Pääsimme äkkilähtönä eilen Marko Vuorenmaan tokotreeneihin. Treeniaikaa oli puoli tuntia. Kaislan kanssa aikomuksena oli tehdä kokeenomaisena: liikkeestä maahan, seuraaminen ja ruutu (läheltä ja kosketusalusta ruudussa). No Kaislaltahan meni pasmat sekaisin liikkuroinnista, en tiedä, vaikuttiko siihen myös se, että liikkuroija oli mies. Nyt kun muistan, niin Kaislalle on vain nainen liikkuroinut ja ehkä kerran sisätreenissä Tuomas on sanonut käsky-sanaa kapulan pidossa. No oli miten oli, niin Kaisla ei pysynyt maassa, alkoi ennakoida jo liikkurin käsky-sanalla. No saatiin jonkunlaisena lopulta tehtyä. Seuraaminen oli hyvää. Hitaassa käynnissä tarjosi koko ajan istumista. Neuvoksi tuli kävellä normaalikävely nopeammin, jolloin hitaan ei tarvitse olla niin hidas. Se sopisi paremmin Kaislan rytmiin.
Ruutu. No ei mitään hajua, vaikka lähetin ihan läheltä, koska olisin halunnut onnistumisen. Nyt viime aikoina on tehty melko kaukaa, ja on tullut epävarmuutta. Epävarmuuteen vaikuttaa varmasti myös, että kosketuslätkä on nyt jonkun verran näkymättömänpi kuin aiempi pinkkilätkä. Marko kysyi, että olenko treenannut kiertoa. No en ole vuoteen treenannut, loukkaantumisen jälkeen. Kaisla osaa kiertää, mutta ei osaa tulla perusasentoon. Itse en ole oikein nähnyt tarpeellisena treenata merkkiä, koska se on kuitenkin niin nopea ja helppo opettaa verratuna ruutuun. Nyt tuli kuitenkin neuvona tehdä ruudun ja merkin erottelua. Sitä voi tehdä lyhyeltäkin matkalta, jolloin loukkaantumisriskikin on pienempi. Kaislalla siis merkin kierto on ihan hurja, kun se juoksee niin älytöntä vauhtia.
Loppuaika keskityttiin lähinnä lelupalkkaukseen. Olen Kaislaa aika pitkälti namilla palkannut. Miksi en olisi, kun yhdessä vaiheessa saatiin vireen hallintaan neuvo, että palkkaa pelkällä namilla ja palloon purkaminen. No nyt kyllä lelun kanssa Kaisla oli paljon keskittyneempi. Namilla paikkaoloon on vaikea ollut saada fokus, nyt jos sitä treenaisi lelun kanssa, saisi Kaislalle tehtävän. Ainakin eilen teki tosi hyvin. Kaislallehan lelu on monin verroin parempi palkka kuin nami. Niin nyt siis heräsi kysymys, miksi lelupalkkaa ei käyttäisi? Toki tietyissä tilanteissa namiakin, mutta myös lelulla saa tiettyihin kohtiin jännitettä. Lelu näkyvillä -> koira tekee oikein. Lelu piiloon, kun koira tekee väärin. Kuulostaa aika yksinkertaiselle.
Oli oikein antoisa koulutuspäivä, ja vietin melkein koko päivän hallilla kuunnellen myös muiden treenejä.
Tänään kävin kokeilemassa lähikentällä. Eli tehtiin vähän samanlaista treeniä kuin eilen. Itselle on todella vaikea treenata lelun kanssa. Ja ei mennyt yhtään automaattisesti lelu piiloon, kun Kaisla teki väärin. Mutta paljon paljon keskittyneempi Kaisla oli. Hyvä näin! Eiköhän ohjaajakin opi uusiin asioihin pikku hiljaa.
Viikon muut tokotreenit:
Keskiviikko oli lepopäivä, torstaina lähikentällä ja perjantaina Prisman kentällä Marikan kanssa. Marikan kanssa luoksetuloon kokeiltiin takapalkkaa. Silloin ei valu korppikotkaan. Mutta sitä ennen täytyy ottaa luoksetuloon odota-sana mukaan, jotta Kaisla tietää, mitä tehdään. Edelleen mun selän kääntäminen Kaislalle on vaikeaa. Peruuttaen on todella hyvä.