Tontun pentukurssilla on neljä pentua. Olin ihan varma, että Tonttu huutaa suoraa huutoa, mutta alkuhäsellyksen jälkeen oli koko tunnin ihan hiljaa. Harjoiteltiin kontaktia naksulla, käteen kosketuksesta ja luopumista. Lopuksi pennut saivat leikkiä keskenään, Tonttu oli isoin, mutta ei kuitenkaan liian raju leikeissään, vaikka onkin tottunut leikkimään aika rajuja leikkijä. Ostin uuden naksun, tästä tulee jotenkin kivempi ääni sekä on helpompi käyttää kuin vanhaa. Lisäksi hommasin kosketuskepin. Onnistuin molemmat koirat nuolaisemaan kosketuskeppiä, kun sitä niille naksuttelin... Naksuttelu on oikeasti vaikeaa. Tontun kanssa pitää kyllä naksutella enemmän, se ei kauhean innokkaasti tarjoa mitään muuta kuin kontaktia, ja jää siis jumiin siihen. Leimulle naksutin myös peruuttamista.
Leimun viime viikon agitreenit jätettiin välistä, sillä Leimu oli alkuviikosta taas huonompi, mutta loppuviikkoa kohden taas oli parempi. En ole vielä uskaltanut jättää antibioottia pois, odotellaan ensi viikon keskiviikkoon. Toinen akupunktio kerta meni ihan hyvin, mutta jos nyt ei tule tulosta pupulaukkaan, niin ensi viikolla kuvataan varuilta selkä. Ja Jaavan viime viikon huonojen uutisten jälkeen, jos Leimua aletaan keskiviikkona kuvata, niin ehkä voisi kuvata muutakin kuin selän. Pupulaukka siis voi Leimulla johtua mahdollisista maha-suolistokivuista tai sitten ihan muusta. Sekin kun on vaikeaa, kun ei tiedä sattuuko siihen, ainoa mistä tietää, että kaikki ei ole ihan kunnossa, on sen takapää laukatessa. Leimu ei siis onnu, ja lihaksienkaan ei pitäisi olla jumissa. Viimeksi fyssarilla käydessä ne oli hyvässä kunnossa.
Eilinen päivä vietettiin Espoon raunioradalla Tontun pentuetapaamisessa. Lähdimme ajoissa liikkeelle, jotta Tonttu ehtii palautua automatkasta ennen "treenejä". Kuten odotin, Tonttu oksensi kolme kertaa matkan aikana, ja oli ihan kuolassa perille saavuttua. Mutta hyvin ehti palautua ennen kuin alettiin tehdä mitään. Ekaksi kierrettiin rauniorata, jolloin kaikki koirat oli mukana. Pennut sai ihan vapaasti hihnoissa haistella toisiaan tutustumisen aikana. Tonttu käveli hienosti epätasaisilla alustoilla. Tunnelin ryömiminen jänskätti jonkin verran, mutta hyvin siitäkin selvittiin. Loppuvaiheessa Tonttu jonkin verran paineistui, joten ei tehty ihan kaikkia juttuja. Sen jälkeen koira autoon ja ihmiset kahvittelivat ja katselivat oikean hälykoiran (emä Katlan) toimintaa raunioilla. Sen jälkeen otettiin pennut yksitellen treenaamaan. Tontulle tehtiin namirinkiä, siten että ihmiset menivät rauniolle. Lisäksi otettiin pari etsintää, jossa etsittävä houkutteli Tonttua nameilla ja Tonttu näki minne ihminen meni. Ja sitten lähetettiin Tonttu hakemaan etsittävä. Tonttu toimi ensikertalaisesti ihan mukavasti. Tosin nenää ei välttämättä kauheasti vielä osannut käyttää. Ihan viimeisenä "iso pentu" Leimukin sai kokeilla. Leimulle myös namirinkiä. Kuten arvelin, Leimu ei pitänyt epätasaisista alustoista, mutta käytti hyvin älyänsä ja kiersi esteet siten, että pääsi menemään ihmisten luokse. Myös Leimulle pari etsittävä Tontun tavoin, paitsi Leimu käännettiin ennen lähetystä pois ja sen jälkeen vasta lähetys. Leimu meni aika pitkälti näöllä, vasta melkein maalimiehen luona avasi nenän. Mutta oli tosi mukavaa, että Leimukin sai kokeilla. Leimu oli niin iloinen etsijä. :) Tonttu oli ihan eri muotista kuin sisaruksena, Tonttu oli the kelpie, Ksii oli ehkä enemmän sakemanni ja Corru & Haiku olivat sitten lapinporokoiria. Lopuksi pennut Tonttu, Ksii ja Haiku saivat leikkiä keskenään, ja niistä yritettiin ottaa myös ryhmäkuvaa. Eli tosiaan Tonttu oli selvästi tässä vaiheessa kevein rakenteellisesti. Paluu automatka sujui hyvin molempien koirien nukkuessa koko matka, eikä Tonttu ollut nyt olleenkaan oksentanut eikä myöskään ollut kuolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti