Eilen olimme Kaislan kanssa Katin treeneissä. Teemana oli koiran linjaaminen, mistä koira ponnistaa, mihin koira tulee alas. Todella mielenkiintoista, uutta ja hyödyllistä. Vaikka minäkin olen jo yhdeksän vuotta agilityä harrastanut, niin uutta asiaa tuli. Kaislan osalta tuli myös uutta asiaa. Tosiaan Kaislahan tiputtaa rimoja jonkin verran sekä usein menee rimojen ali. Nyt löytyi syy. Kaisla ponnistaa aivan liian läheltä rimaa. Tai sitten se ei ponnista ollenkaan, koska on ajautunut liian lähelle. Nyt pitää jättää ratatreenit kokonaan pois ja tehdä vain lyhyttä yhtä kahta estettä, jotta saa onnistumisia ja onnistumisesta palkattua. Hyppyteknisesti Kaisla osaa hypätä. Lisäksi Kaisla ehkä vähän liikaa katsoo siivekkeitä, vaikka pitäisi katsoa rimaa. Tätä testattiin siten, että laitettiin siivekkeitä jonoon ja viimeiseen rima. Ja sen jälkeen riman paikkaa vaihdettiin, niin Kaisla ei vaihtanut ponnistuspaikkaa. Aiemmin olen luullut, että alitukset ja riman pudottelut johtuvat ohjauksestani, mutta näin ei ole. Ja sitten kun olen alkanut varmistella, niin on vain enemmän mennyt pieleen. Yhtä kahta estettä, joita palkkaa -> Kaisla oppii hyppäähän oikeassa kohtaa. Kaislalle laitettiin pehmopumpsi, ja siitä se sitten lähti hyppäämään. Tästä pikku hiljaa eteenpäin. Ongelman juuret lienee johtuvat siihen, että pidin Kaislalla rimat liian piitkään matalalla. Tai olisi pitänyt treenata kaikkea muuta, mutta ei niin paljon ehken niitä matalia hyppyjä, joissa ponnistupaikalla ei niinkään ole merkitystä. Mutta opettavaiset treenit oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti