Maanantain tokotreeneissä paikkamakuut oli aika samantyyppiset, miten Kaisla on niitä tehnyt. Reagoi jonkun verran muiden käskyihin ja aika usein jättökäskyllä nousee istumaan, eli toisin sanoen ei kuuntele... Etäisyys oli vain noin yksi metri.
Omalla vuorolla harjoiteltiin siirtymisiä. Siirtymisiin taidan ottaa mukaan nenä-käskyn ja niillä siirtyä liikkeelle lähtöpaikasta toiseen. Siinä on Kaislalle tekemistä, ja sitten ei ehkä ehdi jäädä kiinni ympäristön häiriöihin niin helposti. Kaisla oli koko treenin aika täpinöissään. Nyt olen jättänyt palloon purkamisen pois, ja siitä Kaisla komentaa treenin alussa. Siis palloon purkaminen on hyvä keino Kaislalle itsensä purkamiseen, mutta se täytyy tehdä ennen treeniä (/koetta) eikä vasta kentällä. Tämäkin vaatii totuttelua. Kaisla on kuitenkin todella rutiineista tykkäävä koira. Kaikki pitää tehdä aina samalla tavalla (arkielämässä), niin tällöin Kaislalla on kaikki hyvin.
Keskiviikkona meillä oli toinen nose work -kurssin treenikerta. Jännitti vähän mennä, koska tuntui, että meillä pakka hajosi edellisen illan kotitreenissä. Kaislalla ei ollut yhtään käsitystä, mitä tehdä. Istui vain laatikkojen välissä tuijottaen minua. No treeneissä meni ihan hyvin, ja saimme hyviä vinkkejä kotitreenien eteenpäin viemiseksi. Ensimmäinen asia on, että namit jätetään pois hajun luonta. Nyt ehkä Kaisla onkin enemmän etsinyt nameja kuin hajua. Kaisla löytää hajun hyvin ilman nameja (ja palkka vasta siitä). Toinen asia on se, että laitetaan haju piiloon ja annetaan sen tekeytyä jonkin aikaa ennen kuin koira päästetään haistelemaan. Lisäksi hajua kannattaa vahvistaa paljon ruokakupilla (eli liimaa täpän ruokakupin reunaan). Näillä eteenpäin!
Viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa Mikkelissä, ja kyllä maalla on vaan mukavaa koiran kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti