tiistai 17. helmikuuta 2009

Jäältä auringonpaiste kuvia


Jotain hyvää sentään iltavuoroista. Eli tänään käytiin aamulla lenkkeilemässä jäällä auringopaisteessa! :)


Ensin tätä mieltä Leimu on kuvaamisesta.



Poseeraus



 


Sekalaisia







 


Tämä on ehkä paras, hepuli!




Pakolliset hanskaleikit, ei pakkasta kuin reilu kymmenen astetta...




maanantai 16. helmikuuta 2009

Huoh, irtokoiria


Perjantaina hihnalenkillä (siis ihan kävelykadulla) oli irtokoira. No sehän tietysti kiinnostui Leimusta ja minä pidin kamalaa mekkalaa, jotta koira ei tule lähelle (oli lisäksi uros). No mä mietin, että mitä pitäisi tehdä. No siinä sitten jatkoin Leimun kanssa matkaa ja koira tulee mukana. Lopulta tuli mies toisen koiran kanssa ja huusin, että onko sen koira. No olihan se. No sitten se sen toinen koira lähtee juoksee täysillä Leimun luo. Sekin oli irti kävelykadulla! Ai että huusin kaikkee mahdollista sille koirien omistajalle, ja mulla oli täysi työ pitää ne koirat kaukana Leimusta. Ja sen koirat ei totelleet yhtään sitä. Lopulta huusin sille myös, että eikö sitä yhtään pelota, että sen koirat jää auton alle? Se vaan jotain, että se pienempi ois karannu, no miten sillä sitten se toinenkin koira oli vapaana? Lopulta sen koirat lähti juoksee toiseen suuntaan, niin me päästiin "karkuun" toiseen suuntaan. Sinne se niitten koirien omistaja jäi huutelee koiriaan.


 


Toinen tapaus oli sitten tänään. Oltiin ihan normaalilla metsälenkillä. Leimu meni noin kymmenen metriä mun edellä polkua pitkin. Yhtäkkiä mun ohi menee kultainennoutaja. Kultsi on uros, no minä menen äkkiä ottamaan sen kiinni, ennen kuin se kerkesi Leimun luokse. Nyt mulla on kädessä muriseva kultsi ja vaikeuksia pitää Leimu tarpeeksi kaukana. Sitten seuraavaksi huusin: kenen hel..tin koira täällä on? Tulkaa hakemaan se pois. Metsä on ihan hiljainen, sain ehkä huudella lähemmäksi viisi minuuttia, ennen kuin kuuluu naisen kimittävä ääni: Saku, tule tänne. No kokeilin kiinnostaako Sakua enemmän omistajan ääni vai Leimu, no omistajan äänisti kiinnosti enemmän ja se sitten meni omistajansa luokse ja me päästiin Leimun kanssa jatkamaan matkaa.


 


Että tälläsiä rauhoittavia lenkkejä ollu viime aikoina. Sen verran täytyy sanoa Leimun hallittavuudestan, että nyt on pysynyt todella hyvin hallinnassa. Leimun ollessa irti on tullut koiria vastaan ja Leimu on tullut luokse tai olen pysäyttänyt sen, ja sitten ottanut kiinni. Jos koira on ollut tarpeeksi kaukana, niin sitten ollaan ohiteltu niiitä, myös siten että Leimu on vapaana. Ihanaa, että voi taas alkaa luottaa koiraan, että se tottelee.

maanantai 9. helmikuuta 2009

Päivitystä pitkästä aikaan


Ensinnäkin iloiset uutiset. Leimu mahtui mukaan poropaimennuskilpailuun, joten maaliskuun ekana viikonloppuna olemme kisailemassa poropaimennuksessa Pellossa. Tiinan Myrtti mahtui testiin mukaan, harmittavasti Jaava ei mahtunut tälläkään kertaa kisaan mukaan.


Leimua olen jumpannut fysioterapeutin ohjeiden mukaan, ja Leimu ryömii jo ihan hyvin. Siinä on mulla sellanen oma tekniikka, jolla sain sen ryömimään. Tänään mentiin jäälle tekemään umpihankikävelyä, ja se ei onnistunut. Nimittäin ainut jota hanki upotti, olin minä. Eli harmittavasti hanki kantaa Leimun tällä hetkellä. No mutta onhan niitä muita juttuja, joita voi tehdä.


Leimu oli viisi päivää hoidossa Mikkelissä vanhemmilla, kun mulla oli työmatka ja sitten viikonloppu täynnä tuomaroitavia kisoja. Hyvin Leimu oli siellä ollut ja sai leikkiä mielin määrin Lilon kanssa. Kotona oli käynyt juoksuinen narttu, ennen kuin Leimu meni sinne, niin Leimu oli koko illan ulkona haistellut nartun hajuja ja koko yön sitten sisällä lauleskellut serenadeja... Leimu oli ollut siis paljon ulkona pihassa ja normaalisti siitä pihan lävitse ei kukaan ulkopuolinen lenkkeile. No nyt Leimu oli ollut yksin ulkona ja äiti katellut sisältä, että miksi Leimu jähmettyy. No pihan lävitse oli kulkenut nainen koiran kanssa. Nainen sai kiskoa koiraa perässään, kun ei meinannut millään kävellä, mutta mitä tekee Leimu? On pihassa paikoillaan ja ei mene koiran luokse. Välissä ei siis ole mitään aitaa, ei mitään. Leimu oli vain ollut paikallaan ja lopulta kun nainen oli mennyt, niin vasta sitten Leimu oli käynyt haistelemassa hajuja. Leimu on sitten välillä ihan pro.