Aloitetaan kuitenkin viime viikosta. Torstaina käytiin Emilian ja Leimun kanssa raviradan parkkiksella treenaamassa tokoa. Tontulle ekassa setissä lyhyt seuraaminen, metallikapulan noutoa (vauhti) ja ruutua läheltä. Tonttu teki kai ihan kivasti. Metallia ei ottanut kunnolla suuhun, vaan piti vähän huonosti, mutta kuitenkin tiukasti. Ruudussa harjoiteltiin paikkaa. Toisella setillä tehtiin Leimun kanssa paikallaoloa. Tonttu teki hyvin eikä juurikaan ottanut Leimusta häiriötä. Lopuksi vielä vähän käveltiin hihnassa. Treeneistä jäi mukava fiilis.
Viikonloppuna olinkin kaverin polttareissa, ja Tonttu oli Mikkelissä hoidossa. Maanantaina oli vuorossa fyssari-aika, tosiaan niitä jumeja on ollut, kuten oli tälläkin kertaa, tosin vähemmän kuin edellisellä kerralla. Tiistaina minulla oli talkoovuoro agilityepiksissä. Eilen oli ryhmäagit. Tonttu oli ihan super. Nykyään Tonttu keskittyy hyvin radan tekemiseen, eikä ota häiriötä kesken radan. Jee! Tehtiin vähän vaikeampia radan pätkiä, mutta eivät ne sitten olleetkaan niin vaikeita, kuin sai ohjauksen rytmitettyä oikein. Oli oikein mukava fiilis, kun pystyin heittämään narupalloa Tontulle, ja Tonttu toi sen minulle. On meidän suhde kyllä mennyt paljon eteenpäin. Hyvistä treeneistä innostuneena, ilmoitin Tontun Mikkeliin sunnuntaille hyppärille.
Tänään puolestaan oli vuorossa koiraosteopaatin aika. Halusin varata Tontulle osteopaatille ajan, kun kerrankin sellainen tuli Lappeenrantaan ja toisekseen Tontulla on ollut jumeja, vaikka lämmittelyt ynnä muut olen tehnyt huolellisesti. Tontulla oli oikeassa ranteessa löysä kohta, mutta osteopaatti sai sen kuntoon. Selkä olikin melko hyvä, kunnes päästiin SI-niveleen. Se oli oikealta puolelta ihan jumissa, ja osteopaatti ei saanut sitä auki. Tästä syystä johtuen on "vähän" ranteet auki -fiilis. SI-nivel on siis sama kohta periaatteessa, jossa Leimulla oli välilevynpullistuma. Tonttu on Leimulle sukua. Osteopaatti kehoitti meitä pitämään agilitystä taukoa seuraavaan käyntiin asti. Toivon mukaan saan nopeasti Tontulle seuraavan ajan. Pitää ajalle vaikka Mikkeliin, jossa osteopaatti ottaa useammin vastaan. Ja eipä tarvitse kahta kertaa miettiä, että noudatetaanko saatua ohjetta tauon pitämisestä. En todellakaan halua hajoittaa koiraani. Voi olla, että tämä on oikeasti meidän agilityn lopun alkua. Terveys on kuitenkin sen verran tärkeä asia, vaikka itse miten paljon tykkäisinkin agilitystä, niin jos seuraavalla kerrallakaan ei ole parannusta SI-nivelessä, niin oikeasti meidän agilityt on sitten siinä. Jos parannusta on ja osteopaatin mukaan voidaan treenata, sitten treenaamme, mutta kuitenkin jonkin ajan treenaamisen jälkeen, vien Tontun osteopaatille, jotta näkee aiheuttaako agility SI-nivelen jumia. Nyt sitten ei tarvitse vielä aloittaakaan Tontun kanssa kisauraa agilityssä.
Onneksi tuleva viikonloppu on "kaveriviikoloppu", joten voi unohtaa agilityn ja muut koiraharrastukset vähäksi aikaa, ja ei tarvitse miettiä, mitä tekee Tontun agilityjen kanssa tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti