maanantai 20. lokakuuta 2008

Kauheasti päivitettävää



Mulla on tietokone huollossa, joten siitä syystä en ole vähään aikaan pystynyt päivittämään Leimun kuulumisia.

15.10. Eläinfysioterapeutilla

Käytin Leimua viime viikon tiistaina eläinfysioterapeutilla. Ajan olin varannut jo kuukausi sitten, silloin ei aikaisemmin aikoja saanut. Eläinfysioterapeutti hieroi Leimua kaksi tuntia. Fysioterapeutti kommentoi, että jos Leimu on nyt parempi, niin se on kyllä ollut todella jumissa kuukausi sitten, koska se oli edelleen aika jumissa. Olen todella tyytyväinen fysioterapeutin ammattitaitoon. Se näki heti Leimusta, että Leimulla on joku vaiva, eli virtsatietulehdus. Leimulla on nyt vielä kaksi vai kolme aikaa eläinfysioterapeutillle viikon välein. Fysioterapeutilta sitten kysyin, että saadaanko mennä lappalaiskoirien agileirille, että onko jumit millä mallilla. Lupa leirille saatiin.

 17.-19.10 Lappalaiskoirien agileiri Hiidenhelmessä Punkalaitumella

Leimun kanssa lähdettiin perjantaina yhdentoista aikaan ajelemaan kohti Lammia. Lammilta otettiin kyytiin Tiina, Jaava ja Myrtti. Lammilta ajeltiin muutaman pysähdyksen kera Punkalaitumelle. Punkalaitumella olimme siinä puoli kuuden aikaan. Ensimmäisenä iltana oli luento agilityn harrastamisesta lappalaiskoiralla. Luento oli mielenkiintoinen ja toi monia uusia näkökulmia treenaamiseen nimenomaan lappalaiskoira kanssa. Tärkeintä on löytää koiralle hyvä motivaatio. Motivaatio voi olla leikki tai nami, mutta esimerkiksi namin pitää olla riittävän hyvä. Koiraa pitää myös palkata kunnolla ja riittävän usein eikä koiralle saa näyttää, jos meni pieleen, koska lähes aina se on kartturin vika.

Lauantaina ja sunnuntaina oli jokaisella ryhmällä puolitoista tuntia treeniaikaa. Leimun kanssa olimme kilpailevien ryhmässä (1- ja 2-luokkalaisia), ja meitä koulutti Jukka Leppälä. Hänellä on kokemusta sekä suomenlapinkoirista että lapinporokoirista. Tällä hetkellä hänellä kuitenkin on tervu ja bc.

Lauantain treenit
Eka rata oli mielenkiintoinen. Koira piti jättää hypyn taakse sekä osittain seuraavan putken taakse. Meillä heti kävi selväksi, että paikallaoloa pitää harjoitella. Se oli tiedossa ja sitä on harjoiteltu. Mutta tokalla kertaa Leimu pysyi hyvin paikalla. Hänen mielestään minun pitäisi Leimun kanssa harjoitella helppoja suoraviivaisia ratoja, koska Leimulta irtoaa vauhtia suorilla. Eli ei vielä kannata tehdä kauheaa vääntöä, koska se syö vauhtia. Vaan ensin saada hyvä estevarmuus, irtoaminen ja vauhti helpoilla radoilla. Tämä on kyllä ihan totta. Leimun into pitää säilyttää helpoilla radoilla ja vasta myöhemmin harjoitella vaikeampia juttuja. Se tykkäsi Leimun innosta. Ja olihan Leimu innokas, vaikka vähän jäykkää Leimun meno olikin. Lisäksi kontaktit pitää opettaa uusiksi, myös sen tiesin etukäteen. Leimullehan ei ole varsinaisesti kontakteja opetettu aiemmin. Kontaktit kannattaa opettaa hihnassa namin avulla (alustalla). Lauantain treeni oli kaikinpuolin antoisa. Mielenkiintoista oli seurata myös muiden treenejä, koska niistäkin oppi.

Sunnuntain treenit
Treeneissä mentiin A monta kertaa, ja A:n ali meni myös putki. Eli ohjaajan piti muistaa, minne ohjata milloinkin. Lisäksi oli pidempi vienti kepeille. Se tuotti meille vaikeuksia. Sellaista ei ole aiemmin tehty. Mutta nyt tiedän, että sitäkin voi harjoitella. Leimu meni todella hitaasti sunnutaina, se varmaankin johtui jumeista tai ehkä enemmänkin kivuista, jonka aiheutti virtsatietulehdus. Leimun antibioottkuurihan oli jo suhteellisen lopussa... Mutta oikeasti Leimulle pitää vielä opettaa ihan perusasioita, helppoja ratoja, joissa saadaan vauhtia. En oikein muista enempää sunnuntain treeneistä. Pitäisi tyyliin olla muistiinpanovälineet treeneissä mukana, jotta muistaisi mitä kouluttaja sanoi.

Leimu sai juosta leirin aikana Hopan kanssa, se oli Leimusta mukavaa. Sunnuntaina iltana olimme Lappeenrannassa puoli kaksitoista. Olo oli väsynyt, mutta oli kyllä kannattava reissu, aivan mahtava nähdä muiden samantyyppisten koirien treenaamista.

Virtsatietulehdus jatkuu...

Tänään sitten aamulla annoin Leimulle viimeisen antibiootin, mutta koska Leimu on edelleen kipeä, niin vein jälleen pissanäytteen tutkittavaksi. Ja edelleen tulehdus jyllää... En ihmette, että Leimu oli leirillä niin vaisu. Tämäkään antibiootti ei ollut tehonnut. Nyt sitte virtsasta tehdään viljely, että mikä antibiootti tehoaisi. Ei oo kyllä todellista. Minä jo epäilin virtsakiviä, mutta eläinlääkärin mukaan virtsakiviä näkyisi virtsassa, eli ei ilmeisesti sitten ole virstakivet. Huomenna saa vähän jo tuloksia, mutta lopullisesti vasta keskiviikkona.

Huomenna Leimu menee eläinfysioterapeutillle hierottavaksi. Ja varmaankin meidän talvitauko agilitystä alki nyt, ellei sitten Leimu tervehdy virtsatietulehduksesta sunnuntaihin mennessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti