Pari juttua unohdin eilisestä ongelmakoirakouluttajalla käynnistä. Toko ja arkitottelevaisuus ovat kaksi eri asiaa. Jos tekee lenkeillä tokoa, niin se täytyy erottaa selvästi siitä, kun koira on vapaana. Siksi ettei saa koiraa joka ei ole ikinä vapaalla, vaan aina tarjoamassa jotain. Koiran elämä ei ole kovin mukavaa, jos kuvittelee, että koko ajan pitää olla tekemässä jotain. Itselle ainakin hyvä muistutus, sillä olen tehnyt lenkeillä aika paljon tokoa, mutta tosin on ollut aina tietty paikka, jossa sitä on tehty. Normaaleilla hihnalenkeillä koiran tulee antaa haistella, se on koiran elämää. Minä en ainakaan aiemmin ole juurikaan antanut haistella, mutta koiran pitää antaa olla koira. Eri asia kun ollaan juoksu / pyörälenkeillä, tällöin taas on selvät säännöt, mitä koira saa tehdä. Ja kolmas asia oli äänenpainot. Arkielämässä tulee pyrkiä ihan eri äänenpainoon matalampaan, kuin treenatessa. Itselle ainakin hirmu vaikeaa. Aina kutsun Tonttua liian korkealla äänensävyllä. Tämä siis liittyy laumavietillä toimiseen, arjessa toimitaan laumavietillä eikä nakkeja jaella. Täytyy kyllä sanoa, että on ollut hirmu outoa käydä lenkeillä ilman nameja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti