torstai 30. lokakuuta 2008

Paranemista havaittavissa


Oksennuksen estolääke on toiminut, ja Leimu ei ole enää oksentanut. Uusi dieettiruoka maistuu Leimulle jopa paremmin kuin Nutro. Leimuhan on hieman nirso... Olen todella helpottunut, että Leimu syö dieettiruokaa, koska olisi ollut aika paljon ongelmia, jos se ei olisi syönyt dieettiruokaa. Nyt Leimu myös juo enemmän vettä, mikä on tosi hyvä juttu, jotta virtsakivet alkavat liueta, ja toiseksi ettei Leimu kuivu. Kuitenkin Leimu vielä oireilee, eli yöllä pitää käyttää Leimu pissalla. Mutta kuitenkin parempi, että juo ja pissaa. Leimu ei myöskään kauheasti juoksentele lenkeillä, eli varmasti sillä on vielä kipuja. Kipulääke ei oikein niihin ole auttanut.

Ainoa harmi tässä dieetissa(joka on kai elinikäinen), että ei oikein saisi syöttää makupaloja. Eli ainakin toistaiseksi meidän tokoilut on tokoiltu. Agissa ei onneksi tarvitse palkata niin usein, niin se varmaan menee ihan jees, sitten kun Leimu on kunnossa. Me ei varmaan enää tänä syksynä päästä agitreenihin, koska ensinnäkään ei kipeää koiraa voi treenata, ja toiseksi en halua, että Leimu yhdistää minkäänlaisia kipuja agikentälle. Ainoa mitä meinaan treenata sitten kun Leimu on hieman parempi, niin on kontaktit, eli lähinnä kontaktialustalla ja siihen se uuden sanan opettaminen.


tiistai 28. lokakuuta 2008

Eläinlääkäri


Tänään käytiin sitten jälleen eläinlääkärillä. Leimulta röntgen -kuvattiin vatsa. Kuvissa ei näkynyt mitään hälyttävää, niissä ei myöskään näkynyt virtsakiviä. Leimu oli kuivunut, niin se nesteytettiin. Oksentaminen johtui joko dieettiruuasta tai antibiootista. Leimulle annettiin oksentamisen estolääke. Eläinlääkäri päätti vaihtaa dieettiruuan erimerkkiseen. Oikeastaan se on parempi, koska se on raksuina. Tänään illalla annoin sitä Leimulle, niin Leimu söi jopa kaikki. Nyt sitten on ohjeena antaa antibiootti loppuun, eli vielä huominen, ja jatkaa dieettiruokaa 2-3 kuukautta, jonka jälkeen viedä kontrollivirtsanäyte. Mutta jos Leimu oireilee, niin toki sitten pitää viedä aiemmin kontrolliin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Huoh



Viikonlopun olen yrittänyt syöttää Leimulle dieettiruokaa, mutta aika huonolla menestyksellä. Torstai -aamulla eläinlääkärin jälkeen söi yhden tölkin. Illalla söi hieman. Perjantai -aamuna oksensi osan torstain ruuista pois. Perjantaina ei oikein aamulla syönyt, illalla söi vähän. Jälleen lauantai -aamuna oksensi edellisen päivän ruokaa pois. Lauantai -aamuna annoin ruokaa, johon laitoin suurimman osan vanhoja raksuja (Leimu normaalisti syö Nutron lammasriisiä.) ja vain vähän dieettiä. Söi ehkä vähän, lauantai -iltana söi kaikki (isoin osa raksuja, vajaa puolikas tölkki dieettiä). Kun taas tänä aamuna ei syönyt juuri mitään (oli sekä raksuja että dieetti). Huomenna olen siis yhteydessä eläinlääkäriin, että miten tästä edetään. En usko, että saan Leimun syömään kunnolla dieettiruokaa. Muutenkin Leimu on ollut suhteellisen vaisu koko viikonlopun. Toisaalta ihmekös tuo, kun ei oiken ruoka ole pysynyt sisällä. Kuitenkin tietyllä tapaa Leimu on ihan "pirteä", eli lenkellä (aika lyhyillä) juoksentelee, laukkaa ja tekee vaikka mitä. Mutta katsotaan tilannetta huomenna uudestaan.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Eilinen eläinlääkäri


Ensin Leimulta otettiin verinäyte, tänään soitin verinäytteestä tulokset ja mikään arvo ei ollut liian korkea, eli kaikki oli rajoissa. Hemoglobiini oli hieman korkea. Leimun eturauhanen on hieman suurentunut, mutta ei hälyttävästi. Ultraäänellä tutkittiin Leimun rakko ja rakossa näkyi pieniä virstsakiviä. Rakko oli siis täynnä virtsaa, seuraavaksi käytin Leimun pissalla, josta otin virtsanäytteen. Tästä virtsanäytteestä löytyi myös virtsakiviä ja kokkeja, eli tulehdus on päällä. Eli todennäköisesti virtsakivet aiheuttavat jatkuvaa virtsatietulehdusta. Nyt saatiin sitten ravinnoksi erikoisruokaa, jonka pitäisi liuottaa virtsakivet. Virtsakivet ovat niin pienet, että niitä ei ainakaa vielä leikata. Nyt on sitten kolmas antibioottikuuri ja saatiin myös kipulääkettä. Selkeästi Leimun sisäelimiin tai jonnekin sinne koskee, koska eilen Leimu oli paljon pirteämpi, kun oli saanut kipulääkkeen. Toki kipulääke ei poista kivun syytä, vaan lievittää vain oiretta.... No nyt Leimu on saanut tänään ja eilen dieettiruokaa (joka on helvetin kallista), onneksi sentään suostui syömään sitä. Kuukausi pitäisi syödä sitä. Maanantaina pitää taas soittaa eläinlääkäille, siitä onko Leimu yhtään parempi.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Pissanäyte ja eläinfysioterapeutilla käynti


Eilen käytiin toistamiseen eläinfysioterapeutilla. Leimun lihakset eivät olleet läheskään niin jäykät kuin ekalla kerralla. Nyt oli vaan se hankala puoli, että kun Leimulla on pissatulehdus päällä, niin takapään lihaksista eläinfysioterapeutti ei pystyntyt varmaksi sanomaan, mikä johtui lihaksista ja mikä rakon kivuista. Mutta seuraavaa kertaa päätettiin siirtää viikolla eteenpäin, jotta saataisiin ensin pissatulehdus hoidettua.

Leimun näyte ei ollut lainkaan kasvanut, eli  viljelyä ei voitu tehdä. Toisaalta se ei ole ihme, koska samana päivänä olin antanut vielä antibiootin, mutta toisaalta taas antibiootti ei ole tehonnut, joten sen mukaanhan näytteen olisi pitänyt kasvaa. Huomenna mennään aamulla 9:30 tarkempiin tutkimuksiin, mm Leimu ei saa pissata kahdeksaan tuntiin, eli virtsarakon pitää olla täynnä. Toivoin, että Leimulle tehtäisiin ultraäänitutkimus, eli silloin näkisi onko siellä kuitenkin niitä virtsakiviä tai onko esimerkiksi virtsarakko oudon mallinen. Ilmeisesti myös kuvataan virstsarakko röntgenillä, saa nähä mitä löytyy vai löytyykö mitään. Jos nyt ei löydy mitään ja muutenkin olen tyytymätön huomiseen eläinlääkärin käytiin, niin seuraavaksi auton nokka suuntaa kohti Kouvolaa...


maanantai 20. lokakuuta 2008

Kauheasti päivitettävää



Mulla on tietokone huollossa, joten siitä syystä en ole vähään aikaan pystynyt päivittämään Leimun kuulumisia.

15.10. Eläinfysioterapeutilla

Käytin Leimua viime viikon tiistaina eläinfysioterapeutilla. Ajan olin varannut jo kuukausi sitten, silloin ei aikaisemmin aikoja saanut. Eläinfysioterapeutti hieroi Leimua kaksi tuntia. Fysioterapeutti kommentoi, että jos Leimu on nyt parempi, niin se on kyllä ollut todella jumissa kuukausi sitten, koska se oli edelleen aika jumissa. Olen todella tyytyväinen fysioterapeutin ammattitaitoon. Se näki heti Leimusta, että Leimulla on joku vaiva, eli virtsatietulehdus. Leimulla on nyt vielä kaksi vai kolme aikaa eläinfysioterapeutillle viikon välein. Fysioterapeutilta sitten kysyin, että saadaanko mennä lappalaiskoirien agileirille, että onko jumit millä mallilla. Lupa leirille saatiin.

 17.-19.10 Lappalaiskoirien agileiri Hiidenhelmessä Punkalaitumella

Leimun kanssa lähdettiin perjantaina yhdentoista aikaan ajelemaan kohti Lammia. Lammilta otettiin kyytiin Tiina, Jaava ja Myrtti. Lammilta ajeltiin muutaman pysähdyksen kera Punkalaitumelle. Punkalaitumella olimme siinä puoli kuuden aikaan. Ensimmäisenä iltana oli luento agilityn harrastamisesta lappalaiskoiralla. Luento oli mielenkiintoinen ja toi monia uusia näkökulmia treenaamiseen nimenomaan lappalaiskoira kanssa. Tärkeintä on löytää koiralle hyvä motivaatio. Motivaatio voi olla leikki tai nami, mutta esimerkiksi namin pitää olla riittävän hyvä. Koiraa pitää myös palkata kunnolla ja riittävän usein eikä koiralle saa näyttää, jos meni pieleen, koska lähes aina se on kartturin vika.

Lauantaina ja sunnuntaina oli jokaisella ryhmällä puolitoista tuntia treeniaikaa. Leimun kanssa olimme kilpailevien ryhmässä (1- ja 2-luokkalaisia), ja meitä koulutti Jukka Leppälä. Hänellä on kokemusta sekä suomenlapinkoirista että lapinporokoirista. Tällä hetkellä hänellä kuitenkin on tervu ja bc.

Lauantain treenit
Eka rata oli mielenkiintoinen. Koira piti jättää hypyn taakse sekä osittain seuraavan putken taakse. Meillä heti kävi selväksi, että paikallaoloa pitää harjoitella. Se oli tiedossa ja sitä on harjoiteltu. Mutta tokalla kertaa Leimu pysyi hyvin paikalla. Hänen mielestään minun pitäisi Leimun kanssa harjoitella helppoja suoraviivaisia ratoja, koska Leimulta irtoaa vauhtia suorilla. Eli ei vielä kannata tehdä kauheaa vääntöä, koska se syö vauhtia. Vaan ensin saada hyvä estevarmuus, irtoaminen ja vauhti helpoilla radoilla. Tämä on kyllä ihan totta. Leimun into pitää säilyttää helpoilla radoilla ja vasta myöhemmin harjoitella vaikeampia juttuja. Se tykkäsi Leimun innosta. Ja olihan Leimu innokas, vaikka vähän jäykkää Leimun meno olikin. Lisäksi kontaktit pitää opettaa uusiksi, myös sen tiesin etukäteen. Leimullehan ei ole varsinaisesti kontakteja opetettu aiemmin. Kontaktit kannattaa opettaa hihnassa namin avulla (alustalla). Lauantain treeni oli kaikinpuolin antoisa. Mielenkiintoista oli seurata myös muiden treenejä, koska niistäkin oppi.

Sunnuntain treenit
Treeneissä mentiin A monta kertaa, ja A:n ali meni myös putki. Eli ohjaajan piti muistaa, minne ohjata milloinkin. Lisäksi oli pidempi vienti kepeille. Se tuotti meille vaikeuksia. Sellaista ei ole aiemmin tehty. Mutta nyt tiedän, että sitäkin voi harjoitella. Leimu meni todella hitaasti sunnutaina, se varmaankin johtui jumeista tai ehkä enemmänkin kivuista, jonka aiheutti virtsatietulehdus. Leimun antibioottkuurihan oli jo suhteellisen lopussa... Mutta oikeasti Leimulle pitää vielä opettaa ihan perusasioita, helppoja ratoja, joissa saadaan vauhtia. En oikein muista enempää sunnuntain treeneistä. Pitäisi tyyliin olla muistiinpanovälineet treeneissä mukana, jotta muistaisi mitä kouluttaja sanoi.

Leimu sai juosta leirin aikana Hopan kanssa, se oli Leimusta mukavaa. Sunnuntaina iltana olimme Lappeenrannassa puoli kaksitoista. Olo oli väsynyt, mutta oli kyllä kannattava reissu, aivan mahtava nähdä muiden samantyyppisten koirien treenaamista.

Virtsatietulehdus jatkuu...

Tänään sitten aamulla annoin Leimulle viimeisen antibiootin, mutta koska Leimu on edelleen kipeä, niin vein jälleen pissanäytteen tutkittavaksi. Ja edelleen tulehdus jyllää... En ihmette, että Leimu oli leirillä niin vaisu. Tämäkään antibiootti ei ollut tehonnut. Nyt sitte virtsasta tehdään viljely, että mikä antibiootti tehoaisi. Ei oo kyllä todellista. Minä jo epäilin virtsakiviä, mutta eläinlääkärin mukaan virtsakiviä näkyisi virtsassa, eli ei ilmeisesti sitten ole virstakivet. Huomenna saa vähän jo tuloksia, mutta lopullisesti vasta keskiviikkona.

Huomenna Leimu menee eläinfysioterapeutillle hierottavaksi. Ja varmaankin meidän talvitauko agilitystä alki nyt, ellei sitten Leimu tervehdy virtsatietulehduksesta sunnuntaihin mennessä.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Virtsatietulehdus jatkuu


Eilen vein tutkittavaksi kontrollivirtsanäytteen. Oletin, että tulehdus parantui antibioottikuurilla, koska Leimu on ollut mielestäni oireeton. Yllätyksekseni, Leimulla on edelleen virtsatietulehdus. Nyt sitten saatiin eri antibioottikuuri. Toivottavasti tämä kuuri nyt tehoaisi. Onneksi nyt ei ole enää mitään väliä doping -karenssilla, koska emme ole menossa enää tänä vuonna agikisoihin tai näyttelyihin.

tiistai 7. lokakuuta 2008

Agiliitoa


Tänä aamuna käytiin Marin ja Masin kanssa treenaamassa. Minulla ja Leimulla oli päivän teemana kontaktit. A:ta tosin ei jaksetu kantaa kentälle. Ensin otettiin keinua. Se onkin Leimulle vaikea este. Se kiipeää sen hitaasti, ja sitten kun se on painanut keinun alas, tulee keinulta pysähtymättä... Tänään sain kuitenkin Leimun pysähtymään kontaktille, kun nami oli kädessä. Ilman namia se olikin vaikea, saatiin ehkä yksi hyvä keinu. Puomia treenattiin myös jonkin verran. Sain sen pysähtymään kontaktille ensin siten, että nami oli kädessä ja lopulta sain myös pysähtymään ilman namia. Pitää olla vain tarkkana, missä vaiheessa sanoo sen odota. Se pitää sanoa kuitenkin riittävän myöhään, että se ei pysähdy ennen kontaktia. Muutaman kerran otettiin kepit eri kulmista. Näytän vielä kädellä, jotta saataisiin edes vähän vauhtia keppeihin. Lopuksi otin vielä muutaman paikallaolon.

Kontaktien opettaminen ei ole helppoa. Haluan kuitenkin opettaa nyt kontaktit kunnolla, jotta niistä ei enää myöhemmin tulisi ongelmaa. Ajattelin, kokeilla myös namialustaa. Tavoitteena olisi saada Leimu pysähtymään kontaktille siten, että etutassut on maassa ja takatassut on kontaktilla. Siihen joku käsky sana. Myös ylösmenokontakteille on opettava sama sana. Lisäksi olen alkanut naksuttamaan kosketusalustaa. Jos namialusta ei toimi, kokeilen sitten kosketusalustaa.

Eilen illalla tokoiltiin pikkasen. Paikallaolo vaikea, ei meinaa pysyä maassa millään, tässä pitää palata taaksepäin ja tehdä helpompia paikallaoloja. Liikkeestä seisominen aika hyvä. Siis se pysähtyy ja vapautus. Seuraamista tehtiin myös. Alussa pidin ihan namin nenän edessä ja sitten lyhyempiä matkoja ilman namia nenän edessä. Saatiin myös pikkasen häiriötä ohi kävelevistä koirista.


sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Mikkelin agikisat 5.10


Tänään siis jatkettiin kisaamista. Ensimmäinen rata oli aivan mahtava. Leimulla oli ihan mieletön vauhti, se ei ole mennyt koskaan yhtä kovaa! Otti A:n kontaktit hyvin (nyt sanoin vain kiipee, enkä jäänyt "varmistelemaan" alastulokontaktia), eli tuli siis vauhdilla alas, niin otti pakostakin kontaktin. Sitten kohta oli hyppy, josta suora näköyhteys puomille, siitä piti kuitenkin kääntyä keinulle. En saanut Leimua kääntymään (tai en kääntänyt Leimua) tarpeeksi, ja se meni puomille, mutta otti puomilta kontaktit todella hyvin. Siitä sitten mentiin edelleen hyvällä vauhdilla suoraan maaliin. Eli puolet esteistä jäi varmaan tekemättä, mutta siis se vauhti. Mua ei ees harmittanut tämän radan jälkeen, itseasiassa olin aika tyytyväinen vauhtiin ja kontakteihin. No mutta sitten tuli toinen rata. Se oli ihan kauheaa menoa meiltä. Ensinnäkin annoin Leimun varastaa lähössä, olisi pitänyt käydä laittamassa se takaisin istumaan, mutta en käynyt. Muutama este ihan ok, tosin vauhti ei ollut läheskään niin kovaa kuin ekalla radalla. Keinu oli lentokeinu. Sitten ei ottanut A:n ylösmeno- eikä alastulokontaktia, vaikka ohjasin mielestäni ihan samalla lailla kuin ekalla radalla. Sitten ohjasin puomin ohi, ja puomilta ei myöskään ottanut alastulokontaktia. Kepit ohjasin väärältä puolelta ja meni mielestäni hyvin, siinä kuitenkin lapun mukaan oli tullut virhe. Lopussa meni muurin ohi, en korjannut sitä vaan annoin hypätä vikan hypyn -> HYL.

Meillä on nyt siis kontaktit ongelmana. Toisaalta se ei ole ihme, koska en ole niitä alunperinkään opettanut kunnolla. Nyt sitten opetan Leimulle kunnolla kontaktit, samoin keppeihin pitää panostaa, ja ne pitää saada siihen kuntoon, että Leimu osaa suorittaa kepit itsenäisesti. Me ei kisata ennen kuin nämä tavoitteet on saavutettu.


lauantai 4. lokakuuta 2008

Mikkelin agikisat 4.10. ja Lilon treffaaminen


Tänään käytiin Mikkelin agikisoissa starttaamassa kaksi lähtöä. Radat olivat mielestäni helpot. Ongelmaksi meille muodostui se, mitä vähän aavistelinkin eli kontaktit. Ekalla radalla hyppäsi ekan puomin alastulokontaktin. Sitten ohjasin keppejen jälkeen hypylle huonosti, josta kielto. Toisen kerran puomi, jonka Leimu otti. Mutta en tiedä, miten onnistuin ohjaamaan A:n, eli se ei ottanut A:n alastulokontaktia, siis ei varmaan koskaan ole hypännyt sen yli... No toka rata, onnistuin heti alussa ohjaamaan kepeille huonosti ja siitä kielto. Sitten yritin rauhoittaa menoa, ja että nyt otetaan varmat kontaktit, no puomin alastulon taas hyppäsi... Keinu meni hyvin ja toisen puomin alastulokontaktin oli ilmeisesti ottanut, vaikka minun mielestäni se hyppäsi senkin yli. Mutta se täytyy sanoa, että eka rata oli oikein vauhdikas, toinen ei ehkä ihan yhtä vauhdikas. Leimu pysyi kuitenkin hanskassa molemmat radat. Ja tokan radan lähdön tein jopa niin, että jätin Leimun ekan esteen taakse, yleensähän me lähdetään samaan aikaan. Nyt olen päättänyt (tai siis jo aiemmin olen sen päättänyt) opettaa Leimulle kontaktit kunnolla, siihen pitää opettaa uusi sana ja saada koira tietämään, missä kohtaa pitää pysähtyä. Kyllähän Leimu nytkin pysähtyy, mutta väärässä kohtaa, eli ennen kontaktia, josta sitten on hyvä hypätä kontaktin yli. No huomenna uudestaan kisaamaan kaksi rataa.

Pikkuveli on ottanut koiran pennun (seropi). Tässä muutama kuva Lilosta ja Leimusta (myös Mustista)














  

torstai 2. lokakuuta 2008

Agia pitkän tauon jälkeen


Tänään aamulla käytiin treenaamassa agia Marin ja Masin kanssa. Vettä tietysti satoi koko ajan... Mutta eihän meitä ole tehty sokerista (tosin Leimu ehkä ;)), niin pari tuntia vierähti ihan kevyesti. Masi oli ehkä viidettä kertaa agiesteillä ja meni siihen nähden todella hyvin. Mari pystyi tekemään jo lyhyitä radan pätkiäkin.

Leimu meni todella hyvin, ohjaaja oli enemmänki ruosteessa. Kontakteja se tosin hyppi, mutta toisaalta ne johtui ihan minusta. Sitten Leimulle puomille on kiipee käsky, niin minä vaan sanoin puomia ja monta kertaa, ennen kuin muistin, että se onkin kiipee käsky. Lisäksi sain Marilta muutaman hyvän vinkin. Ensinnäkin normaalisti olen sanonut vain kertaalleen käskyn esim. hyppy, putki jne. Leimuhan kerkee radalla haukkua aika paljonki. Mutta sitten kun sanoin hyppy, hyppy, hyppy, putki putki putki putki jne. Niin ja käskyt tulivat tarpeeksi ajoissa eli heti edellisen jälkeen, niin Leimu meni varmaan kymmenen estettä ihan hiljaa. Ei se kerennyt haukkumaan. Pohdittiin Marin kanssa juuri sitä, että Leimu haukkuu sen takia, kun se on epävarma, minne pitää mennä ja että sen pitää kysyä koko ajan minulta mitä seuraavaksi. Kepit meni myös yllättävän hyvin ja vauhdikkaasti Leimun menoksi.

En tehnyt kamalasti Leimun kanssa, kun on kuitenkin taukoa jonkin verran. Leimu ei yhtään aristanut mitään paikkaa ja meni ihan normaalisti. Myöskään illalla ei ollut mitään varomista missään, eli taitaa Leimu olla ihan kunnossa.

Agitreenien jälkeen päätettiin vielä tehdä vähän tokoa. Ja siinä näkyi, että Leimu oli vähän sokerista. Se ei meinannut pysyä maassa ollenkaan. Lopulta jouduin helpottamaan aikalailla paikallamakuuta, eli olin noin viiden metrin päässä ja kävin palkkaamassa suht. usein,. Seuraamiseen sain Marilta myös lisää vinkkejä. Nyt olen kävellyt liian hitaasti, eli pitää muistaa kävellä normaalia kävelyä. Tehtiin myös liikkeestä seisomista ja istumista. Liikkeestä maahanmenoa en viittinyt ottaa, kun ei Leimu suostunut menemään maahan.....