Viime viikon torstaina kävin tekemässä hyppytekniikka-treenin. Tehtiin korkeuden arviointi ja etäisyyden arviointi. Sen jälkeen vielä paikallaolo -treeniä yhdellä hypyllä ja muutamat kepit. Sunnutaina puolestaan tokoa lähikentällä. Kaisla teki seuraamista, paikallaoloa, merkin kiertoa ja jäävien erottelua. Oli mukavaa.
Maanantain treeneissä Kiitorekulla Kaisla tippui puomilta erittäin pahan naäköisesti. Otin puomia useampaan otteeseen, koska se juoksi läpi, mitä se ei ole ikinä tehnyt. Puomi on ollut ihan 100 % varma pysäytys 2o2o -asentoon. Lähetän Kaislan ihan pikkaisen vinossa puomille, ja ihan ylhäällä Kaislan jalat lipsahtavat ja Kaisla tippuu oikean olan kautta ympäri selälleen maahan. Kuului ihan järkyttävä tymäys. Onneksi Kaisla nousi heti ylös. Kaisla ei varsinaisesti onnu, mutta ihan kokonaan seistessään ei varaa painoa oikealle etujalalle. Nyt jälkikäteen ajateltuna, Kaisla ei pysähtynyt puommille, koska vire oli liian korkea. Minun olisi pitänyt tajuta se, ja olla lähettämättä sitä puomille. Sattumalta tippuminen tuli myös videolle, niin näki tarkalleen, miten kaikki tapahtui.
Nyt Kaislalle on varattu ensi viikon tiistaille fyssari ja siihen asti hihnalenkkeilyä ja treenitaukoa. Kieltämättä agin lopettaminen kävi vahvasti mielessä. Mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin, ja ajattelin, miksi ihmeessä minun pitäisi tehdä Kaislalle vaarallisia esteitä (puomi, keinu, A ja rengas). On meillä ihan riittävästi treenattavaa ilman niitäkin. Ja jos Kaislan mielentilan saa kohdilleen, niin sitten taas harkita "vaarallisia" esteitä. Näin olen ajatellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti