Lähes kuukausi vierähtänyt vauhdikkaasti. Juoksut loppuivat sopivasta Lappeenrannan rally-tokokisoihin. Kisoja ennen päästiin osallistumaan LPKY:n järjestämiin rally-tokotreeneihin. Tehtiin kaksi rataa eka rata oli alokkaan rata ja toisessa oli myös kylttejä avoimesta. Kaislan kanssa on vain lähinnä kisattu rally-tokoa, joten ajattelin, että ekalta radalta palkkailen sieltä täältä, että ei tehdä pelkkää rataa kokeenomaisena. Kaisla oli kuin viritetty jousi ja jousi ei pysynyt asennossa. Radasta ei tullut mitään, koska Kaisla tosiaan ehti tehdä kylteillä myös ylimääräisiä temppuja. Tokalla radalla pahimmat höyryt oli jo päästelty, joten Kaisla teki käytännössä täydellisen suorituksen. Lukuunottamatta kylttiä askel seiso, askel askel istu ja askel askel askel maahan. Seisominen ei onnistunut, mutta mielentila oli hyvä.
Sunnuntain rallykisoihin valmistauduin muun muassa yhteensä noin puolentoista tunnin lenkillä aamulla. Kisoissa oli siis kaksi rataa. Kaislan kanssa suoriuduttiin hyvin ekasta radasta. Tuomari oli aika tiukka, mutta toisaalta virheitä tapahtui, ja niistä pitää rokottaa. Kaisla teki siis mielestäni ihan hyvän suorituksen. Pisteitä saimme 72 ja koulutustunnuksen RTK1. Lähdimme tässä välissä kotiin, koska avoin luokka oli vasta ihan viimeisenä. Avoimen luokan rata sujui hyvin, tosin saimme yhteensä 50 virhepistettä! Eli ei tullut hyväksyttyä tulosta. Tämä rata on videona, kiitos Marika.
Teimme maaliskuussa kokonaisuustreeninä tokon alokkaan luokan. Otin sen myös videolle.
Tokotreenit ovat sujuneet hyvin. Tällä viikolla Kaisla oli muiden kanssa paikkamakuussa rivissä maton kanssa. Menin yhtä kauas kuin yksin treenatessa. (Yksin treenatessa Kaisla on viime kuukauden ajan pysynyt paikoillaan 100 prosenttisesti välimatkasta ja kestosta riippumatta.) Kaisla oli hetken paikoillaan, katsoi sivuille ja lähti. Kielsin, Kaisla tuli siitä huolimatta minun luokse. Pysyin itse paikoillani, ja käskin Kaislan matolle. (Jos Kaisla olisi kiinnostunut toisista koirista, en tietenkään lähettäisi Kaislaa matolle kaukaa, mutta Kaisla ei ole.) Kaisla meni matolle ja oma-aloitteisesti maahan. Siellä se sitten pysyi, eikä edes näyttänyt, että toiset koirat ahdistaisivat. Tässähän on toki käynyt myös niin, että treenikaverien koirat ovat tulleet tutuiksi talven aikana. Mutta tämä antoi minulle toivoa, että paikkamakuu voi onnistua. Onhan se mennyt talven aikana ihan hurjasti eteenpäin. Paikkamakuussa oli se vielä hyvä, että Kaisla kun lähti, niin muut pysyivät paikoillaan. Ne ovat jo niin tottuneita Kaislan paikalla pysymättömyyteen.
Juoksulenkkien tekemistä olen jatkanut Kaislan kanssa. Pyrin juoksemaan aamulla, niin on vähemmän liikennettä ja helpompi juosta. Tällä viikolla Kaislalla oli myös Ninan hieronta. Tehneen oloinen oli, mutta ei muuten mitään ihmeellistä. Lunta on vielä paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti