Torstain ryhmätreenit alkoivat oudosti, ekan esteen jälkeen Leimun nenä meni maahan ja tyyppi keskittyi haistelemaan... Siis Leimu ei oo varmaan ikinä kesken radan alkanut haistelemaan mitään. Nyt siis oli jo kun tultiin halliin sisälle, niin kovasti haisteli ja odottaessa myöskin. En tiedä, mikä sitten haisi niin hyvälle. Mutta rata oli ihan mukava. Alkuun ohjasin valssaamalla, mutta Leimulle ei välttämättä valssit sovikaan niin hyvin, sillä Leimuhan ei tykkää juosta minua kohti, eli tulee kovampaa esim. persjätöillä. Tänään tokalla kierroksella saatiin keppeihin vähän lisää vauhtia. Kouluttajalta tulikin aika yksinkertainen ohje, palkkaa vain silloin, kun on tehnyt kepit vauhdilla. Aiemmin olen siis palkannut aina, sillä Leimu osaa kepit, niin sitä ei siitä tarvitse enää palkata. Eli jos tulee hitaasti sanoo, vaan hyvä, mutta jos tulee kovaa, niin sitten palkkaa kunnolla. Mitäs muuta, keppikulma oli vaikea, mutta hyvin pystyi ohjaamaan ainakin tokalla kierroksella. Muuten Leimun vire oli ihan kiva.
Tontun kanssa leikin agihallin pihalla, aika kaukana, mutta ei kuitenkaan ottanut häiriötä toisista koirista. Samalla harjoiteltiin myös luoksetuloa sekä käytiin vähän kävelemässä. Hevosen paska maistui myös hyvälle. Ajattelin, että kokeilen, miten kauas voin mennä ennen kuin Tonttu lähtee perään. Eikä mitä tyyppi jäi aika kauas, ja ajattelin, että menenpä lumipenkan taakse piiloon. Lopulta kun tyyppi huomasi, että mammaa ei näy missään, niin tuli kiire ja juoksi hirveää vauhtia ohi, ja lopulta mun oli huudettava Tonttua, ettei juossut tielle asti. Että näin. Tontunkin mielestä hevosen paska on hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti