillä johtuu, niin olisi kiva. Eli välillä saattaa pujotella väärältäkin puolelta älyttömällä vauhdilla, ja välillä löntystää ihan kävellen, vaikka mielestäni ohjaan ihan samallalailla.


Torstain ryhmätreeneissä tehtiin helppoa rataa, jolla molemmat kontaktit. Leimu kyllä menee aika kivasti. Ekalla kierroksella saatiin tosi hyvä puomin alastulo ilman namilautasta, A:lla oli namilautanen. Tokalla kierroksella tehtiin kans ihan kivasti sama rata. Ja koska ryhmästä ei ollut kuin muutama paikalla, niin Leimun kanssa otetiin vielä puomin kontakteja yksittäisenä esteenä. Hyviä neuvoja jälleen kontatktien nopeuttamiseen. Mä ehkä jään aina samaan vaiheeseen liian pitkäksi aikaa, eli pitäisi vain nopeammin vaikeuttaa.


Eilen Leimu jostain syystä oksensi lenkillä. Iltaruuan söi kuitenkin hyvin. Seuraillaan tilannetta. Leimu on ollut nyt siis yhteensä kaksi kuukautta ilman lääkkeitä, ja tämän hetken ainoa oire on periaatteessa ollut röyhtäilyt ruuan jälkeen. Ruokahalu on ollut pääsääntöisesti syyskuun alusta asti hyvä. Ja siitä kertoo myöskin se, että Leimulla on nyt normaalin verran painoa, eikä ole liian laiha.


 

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

EH....


Tänään käytiin siis Lappeenrannan ryhmiksessä näyttelöimässä, tuomarin lapinporokoiralla oli Paavo Mattila. Leimu esiintyi hyvin, liikkeitä lukuunottamatta. Mutta sen  liike vaan ei oo niin tehokasta, niin minkäs teet.


Tässä Leimun arvostelu:


Seistessä kaunis uros, hyvän mallinen pää, kaunis kaula, erittäin hyvä runko, hyvät raajat, korkea häntä häiritsee liikkeessä. Saisi liikkua joustavammin. Hyvä karvapeite ja luonne. AVO EH/3


Eli siis juuri sellainen kuin Leimu on. Sanoi vielä arvostelun jälkeen, että todella hyvä koira seistessä, mutta liike. Tuomari sanoi myös, että jollain toisella alustalla liike voisi olla parempi, nyt siis alustana oli asfaltti. Nyt kai pitäisi löytää tuomari, joka ei ole liikkeistä niin tarkka, sillä tämä tuomari taas ei ollut luonteesta niin tarkka, eli erin sai vaikka koira oli älyttömän ujo.

torstai 4. marraskuuta 2010

Ageja


Tiistai-aamuna käytiin itekseen ottamassa jälleen muutamat pätkät aksaa. Otettiin muutamat kontaktit siten, että se namilautanen oli muutaman metrin päässä. Tuli nopeamin alas, mutta jouduin antamaan vartaloapuja, jotta pysähtyi. A:ta otettiin pelkästään normaalilla namilautasella. Muutamat kepit molempii suuntiin ja sitten vielä vähän hassuttelua, eli suoraa pätkää :) Mukavaa oli.


Tänään oli vuorossa ryhmätreenit. Kouluttaja ei päässyt paikalle, mutta oli tehnyt suunnitelman. Kukaan muu ryhmäläisistä ei tullut paikalle, joten meillä oli sitten Leimun kanssa laatutreenit kahdestaan. Koska muun muassa A este ei liikkunut minnekään, niin vähän sovelsin treenisuunnitelmaa, muta ajatus pysyi samana, eli suoraa pätkää ja vauhtia. Sitähän meillä olikin. Leimulla oli kiva vire. Molemmat kontaktit oli radalla ja otin ne ilman namilautasta, nyt tuli hyvällä vauhdilla alas asti, ja annoin apuja, jotta pysähtyi, ei kyllä tarvinnut paljon apuja. Ne oli loistavat. Tehtiin rata pari kertaa, vähän eri tavalla ohjaten. Harkkaan ei olisi kuulunut keppejä, mutta otin myöskin ne muutamaan otteeseen, niihin on vaan pakko saada toistoja, jotta ne lähtee pelittämään. Loppuun sitten tehtiin ihan "tokoa", eli siis seuraamista ja paikallaoloa. Jostain syystä paikallaolossa Leimu lakosi koko ajan maahan, eli ei pystynyt palkkaamaan kuin ihan, että kävin vain muutaman metrin päässä. Ja siis ei ollut esteen takana. Mutta kaiken kaikkiaan mukavat treenit, vaikkakin yksin.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Ageja ja jotain


Viime viikolla ei treenattu kuin ryhmätreeneissä. Ne meni kai ihan hyvin. Leimun kanssa vain vaikeuksia tuottaa se, että milloin pitää olla lähellä ja miten lähellä voi olla. Ohjaaja on vain aika huono, pitäisi muistaa kääntää aina tarpeeksi. Mutta ne oli ihan kivat treenit.


En tiedä, johtuuko Leimun pirteys paranemisesta vain toisesta koirasta, mutta Leimu oli viime viikon todella pirteä. Lenkeilläkin teki kaikkia juttuja ja jaksoi yrittää saada Jaavaa leikkimään. Syönyt on myös hyvin, eli ei tässä nyt sitten muuta kuin odotellaan. Itse lähinnä odotan, että milloin se huono kausi taas alkaa, josko ei enää alkaisikaan?


Leimun kanssa ollaan menossa sunnuntaina Lappeenrannan ryhmikseen. Taidetaan jatkaa vikan sertin metsästystä vielä ensi vuonna, sillä sinne on ilmoitettu peräti 12 lapinporokoiraa...


Ageista vielä. Leimu siis ei vieläkään tiedä kontaktin pysähtymispaikkaa, koska ne ovat hitaat. Niin ei tässä voi kuin puolentoista vuoden treenauksen jälkeen alkaa katsoa peiliin, ja todeta, että mä en ehkä osaakaan opettaa sitä kontaktin paikkaa, joten olisiko aika luovuttaa. No ei vielä luovuteta. Nyt sitten kokeilen huomenna siten, että laitan namilautasen parin metrin päähän puomista, eli tarkoituksena, että namilautanen vetää Leimun nopeammin alas, mutta sitten kuitenkin pysähtyisi. Katsotaan kuin käy.