tiistai 30. maaliskuuta 2010

Giardia häädetty


Eilen vein ulostenäytteet tutkittaviksi, ja pikatesti näytti siltä, että giardiaa ei enää ole. Hyvä juttu, koska en olisi enää jaksanut uutta siivous + pesu -rumbaa. Leimu söi viime viikolla lähes kaikki tarjotut ruuat, annoin raksut turvotettuina, koska tuntui sille, että ne meni pehmeänä paremmin alas. Viime viikolla lopulta uskaltauduin varaamaan Leimulle fysioterapeutille hieronta-ajan, aiemmin en ole vielä uskaltanut, koska Leimun terveydestä ei ole oikein tiennyt. Fysioterapeutille olikin kahden kuukauden jono, eli ajan sain varattua vasta kesäkuun alkuun, mutta samantien varasin viikon päähän jo toisen ajan, koska voi olla että melkein puolen vuoden hierontatauon jälkeen lihakset ovat jumissa. Ja varsinkin kun on tapahtunut laihtumista ja painon nousemista. Fysioterapeutti ehdotti puhelimessa, että Leimulle kannattaisi kokeilla kotiruokintaa, koska voi olla, että tällä hetkellä raksut vain yksinkertaisesti tökkivät. Minun mielestä ei siinä nyt mitään häviäkään, jos kokeilee kotiruokintaa. Nyt sitten aloin vaihtamaan pikku hiljaa raksuista kotiruokaan. Juuri nyt olen laiska, joten olen ostanut sellaisia valmiita kotiruoka -valmisteita, ja nyt näyttää sille, että ruoka uppoaa hyvällä ruokahalulla. En muista, milloin viimeksi Leimu olisi yhtä innokkaasti syönyt! Jopa kävi pari kertaa vielä nuolemassa tyhjää kuppia. Pahimmillaan joulukuussa Leimuhan ei syönyt raksuja, vaikka niiden sekaan laittoi jauhelihaa (mutta sitten lopetin herkkujen laittamisen raksujen sekaa, jotta Leimusta ei tulisi oikeasti nirsoa). Maha ei ole mennyt ruokavalion vaihdoksesta sekaisin, tätä nyt sitten ajattelin kokeilla pari kuukautta. Eläinlääkärin kanssa oli myös puhetta ruokavalion vaihdoksesta, ja ei silläkään mitään sitä vastaan ollut. Mutta siis tätä pitää kokeilla riittävän pitkään eläinlääkärin mukaan, jotta tietää onko siitä hyötyä. No ainakin se hyöty on ollut, että ruoka on maistunut Leimulle hyvin. Nyt pitäisi sitten tehdä vähän tutkimusta, että mitä pitää syöttää, jotta kaikki ravinteet tulee, sen takia raksut on ollut niin helppo vaihtoehto.


Agia. Onneksi on sisko, joka jaksaa neuvoa, mitä Leimulle pitää opettaa. Sen mielestä Leimulta voi jo vaatia kontaktilla pysymistä pidempiä aikoja, joten tänään sitten kokeiltiin. Ensin tuli pois kontaktilta, mutta sitten nostin takaisin kontaktille, ja syötin namia ja kehuin, ja hyvin pysyi. Tänään saatiin hyviä toistoja sekä A:n että puomin kontaktilta. Siis siten että se pysyi siellä, muutaman kerran piti käydä nostamassa takaisin, mutta muuten pysyi tosi hyvin. Nyt pitää huomenna ryhmätreeneissä vaatia samalla tavalla kontaktilla pysyminen, vaikka rata jatkuu kontaktin jälkeen. Nyt sitten tämä kun tulee varmaksi, niin tarkoitus on jättää namilautanen pois! Tänään myös keppejä lelulla, ehkä aavistuksen tuli vauhtia lisää. Ja loppuun muutama kiva radan pätkä.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Viikon agiliidot


Kuluneella viikkolla kävin yksin treenaamassa tiistaina aamulla ja sitten oli keskiviikon ryhmätreenit. Tiistailta ei ole muita muistikuvia kuin, että onnistuin viskaamaan Leimun parhaan lelun (sininen narupallo) hallin kattoon, jonne se jäi roikkumaan. Tiistaina sis treenasimme kontakteja, keppejä ja pari lyhyttä radan pätkää (esteet oli siten miten ne oli edellinen jättänyt). Kepeissä kokeilin namialustaa, mutta se ei toimi. Tällöin Leimu vielä enemmän keskittyy haukkumiseen kuin ilman namialustaa. Keskiviikkona oli pari kivaa radanpätkää. Leimu taas meni täydellisesti, paitsi tehtiin lentokeinu. Keinusta ei kuitenkaan jäänyt kammoa, mutta uudelleen otettaessa tuli aavistuksen varovaisemmin kuin ekalla kerralla. Kivat oli treenit kaikenkaikkiaan.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Syömisiä


Tällä hetkellä eräs pieni lapinporokoira taitaa huiputtaa mammaa syömisillään. (Hemmetin rakki ;)) Leimu oli siis iskällä viikonlopun hoidossa ja oli syönyt kaikki iskän tarjoamat ruu´at. Yksi kerta oli meinannut jättää syömättä, mutta sitten iskä oli sanonut, että syö, niin Leimuhan oli syönyt. Sunnuntaina kun menin Leimua hakemaan, niin siinä illalla ajattelin antaa ruuan, ja ei herra syönyt. Sitten sanoin iskälle, että anna sinä sille se ruoka, ja iskä kun antoi, niin Leimu söi. Nyt tänään on syönyt sekä aamu - että ilta -ruuan. Iskä tosin antoi raksut ihan kuivina, ja nyt minäkin siis olen antanut tänään raksut ihan kuivina. (normaalisti raksut ovat olleet vedessä)


Tosiaan Leimu varmasti oli kipeä tässä pitkin syksyä ja talvea, ja ruoka ei maistanut, ja kun en tosiaan halunnut, että se laihtuu liian huonoon kuntoon, niin syötinpä sitten kädestä. Se ei ehkä ollut paras idea! Mutta tehty mikä tehty. Vaikka Leimu ei ole dominoiva koira, niin kyllä sekin osaa etuuksista taistella, nyt täyty vaan olla johdonmukainen ruokailujen suhteen ja muutenkin. Toisaalta kun vähän oli jo asennoitunut siihen, että sillä on jotain vakavaa, niin onhan sitä aika paljon höösätty, nyt onkin sitten palattu tiukempaan (normaaliin) "kuriin".


Kontrollinäytteen testaaminen meneekin ensi viikolle, koska en tajunnut, että siinä pitää myös olla kolmen peräkkäisen päivän näytteet, vaan luulin että yksi tuore näyte riittää, joten ensi viikonloppuna pitää muistaa ottaa näytteet.

torstai 18. maaliskuuta 2010

Agia ja muutakin


Eiliset agitreenit oli aivan mahtavat, todella mukavat, Leimu kulki älyttömän hyvin ollakseen pelkät treenit. Ja vihdoin jostain sentään tulosta alkaa syntyä: kepit oikealta puolelta on aika hyvät! Siis niissä on jo vauhtia. Eilen oli pari noin viidentoista esteen rataa. Molemmat radat oli todella sujuvia, mutta molemmista löytyi muutama jippo -kohta. Radoilla oli myös kaikki kontaktit, ja Leimulla sekä puomilla että A:lla namikippo. Tänään vapautus heti namin syömisen jälkeen. Pöytä oli myös tänään. Siis Leimun meno oli ihan mahtavaa :D Niin ja tokalla radalla jätin Leimun kahden esteen taakse, ja se pysyi siellä ihan ekalla kerralla. Mieli olisi tehnyt mennä palkkaamaan, mutta ei varmaan uudestaan olisi pysynyt... Minä en siis ole oikeen vaaatinut Leimulta paikalla oloa, koska melkein radalle kuin radalle, voi lähteä koiran kanssa lähes samanaikaisesti, koska koira ei ole nopea.


Viime viikon agitreenit oli myös mukavat. Silloin Leimulla otin A:lta kontaktilta kestoa, eli namikipon lisäksi palkkasin vielä kädestä ennen kuin vapautin. Tämän keston tarkoituksena on siis yrittää saada Leimu ymmärtämään, että kontaktilta ei poistuta ennen lupaa, ja jos sitä kautta alkaisi mennä jakeluun, että tarkoituksena on pysähtyä aina 2on2off -asentoon. Harmittaa ihan vietävästi, kun en oikeasti tajunnut ihan heti alusta asti opettaa kontakteja...


Giardiaan Leimu sai tänään viimeiset Axilurit. Lopetin pakottamisen ruuan syömiseen, eli en enää ole syöttänyt kädestä, koska se on koiralle etu. Ja siitä edusta ei ole helppo luopua. Oikeasti en olisi muuten alunalkaenkaan syöttänyt Leimua kädestä, ellen olis luullut, että se on todella sairas. Nyt jos kaikki menee ohi tällä, niin se on kyllä helpotus. Palatakseni syömiseen, niin se on kyllä syönyt joka päivä kupista, mutta ei läheskään kaikkia ruokia. Samaa ruokaa olen sitten tarjonnut aamulla ja illallla. Ensi viikolla pitää viedä kontrollinäyte, niin saa tietää, onko giardian häätöhoito onnistunut. Kyllä sen pitäisi olla onnistunut, nimittäin Leimu on pesty kahteen kertaan, asunto on siivottu ylösalaisin, matot on menossa pesulaan, verhot, päiväpeitot ja pedit on pesty sekä auton takakontti siivottu. En ihan tarkkaan tiedä, missä kaikkialla niitä giardia koteloita voi olla, eläinlääkäri vain sano, että siivoa, ja sitä on kyllä tehty.


Nyt kun Leimu ei välttämättä ole sairas, niin aloin innostua näyttelyistä. Itseasiassa vähän harmittaa, kun en ilmoittanut sitä Lappeenrannan pääsiäisnäyttelyyn. Mikäli Tiina vie Jaavan Salkoselle Pertunmaalle, niin minäkin todennäköisesti ilmoitan Leimun sinne, sitä ei voi enää montaa päivää miettiä, ennen kuin ilmoittautuminen menee umpeen. Sitten Leimulle haluan Marja Talvitien arvostelun, ja se olisi Parikkalassa tuomarina. Ja elokuussa Leimun voisi viedä Kouvolaan Tapio Kakolle arvosteltavaksi. Sen jälkeen ei puuttuisi kuin yksi tuomari, jolta haluan arvostelun Leimulle (Kuusisto Jukka).

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Video poropaimennuksesta + giardia


Tässä video Leimun kilpailusuorituksesta.


Leimun kokeiden tuloksia tuli ja siltä löytyi giardia alkueläin. Se saattaa selittää oireet aika pitkälti, nyt hoidetaan se sitten kymmenen päivän Axilur-kuurilla. Olisipa hyvä juttu, jos tämä olisi oireiden syy. Leimu pitää pestä pari kertaa hoidon aikana ja parin viikon päästä viedä kontrolli-näyte tutkittavaksi, se hoituu Lappeenrannassa.


 

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Poropaimennusta + terveysjuttuja


Viikonloppuna olimme Pudasjärvellä 5-7.3. Porokoirakerhon järjestämässä poropaimennustapahtumassa Tiinan kanssa. Poropaimennustapahtuma on alkanut tulla meille jo perinteeksi, joka toivon mukaan jatkuu myös ensi vuonna. Perjantaina ja sunnuntaina oli poropaimennustestit ja lauantai poropaimennuskilpailu. Perjantaina olimme siis vain katsomassa testiä. Sen verran täytyy sanoa perjantain testistä, että yllättävän moni koira ei ollut lainkaan kiinnostunut poroista ja todella moni vain vähäsen. Samanlainen oli kyllä sunnuntain tilanne. Toki molempina päivinä oli todella hyviäkin suorituksia.


Leimu osallstui lauantain kilpailuun. Meillä oli yhtä hyvä tuuri arvonnassa kuin viimekin vuonna, eli Leimu aloitti jälleen koko kilpailun. Yksi tuomari muisti Leimun viime vuodesta, ja kommentoi muille tuomareille, että tämä on hyvä koira... No Leimu oli ihan innokas, mutta sitten kun sai luvan lähteä ajamaan, niin ei lähtenyt ihan heti, vaan siinä meni hetki, ja sitten kun lähti, niin hajotti tokan, josta lähti yhtä poroa ajamaan. Kun koira piti huutaa luokse, niin Leimua joutui aika kovasti huutamaan, mutta tuli luokse. Tänä vuonna kisa oli vaativampi kuin muina vuosina: ensin oltiin pienessä aidassa, josta porot siirrettiin isoon aitaa, ja isosta aidasta porot haettiin takaisin pieneen aitaan, ja siitä sitten vielä kirnuun. Alkukankeuden jälkeen Leimu hoiti homman hyvin, jonkin verran tarvitsi tukea, mutta iso aita meni todella hyvin. Kisassa Leimu sijoittui viidenneksi. Leimulta loppui kunto aavistuksen kesken, mutta se ei kyllä ollut mikään ihme. Tässä vielä Leimun suorituksen arviointi (asteikolla 0-5).


A. Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka


1, Koiran hallitavuus ennen ajokäskyä 5


2.Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen x2 3


3. Ajotapa jahtaava - paimentava x2 4


4. Haukun taajuus ja laatu x2 3 vaimea


5. Etäisyys poroista; lian lähellä - tokan hajoamisen vaara suuri; etäisyys sopiva - mahdollisuus ajaa laumana x2 5


6. Koiran hallitavuus ajon aikana x2 4


7. Ajon lopettaminen käskystä x2 3


8. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus 4


B, Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta


9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö x2 3


10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus x2 4


11. Koiran fyysinen kunto: tyydyttävä


yhteensä 67 pistettä ja sijoitus viides.


 


Kaikenkaikkiaan oli jälleen mukava viikonloppu. Kiva nähdä erilaisia koiria ja suorituksia. Myrtti osallistui myös kilpailuun ja sijoittui hienosti kahdeksanneksi. Tänä vuonna kilpailun voitti työkäytössä oleva suomenlapinkoira Kellokas Sahpe, voittajan meno oli kyllä kaunista katseltavaa.


Jotta matkasta ei tullut tylsä, Myrtti päätti aloittaa juoksun sunnuntaina. Tiinan kanssa katseltiin Leimun flirtti -korvia, ja paperi todisti sen, että Myrtin juoksut olivat alkaneet... Myrtti onkin ajoituksen mestari. Leimu joutui sunnuntain olemaan etupenkillä ja matkusti pitkän paluumatkan apukuskin jalkotilassa. Hyvin Leimu siinä mahtui nukkumaan, Tiinan kanssa ei haluttu ottaa mitään riskejä.


Leimun muita kuulumisia.


Muutama viikko sitten käytiin jälleen eläinlääkärissä, koska oireilee edelleen (huono syöminen). Jälleen kurkku oli tulehtunut ja vatsan röntgenissä näkyi jotain vatsaärsytstä tai jotain. Eli ihan täsmälleen sama tilanne kuin joulukuussa. Eläinlääkäri oli jälleen määräämässä kurkkuun antibiootti -kuuria, mutta minä pyysin viljelyä, koska jos se ei olekaan bakteeritulehdus (syönyt jo kaksi antibiootti -kuuria kurkkutulehduksen), no nielu -näyte ei kasvanut, joten sitten täytyy tutkia lisää. Lappeenrannan eläinlääkäri pystyisi tekemään tähystyksen, mutta ei ottamaan mahasta näytteitä, joten sitten päädyttin, että vien koiran yliopistolliseen eläinsairaalaan tutkimuksin. Tähystys on rankka toimenpide, joten eläinsairaalassa ei sitä tehdä suoraan toisen eläinlääkärin lähetteellä, vaan siellä haluttiin tehdä lisää tutkimuksia. Leimusta otettiin erilaisia näytteitä (uloste, veri ja jotain kokeita),ja jos niistä ei löydy mitään, niin sitten vatsa tähystetään. Parhaillaan odottelen noiden kokeiden tuloksia, toivon mukaan niistä löytyisi vastaus, jotta ei tarvitsisi tähystää. Ai niin eläinsairaalassa tehtiin ultraäänitutkimus sisäelimistä ja vatsalaukusta, ja siinä kaikki oli normaalia, myöskin vatsalaukun seinämä oli normaalin paksuinen niiltä kohdilta, jotka näkyivät ultrassa. Mutta kokeiden tuloksia odotellaan ja sen jälkeen sitten lisää.


Ageista pakko mainita vielä. Käytiin seuran järjestämissä epiksissä testaamassa vaihteeksi kontaktit. Joo ei Leimu edelleenkään tiedä, kohtaa jossa pitää pysähtyä. Radalta saatiin jos itseasissa kolmannelta esteeltä hylky, kun Leimu irtosi todella hyvin väärälle esteelle. Leimun kanssa on vaikea ohjata kisaratoja, koska silloin se on täpinöissään (johtuen ehkäpä ohjaajan erilaisesta suhtautumisesta kisarataan) ja irtoaa paremmin kuin treeneissä. Viime viikon keskiviikon treeneissä meitä oli vain kolme, niin saatiin otettua kontakteja kunnolla. Nyt sain hyvin pysähtymään myös A:lla. Nyt pitäisi saada kestoa kontaktilla olemiseen + että minä pystyisin liikkumaan eteenpäin koiran ollessa paikallaan 2on2off -asennossa. Mutta tästä on hyvä jatkaa.