Janakkalan rallykisat 25.5.19 ja vähän myös muuta

Onpas tapahtunut kaikenlaista koiraharrastusrintamalla. Kaislan kanssa tokon ryhmätreenit entiseen malliin. Nyt kahdella edellisellä kerralla pilkottiin alokkaan liikkeitä ja tehtiin niitä vielä ykstyiskohtaisemmin. Meillähän seuruu on aika kaameaa. Se on nyt kuitenkin taas mennyt paremmaksi.

Viikko sitten sunnuntaina osallistuimme kokeenomaiseen LPKY:n järjestämään tokotreeniin. Kaisla oli täydellinen. En ajatellut paljastaa etukäteen, mutta menköön nyt sitten, eli Kaisla on ilmoitettu  viralliseen tokokokeeseen helatorstaina Pieksämäelle! Huh, jännää!

Alla videoilla kokeenomainen treeni Tapavainolan kentällä.

Lauantaina ajelin kolme tuntia Janakkalaan rally-tokokisoihin. Siellä oli kaksi rataa tarjolla, joten ajattelin, että sinne on ihan ok ajaa. Eikä edes ollut hirveän aikainen lähtö, koska avoin luokka alvoi vasta 10.30. 

Eka rata oli sisällä ja tuomarina oli Kirsi Petäjä. Rata meni oikein hienosti. Hitaassa kävelyssä Kaisla istui, joten uusin sen. Uusiminen ei kuitenkaan onnistunut, koska aloitin hitaat askeleen aavistuksen liian myöhään. Eli siinä meillä meni 13 pistettä. Muuten radalla ei tapahtunut virheitä, joten radalta saimme pisteitä 87.

Toka rata olikin ulkona iltapäivällä. Tuomarina tokalla radalla oli Taru Leskinen. Ja siellähän satoi vettä ja oli myös lupaillut ukkosta. Rata aloitettiin aikatataulussa, mutta yksi koira ennen meitä kisa keskeytettiin kovan sateen takia. Sitten menimme halliin odottelemaan. Kisaa päätettiin jatkaa, vaikka edelleen satoi melko reippaasti. Kaisla ei ollut oikein mukana, ja yritin parhaani mukaan häntä herätellä ennen suoritusta. Heti alussa ennen ekaa kylttiä Kaisla haisteli seuratessa. Ekalla kyltillä oli istuminen ja seisominen ja kierrä koiran ympäri. Siinä oli vesilätäkkö, ja Kaislan oli vaikea istua siihen. Kesken seisominen Kaisla joi vettä lätäköstä (-10 pistettä). Siinä tuli myös ohjaajan virhe. Kaisla haisteli myös yhtä kylttiä ja yhden kyltin uusin, koska Kaisla ehti korjata perusasentoa. Hypyn jälkeen saatiin vielä kaksi virhepistettä vinosta asennosta ja kontrollin puutteesta. Yhteensä saimme pisteitä 81 ja koulutustunnuksen RTK2. Kannatti siis ajella!

Muutamia kuvia viime viikolta.

Metsälenkiltä kuvia

Tällä viikolla treenasimme Prisman kentällä Marikan kanssa kahteen otteeseen. Tehtiin paikkamakuita. Jouduin komentamaan Kaislaa takaisin paikoilleen. Okei. Olimme suuren häiriön kanssa tekemisessä. Mutta myös toisaalta Kaisla pysyi myös hyvin polkupyörähäiriön (toki aita välissä).  Toisella kertaa tehtiin alokas kokonaisuutena. Mun pitää kehua hillitymmin. Kaisla nousee todella helposti. Kaisla kuitenkin tekee myös pienemmillä kehuilla.

Tänään käytiin puolitoista tuntia samoilemassa korvessa metsässä. Oli ihanan rentoa, kun Kaislan pystyi antaa juosta täysin vapaana rennosti.

Rally-kisat Varkaudessa 27.4.19

Tokoa on treenattu ja myös ulkotreenikausi on korkattu. Ihan huippua, kun pääsee ulos treenaamaan. Nyt vaan pitää yrittää pitää treenitahti hyvänä.

Viime viikon lauantaina ajelin Varkauteen rallykisoihin. Lauantai oli oikein lämmin päivä. Olin ennen lähtöä käynyt noin 45 minuutin metsälenkillä vähän väsyttääkseni Kaislaa. Perillä ehdittiin myös pikkasen lenkkeillä metsässä. Tulin tarkoituksella ajoissa, jotta ei tule kiire ennen kisasuoritusta. No tässä tapauksessa ei olisi tullut kiire, koska avoin luokka alkoi 45 minuuttia myöhässä. Minua ei se oikeastaan haitannut. Varkauden halli oli kiva. Siinä mahtui hyvin olemaan koiran kanssa ja rata oli kuitenkin hyvin suojattu aidoin. Kaislan kanssa tehtiin hyvää rataa hyppyyn asti. Hypyllä Kaislan vire nousi. Hypyn jälkeen oli kyltti, jossa koira kiertää paikalla olevan ohjaajan ympäri, se meni vielä hyvin. Kaisla alkoi haukkua kovalla äänellä, Joten seuraavalla kyltillä oltiin perusasennossa niin kauan, että Kaisla rauhoittui. Siinä menetimme 6 pistettä. Mutta se kannatta, koska Kaislan mielentila oli hyvä loppuradan ajan. Yhden kyltin uusin, siitä meni kolme pistettä. Ja yhden kyltin ohjasin epätarkasti -1 piste. Eli saimme yhteensä 90 pistettä ja hyväksytty tulos. Tuomarina oli Taru Leskinen. Oikein kivat kisat oli.

Paluumatkalla pysähdyin Mikkelissä kaverin kanssa lenkille. Lenkin loppupuolella päästin Kaislan Kalevankankaan lampeen juomaan vettä, ja lopputuloksena oli iso haava anturassa/tassussa. Ei muuta kuin päivystykseen. Onneksi pääsimme hyvin nopeasti päivystykseen ja eläinlääkäri tutki Kaislan. Kaislalle laitettiin kolme tikkiä. Onneksi ei ollut haavaa vakavampaa.

Näitähän juuri silloin tapahtuu, kun on suunnitellut treenejä ja kokeita. Mutta ei se mitään. Haava vaikuttaa paranevan hyvin (ei saatu antibioottikuuria). Tikit ovat toistaiseksi pysyneet paikoillaan. Vähän harmittaa, koska olemme lähdössä lauantaina reissuun ja Kaisla menee vanhemmilleni hoitoon. Heille tulee nyt vähän enemmän vaivaa Kaislan hoidosta, mutta eiköhän se hyvin mene.

Eilen käytiin paikkamakuutreeneissä. Kaisla pysyi melko hyvn, mutta ei ihan niin hyvin kuin aiemmin. Toki tekemättömyys varmasti näkyi. 

Rally-tokokisat 7.4.19 ja kaikkea muuta

Lähes kuukausi vierähtänyt vauhdikkaasti. Juoksut loppuivat sopivasta Lappeenrannan rally-tokokisoihin. Kisoja ennen päästiin osallistumaan LPKY:n järjestämiin rally-tokotreeneihin. Tehtiin kaksi rataa eka rata oli alokkaan rata ja toisessa oli myös kylttejä avoimesta. Kaislan kanssa on vain lähinnä kisattu rally-tokoa, joten ajattelin, että ekalta radalta palkkailen sieltä täältä, että ei tehdä pelkkää rataa kokeenomaisena. Kaisla oli kuin viritetty jousi ja jousi ei pysynyt asennossa. Radasta ei tullut mitään, koska Kaisla tosiaan ehti tehdä kylteillä myös ylimääräisiä temppuja. Tokalla radalla pahimmat höyryt oli jo päästelty, joten Kaisla teki käytännössä täydellisen suorituksen. Lukuunottamatta kylttiä askel seiso, askel askel istu ja askel askel askel maahan. Seisominen ei onnistunut, mutta mielentila oli hyvä.

Sunnuntain rallykisoihin valmistauduin muun muassa yhteensä noin puolentoista tunnin lenkillä aamulla. Kisoissa oli siis kaksi rataa. Kaislan kanssa suoriuduttiin hyvin ekasta radasta. Tuomari oli aika tiukka, mutta toisaalta virheitä tapahtui, ja niistä pitää rokottaa. Kaisla teki siis mielestäni ihan hyvän suorituksen. Pisteitä saimme 72 ja koulutustunnuksen RTK1. Lähdimme tässä välissä kotiin, koska avoin luokka oli vasta ihan viimeisenä. Avoimen luokan rata sujui hyvin, tosin saimme yhteensä 50 virhepistettä! Eli ei tullut hyväksyttyä tulosta. Tämä rata on videona, kiitos Marika.

Teimme maaliskuussa kokonaisuustreeninä tokon alokkaan luokan. Otin sen myös videolle. 

Tokotreenit ovat sujuneet hyvin. Tällä viikolla Kaisla oli muiden kanssa paikkamakuussa rivissä maton kanssa. Menin yhtä kauas kuin yksin treenatessa. (Yksin treenatessa Kaisla on viime kuukauden ajan pysynyt paikoillaan 100 prosenttisesti välimatkasta ja kestosta riippumatta.) Kaisla oli hetken paikoillaan, katsoi sivuille ja lähti. Kielsin, Kaisla tuli siitä huolimatta minun luokse. Pysyin itse paikoillani, ja käskin Kaislan matolle. (Jos Kaisla olisi kiinnostunut toisista koirista, en tietenkään lähettäisi Kaislaa matolle kaukaa, mutta Kaisla ei ole.) Kaisla meni matolle ja oma-aloitteisesti maahan. Siellä se sitten pysyi, eikä edes näyttänyt, että toiset koirat ahdistaisivat. Tässähän on toki käynyt myös niin, että treenikaverien koirat ovat tulleet tutuiksi talven aikana. Mutta tämä antoi minulle toivoa, että paikkamakuu voi onnistua. Onhan se mennyt talven aikana ihan hurjasti eteenpäin. Paikkamakuussa oli se vielä hyvä, että Kaisla kun lähti, niin muut pysyivät paikoillaan. Ne ovat jo niin tottuneita Kaislan paikalla pysymättömyyteen.

Juoksulenkkien tekemistä olen jatkanut Kaislan kanssa. Pyrin juoksemaan aamulla, niin on vähemmän liikennettä ja helpompi juosta. Tällä viikolla Kaislalla oli myös Ninan hieronta. Tehneen oloinen oli, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Lunta on vielä paljon.

Juoksut

Viime  viikon tiistaina Kaisla vihdoin aloitti juoksut! Olen ilmoittanut Kaislan 7.4 omaan rally-tokokisaan, toivottavasti mahdutaan. Jännitin sitä, että juokseeko Kaisla juuri silloin, mutta juoksut siis ehtivät loppua ennen sitä.

Treenattu on. Matto on ollut tosi hyvä. Se on sille selkeästi enemmän rangaistus, kun joutuu yksin palata makuupaikalle. Se on siis mennyt eteenpäin. Noutoa on myös treenattu. Ja istumista. Kaislan kanssa on ollut tosi kiva käydä hallilla yksin treenaamassa. Jotenkin nyt on ollut kivaa. Nyt pitäisi vain laajentaa liikkeiden treenaamista, aika pitkälti treenataan vaan niitä samoja juttuja. Mutta se on nyt vain niin, että paikkaolo on saatava valmiiksi.

Maanantain treenit

Olipa kiva kuulla treenikaverilta, että Kaislan meno oli hienoa! No onhan se. Itseltä vaan se jää unohduksiin, kun kaikki ajatukset ovat paikkaolossa. Paikkaolosta mietin myös sitä, että olenko minä  tehnyt siitä niin vaikean meille. Nyt tänään siihen saatiin selkeä suunnitelma. Vaikka kiellän Kaislaa, kun se lähtee, se saa palkan, kun menen palauttamaan sen maahan, Ja sen jälkeenhän Kaisla aina on pysynyt. Nyt laitan sen matolle, ja jos lähtee, tiukasti ei ja komento matolle. Eli Kaisla ei saa tulla mun luokse siinä. Katsotaan! Ja minä varmaan olen ryhmätreeneissä hipsutellut, enkä kävellyt reippaasti. Yksin treenatessa varmasti olen kävellyt reippaasti pois.

Ja sitten vielä siitä Kaislan vinkumisesta. Niin voihan sitä vaikka naksutella hiljalla olosta ja hyvästä mielentilasta. Tämäkin vinkki tuli treenikaverilta. Päässyt itseltä unohtumaan. Naksuttelin sitten hallin oven ulkopuolella (ei häirinnyt muita) hyvästä ja hiljaisesta mielentilasta, niin nopeasti Kaisla rupesi sitä tarjoamaan.

Kuulumisia

Tällä viikolla taas koiraharrastaminen ei ole tuntunut mielekkäälle toiminnalle. Kaisla on sellainen koira, joka omallaan toiminnallaan voi olla jollekin toiselle koiralle suuri häiriö. Yritän parhaani mukaan pitää Kaislan hiljaisena odotusajalla. Haluan olla Kaislan kanssa hallissa, koska muuten tuntuu hullulle maksaa iso summa treenistä, jos se on vain se n.10-15 min oma yksilöaika. Odotteluaikaa olen  paljon yrittänyt hyödyntää. Siihen on vain tullut pieni ongelma. Kaisla on ihan kilareissaan (vinkuu, vinkuu ja vinkuu kovalla äänellä) ja vetää keskelle kenttää, jos se kanssa ei tee mitään. Paljon olemme harjoitelleet treenaavasta koirakosta luopumista. Tämä sujuu melko hyvin. Ja sattumalta viime viikolla olikin vaikea tilanne, koska en tajunnut, että ryhmämme koirakko aikookin treenata noutoa. Mulla oli Kaisla irti paikkamakuussa (yleensä ei ole, että ei vaan mene keskeyttämään toisen treeniä, ja siis Kaislahan ei ole kiinnostunut treenaavasta koirasta, vaan se haluaa sinne tekemään...), ja kapula lensi. Kaisla pystyi luopumaan, vaikka oli todella vaikea.

Koiraharrastamisen rankkuus siis tällä hetkellä johtuu siitä, että Kaislan kanssa on todella upeaa ja kivaa treenata kaksin, mutta ryhmässä treenaminen on äärettömän rankkaa. Olisipa Kaislan mielentila sama ryhmässä kuin yksin. Ja tokokokeeseen ei voi mennä ilman toisia koiria, niitten seurassa pitäisi vaan pystyä olemaan. Rallytoko on tuntunut kivalle vaihtoehdolle, mutta edelleen mun ajatukset olisi tokossa. En tiedä, onko se liian itsekästä yrittää treenata kuntoon toisten koirien kanssa treenaaminen vai pitäisikö vain luovuttaa?

Mutta noin yleisesti mulla on mennyt hermot Kaislan vinkumiseen. Toki ongelmaa ei ole, jos ei ole toisten treenatessa hallissa. Turhauma aiheuttaa vinkumisen. Nyt kotona on harjoiteltu mattoa ja siihen rauhoittumista makuuasentoon. Sisällä ei todellakaan vingu, eli sujui hyvin. Siitä johtuen päätin ottaa maton mukaan hallille. No eihän Kaisla nosta kierroksia yksin hallissa treenatessakaan. Sen huomasin treenistä, että mattoa pitää vielä naksuttaa, haluan, että se hakeutuu sinne mielukkaammin. Otin treeneistä videota. Pitkät videot, jos joku haluaa katsoa.

Nyt mitä puhuttiin Ninan kanssa, niin keskityn mattotreenin, ja ottaisin tunnarin harjoituksen alle. Tunnaria en vielä tällä viikolla ottanut, koska keskityimme mattotreeniin. Kapuloiden kanssa myös pitää treenata, paljon kapuloita ja paljon luopumista. Yksi kapula ja luopumista. Makuuasennon vahvistamista voimakkaillakin häiriöillä (lelu ja nami).

Kaisla kävi torstaina fyssarilla Kouvolassa. Kaisla oli muuten ok, mutta selkä oli kunnolla jumissa. Aukeni kuitenkin käsittelyllä. Ohjeeksi saatiin yhtä jumppaliikettä tehdä päivittäin ja muita vähän harvemmin.

Kovasti odottaisin, että Kaisla aloittaisi juoksut. Ne olisi pitänyt alkaa jo tammikuun lopussa, mutta ei ole vieläkään näkynyt.