Tällä viikolla kävimme normaalisti vain keskiviikon ryhmätreeneissä. Jännityksellä odotin ontuisiko Leimu vai ei. Ei ontunut. (Eikä siis ole ontunut näyttelyviikonlopun jälkeen.) Tehtiin ensin radan pätkä, jossa oli puomi ja A, laitoin namilautasen kontakteille, meni hyvin. Seuraavaksi tehtiin mukava kieputuspätkä, jossa ei ollut kontakteja: Leimu oli loistava. Kolmanneksi vähän vaikeampi kieputuspätkä, jossa piti mennä putken suun ohi siten, että ei itse ollut välissä, no Leimuhan meni tietenkin putkeen. Tokalla kerralla tämä onnistui, kun itse hieman kaarsi kauempaa, niin päästiin putken suun ohi. Ihan loppuun jäi vielä aikaa, joten otin muutamat kontaktit. Vuorotellen ilman lautasta ja lautasen kanssa. Pysähtyi oikeaan kohtaan myös ilman lautasta, mutta puomi & A ovat hitaita, oli siellä lautanen tai ei.
Viime viikon siis Leimu oli hoidossa Mikkelissä, ja se viihtyi oikein mukavasti. Siitä on ihan huippua, kun saa olla päivät pitkät ulkona ja leikkiä päivittäin Lilon kanssa. Ja Leimu menee niin helposti Mikkelissä, kun se on niin helppo ja huomaamaton koira. Ja sitä ei ulkonakaan tarvitse vahtia.
Nyt taas vähän yritin aktivoitua tokoilun kanssa. Tehtiin muutamana iltana jotain pientä. Siihen pitäisi jaksaa panostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti