keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Maanantain tokot ja tänään hallilla

Sunnuntaina tein olohuoneessa muutamaan otteeseen noutoa. En saanut onnistuneita nostoja muuta kuin kapula valmiina suussa.

Maanantain tokot. Pyynnöstäni tehtiin paikkaolot viimeisenä. Omalla vuorolla Kaisla teki noutoa. Ekaksi kapula suussa. Toinen maasta, kielto leikistä ja tuli sivulle kapula suussa. Annoin palkan. Toinen samalla tavalla, ja tiedättekö, Kaisla tuli suoraan sivulle nostettuaan maasta kapulan. Kiljuin kovaa, liian kovaa. Treenikaverin koira säikähti kunnolla :( Vitsit, että harmittaa. Minä olin vain superonnillinen meidän onnistumisesta. Onnistumiseen en ollut ehkä aidosti uskonut enää pitkään aikaan, mutta kaikki on mahdollista. :) Sama tehtiin vielä pari kertaa. Oli hieno. Sen jälkeen en oikein tiennyt, mitä olisi tehty, kun oli takki aika tyhjä. Otettiin muutama luoksetulo. Lopuksi hengittelin rauhassa, ja Kaisla oli melko hyvässä mielentilassa. Mutta päällimmäisenä treenistä jäi harmitus, ei todellakaan ollut tarkoitus säikäyttää kenenkään koiraa..

Eilen tehtiin muutama nouto sisällä, ja kas näin hienosti Kaisla tuo kapulan sivulle. Ahnehdin vähän, ja kokeilin heittoa. Se oli liikaa.



Tänään vuokarin Ninan hallia tunniksi. Aloitettiin kokeenomaisella alokas-luokalla ilman hyppyä. Tässä tuli paljon asioita, joita täytyy vielä treenata. Sen jälkeen ruutua ja merkkiä. Merkki on vielä epävarma, ruudusta aloin häivyttämään targettia. Meni hyvin ilman targettiakin ruutuun. Sen jälkeen kapulan nostoa. Tein eri matkoista, viimeisin oli jo 10 metrin päässä edestakaisin, Kaisla tuli suoraan sivulle! Olen niiin onnellinen! :) Sen jälkeen hiulattiin vielä seuraamista ja jääviäen erottelua. Lopuksi otin 20 minuutin paikkaolon sosiaalisella palkalla. Itselle 20 minuuttia on todella pitkä aika. Mutta Kaisla oli hyvässä mielentilassa. Näitä vain lisää, jotta saadaan paikkaoloon oikea tunnetila. Taidan vielä muuttaa jättökäskyn paikka-käskyksi. En ole varma. Nykyään se on siis maahan. Kaisla nousi kerran maasta, mutta muuten makoili melko levollisena. 


sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Korrien koulutus ja maanantain tokot

Ensin lyhyesti viikottaisista maanantain treeneistä. Kaisla oli ihan ok. Paikkaolot melko ok, edelleen namilautanen ja yritin saada fokusta siihen. Ok. Omalla vuorolla luoksetuloa takapalkalla ja kerran palkka mulla, ei mitään ongelmia pysymisessä. Ruutua. Aika kova fokus ruutuun. Pitää muistaa ottaa mukaan muita käskyjä. Että se ei olekaan ruutu mikä sieltä tulee. Tähän tosin tuli Pekalta lisää ajatuksia lauantailta. Siitä myöhemmin lisää. Noutoa. Pitäen ok. Mutta maasta ei vaan pysty nostamaan.


Eilen päästiin peruutuspaikalle Riitan ja Pekan tokotreeneihin Kouvolaan. Treenit olivat nuorten tokoringin treenit alunperin. 

Kaislan kanssa olimme ekana Riitalla. Valitsin noudon ongelmaksemme, no koska sehän on suuri ongelma, eikä siinä ole juuri päästy puolessa vuodessa eteenpäin. Tähän tuli Riitalta hyviä neuvoja, Kaisla ehkä pitää sitä leikkinä... Nyt pitää se saada muutettua. Otan kolmen neljän viikon tehokuurin, ja jos se ei edisty, niin sitten tulee hakeutua jollekin lähikouluttajalle tms. lisäneuvoja saamaan. Riitta sanoi, että Kaislan nouto on sitten todella upea, kun sen saa kuntoon :)

Pekan kanssa sitten perehdyimme paikkaoloon ja sen mielentilaan. Ja jatkossa olisi tarkoitus tehdä paikkaoloa noin 20 min ja palkkana pelkkä sosiaalinen palkka. Kaisla saatiin tosi hyvään mielentilaan treeneissä, ja oli siellä rauhassa 3 minuuttia (aikaa ei ollut olla enempää). Mutta siis lähti vastaamaan treeniin hyvin. Kuulemma parin kuukauden päästä voin olla jo piilossa ja ei ole ongelmia. Me ei varmasti ihan siihen tahtiin ihan päästä, koska talvella treenimahdollisuudet ovat rajalliset. Mutta tämän otan lisätreeniin heti, kun lumet sulavat. Mutta nyt tehdään sitä viikottain Katilla ja mahdollisuuksien mukaan vuokraan Ninan hallia, että saisi toisenkin treenin viikkoon hallissa. Pekalta positiivisena palautteena, että meillä Kaislan kanssa on hyvä suhde. :)

Muiden treenien seuratessa:

-ruudussa kuitenkin targetti poistettava (koira on opittava itse ruutu, se on koiran huijaamista, jos vain kokeessa ei ole targettia, ja sen myös koira oppii nopeasti parin kokeen jälkeen)
-kehään menon treenaus
-liikkeiden välien treenaus
-ruutu - merkki - kaket - nouto - seuruu -erottelu (koira saadaan ajattelemaan)
-muista aina ensin jes. ja sitten vasta nami/lelu esille
-kokonaisuustreeniä kannattaa ottaa joka kerta
-virittelysanat

Oli tosi hyvä ja hyödyllinen koulutuspäivä! Näistä saa aina uutta intoa.




torstai 18. tammikuuta 2018

Ajatuksia ongelmakoirakoulutuksesta

Olen huomannut, että blogiini tulee jonkun verran klikkauksia hakusanoilla, joilla etsitään apua ongelmakoiran käytökseen, ja ajattelin sitä nyt muutamalla sanalla kommentoida näin jälkikäteen kokemuksiani Tontun koulutuksesta.

Jos nyt eläisin vuoden 2013 kevättä uudelleen, niin en lähtisi Tontun kanssa pevi-koulutukseen, koska Tonttu oli epävarma (en tiedostanut silloin), ja epävarmalle koiralle en käyttäisi räminäpurkkia (itseasiassa en kyllä käyttäisi itsevarmallekaan koiralle, ja minun mielestäni harvoin itsevarma koira räyhää). Räminäpurkki estää tehokkaasti räyhäämisen, ja sitä ei tarvitse välttämättä heittää kuin kerran koiran viereen (huom! missään tapauksessa räminäpurkki ei saa osua koiraan, eikä koiraa saa vahingoittaa). Miksi koira lopettaa räyhäämisen, koska se saattaa pelätä räminäpurkkia. Mitä koira viestii räyhäämisellä, mahdollisesti epävarmuutta. Millä koira varoittaa ennen puremista? Murinalla. Kun tämä otetaan pois, mitä jää koiralle jäljelle? Suora hyökkäys.  Ja vielä se on kirjoitettava, että kukaan ei saa käyttää räminäpurkkia ilman asianmukaiselta ongelmakoirakouluttajalta saatuja ohjeita!

Meillä ainakin räyhääminen palasi pikku hiljaa, kun en enää kuljettanut räminäpurkkia mukana. Ja noin vuoden kuluttua oltiin lähtötilanteessa.

Mitä tekisin nyt toisin? Lähtisin kouluttamaan remmiräyhäämistä pois vastaehdollistamisella riittävän kaukana. Kaupungissa hankala toteuttaa. Lenkeillä u-käännösten tekeminen on sallittua. Osaisin jonkun verran lukea koiran eleitä. Pevi-koulutus oli siitä opettavainen itselle, että siitä jäi käteen, mitä koiraa viestii korvien asennolla, hännän asennolla, miten koiraa käyttäytyy ennen kuin räyhääminen tulee.

Halusin tämän siis kirjoittaa tänne, jotta ihmiset kokeilisivat vastaehdollistamista ja opettelesivat lukemaan koirasta pieniä merkkejä, jotka viestivät, että tilanne on liian vaikea, jolloin ihminen ymmärtäisi viedä koiran kauemmaksi tilanteesta ennen kuin koiralla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin räyhätä.

Tämä on siis nykyinen mielipiteeni ja se on vain minun mielipiteeni, mutta halusin sen sanoa, koska se on muuttunut niin paljon. Pelolla et voi rakentaa hyvää suhdetta koiran kanssa. Koira on kuitenkin minulle lemmikkieläin, jonka olen ottanut myös osittain siksi, että haluan sitä rapsuttaa, niin miksi en rapsuttaisi koiraa, kun se tulee sitä pyytämään? (Tämä siis liittyi usein sihen, että pevi-koulutuksen lisänä käytetään jääkautta.) Huom, rapsutuksia ei tule toki aina ;)

Maanantain tokot ja fyssarin käsittely

Viime viikon maanantaina oli vihdoin muutaman viikon tauon jälkeen viikkotokot. Kaisla oli yllättävän hyvässä mielentilassa. :) Paikkaoloissa hymyilin Kaislalle, ja se oli minusta huomattavasti paremmassa mielentilassa. Olin lähellä ja tein muutaman lyhyemmän paikkaolon.  Muiden vuorolla keskityin Kaislan mielentilaan. Kaisla teki viimeisenä, ja me teimme alkuun luoksetuloa takapalkalla. Se toimi erittäin hyvin, joka kertapysyi. Sen jälkeen otin inhokkiliikkeemme, eli noudon. Kapulan tuominen perusasentoon on oikeasti mahdottomuus... Mutta nyt sain siitä sen verran intoa, että sitä on siitä lähtien tehty kotona. Eihän se etene, jos sitä ei tee.

Tällä viikolla emme päässeet viikkotokoihin työesteeni takia. Mutta meillä oli eilen Patrician käsittely, ja Kaisla oli hyvssä kunnossa. Vähän oli jumeja, mutta ne aukeni. Kaislan ongelma on aavistuksen kaarelle kaartuva selkä, jolloin etupäälle tulee vielä enemmän rasitusta. Saatiin yksi uusi jumppaliike, toivottavasti se auttaisi tähän.

Eilinen ja kulunut päivä on ollut Kaislalle lepopäiviä. Ilmeisesti käsittely väsytti Kaislan kovin, ja hän on ollut hyvin rauhallinen, vaikka tosiaan mitään lenkkejäkään ei ole tehty. Huomenna sitten voidaan rasittaa kroppaa normaalisti. Olen käynyt nyt kolme kertaa juoksemassa Kaislan kanssa, ja onhan se vähän mahdotonta. Lenkkipoluilla se pääsi juoksurytmiin paljon nopeammin kuin nyt kadun viertä juoksiessa. Tähän tietysti vaikuttaa, että kaduilla on huomattavasti enemmän ärsykkeitä kuin lenkkipolulla. Talven huono puoli on siis meidän juoksulenkkien kannalta hiihtoladut...



torstai 4. tammikuuta 2018

Kulunut vuosi ja suunnitelmat ensi vuodelle

Vuosi sitten joulukuussa olen kirjoittanut, että toivottavasti Kaislan kuntoutuminen sujuu hyvin ja mahdollisesti kaiken mennessä putkeen, mahdollisesti tokokokeeseen syksyn aikana.

Kaislan kuntoutuminen meni suunnitelman mukaan, ja toistaiseksi on pysynyt oireettomana harrastaen tokoa ja metsälenkkeilyä. Tokossa ei oltu koevalmiita syksyllä, vaikka pääsimmekin toukokuusta alkaen kerta viikko treenaamaan ohjatusti tokoa. Bonuksena kävimme nose workin alkeiskurssin ja yhden kerran non stop -treeneissä palauttelemassa mieleen lajia. En ole saanut itsestäni irti, että treeneisin enemmän nose workia. Kävimme myös Sari Paavilaisen pitämän Koirakoulu Vision kahden päivän virehallinta-kurssin, joka oli äärimmäisen hyödyllinen meille. Kävimme myös kerran Marko Vuorenmaan tokotreeneissä.

Vuodelle 2018 en aseta sen suurempia tavoitteita. Treenataan tokoa ohjatusti kerta viikkoon, yritetään käydä mahdollisuuksien mukaan ulkopuolisilla kouluttajilla ja päästä lajissa eteenpäin. Haaveena on tokokokeet. Ostin lisenssin jo nyt. koska jos hyvin käy, niin voidaan mennä kokeisiinkiin. Toisena ajatuksena on käydä rallytokon alkeiskurssi, ja siinä lajissa Kaisla on ehkä nopeammin koevalmis, niin mahdollisesti mennä rallytokokokeisiin. Sellaisesta haaveilen. Olemme jo vähän kotona harjoitelleet rallytokon liikkeitä. :)

Minusta on ollut ihanaa, että Kaisla on ollut terve. Kaislan kanssa on tosi kiva puuhata asioita. Toivon todellakin, että Kaisla pysyy terveenä ja saataisiin ehkä treenivuosi.

Kuulumisia

Meillä on ollut parin viikon tauko tokotreeneistä, koska joulupäivä ja uudenvuodenpäivä osuivat maanantaille. Ensi viikolla jälleen treeneihin. Kaislan kanssa on päivittäin tehty aamujumpat, lenkkeilty normaalisti ja aika pitkälti olen pitänyt taukoa myös kotitokoista.  Joulupäivänä käytiin Mikkelissä, Kaisla luonnollisesti mukana. Jälleen kerran oli kiva huomata, että vaikka veljen 5- ja 6-vuotiaat pojat pitivät lelujensa kanssa aika kovaakin mekkalaa, ei Kaisla reagoinut meteliin mitenkään, eikä myöskään ahdistunut. Ihan kuin Kaisla olisi ollut aina lasten kanssa tekemisissä.

Lähdin uutta vuotta pakoon Mikkeliin maalle. Uus-lavolassa pauke on vaan ihan käsittämätön, niin kerta mahdollisuus on mennä maalle, niin toisaalta miksi en menisi. Maalla uusi vuosi sujui oikein leppoisasti. Illasta ei ollut kuulunut juuri ollenkaan pauketta, niin menin nukkumaan jo yhdeltätoista. Varttia vaille yksi heräsin Kaislan hälytyshaukkuun. Naapuri oli siinä vaiheessa päättänyt ampua rakettinsa. Ne äänet kuului hyvin sisälle, mutta ei Kaisla niihin mitenkään reagoinut. Hälytyshaukku on sama, mitä se käyttää maalla, jos esim. auto tulee pihaan tms. Uutena vuonna oli tosi kiva lenkkeillä leppoisasti metsässä, eikä tarvinnut pohtia mahdollisia vastaantulijoita.

Joulupäivänä otin muutaman kuvan Kaislasta




Ja muutaman kuvan uutena vuonna. Olisi voinut olla valoisampaa...