tiistai 8. maaliskuuta 2011

Poropaimennus Kolarissa 4-6.3.2011


Tiinan kanssa käytiin jo perinteeksi tulleessa poropaimennus -tapahtumassa. Tänä vuonna reissussa oli mukana 8-viikkoinen Mette, Myrtti, Jaava ja Leimu. Perjantaina katseltiin testi -suorituksia. Perjantain testissä tuli oli jonkin verran innokkaita poropaimenia, joilla oli intoa liikaa, ja tästä syystä tuli melko monta hylkäystä. Toki myös perjantaina oli myös muutamia upeita suorituksia.


Lauantaina oli sitten poropaimennuskilpailun vuoro, johon pääsivät Leimu ja Jaava. Leimu sai jälleen (jo kolmannen kerran peräkkäin) aloittaa kilpailun. Ensimmäisen koiran haasteena on se, että porot eivät vielä tiedä reittiä, joten sinällään se on vaativa, toisaalta loppu päässä porot voivat olla taas juntturoita, kun tietävät reitin. Tänä vuonna kilpailurata oli aika haastava. Ensin oli suuri aita, jossa tarkoituksena oli pyöräyttää pari kierrosta poroja, ja siirtää ne veräjän kautta toiseen pienempää aitaan. Pienemmässä aidassa kuljettiin koira irrallaan porojen juoksennellessa vieressä toiseen päähän, jossa päästettiin koira ajamaan porot vielä pienempään aitaan. Kisa päättyi kun porot pienemmästä aidasta oli saatu pois.  Leimu paimensi ihan kivasti isossa aidassa. En tiedä, mitä minä siellä tein, kun ainakin kaksi kertaa jouduin kysymään tuomareilta, että missä poro / porot on? Yhden kerran myös taisin kysyä, missä koira on... Eli aita oli aika suuri ja siellä oli paljon puita, ja jotenkin en kerennyt katsoa porojen liikkumista. Ilmeisesti keskityin upottavassa hangessa omaan etemiseen. Lopulta olimme saaneet kolme poroa pienempään aitaan ja piti vielä lähteä hakemaan kauimmaisesta kulmasta viimeisin poro. Leimu sai poron hyvin liikkeelle, ja sitten miä katoin, että ei voi olla totta, poro meinaa kääntyä takaisin kauimpaan kulmaan. No onneksi ei kääntynyt, koska en olisi oikeast enää jaksanut tarpoa takaisin sitä hakemaan. Ohjaajan kunto loppui siis jo ekassa aidassa. Tokassa aidassa irrallaan kulkiessa koiran olisi pitänyt olla hiljaa, mutta ei Leimu pysynyt hiljaa. Toinen aita meni vähän pieleen, päästin koiran ajamaan poroja saatuani tuomareilta luvan. Porot oli jo menossa veräjää kohden, joka oli auki. No Leimu ei siis ehtinyt ajamaan poroja kuin kymmenisen metriä, kun olisi pitänyt jo lopettaa ajaminen. En saanut Leimua pysähtymään veräjälle, vaan meni vauhdilla seuraavaan aitaan.


Ensimmäisestä aidasta Leimu sai hienosti 81 pistettä ja tuomareilta kommentteina: näki selvästi koirasta, että älliä on päässä! Hyvä ohjelmointi koiran päässä, erinomainen työkoirana. Tokasta aidasta saatiin 36 pistettä ja kommenttina: ensimmäisen kisakoiran vaikeus: koira hyvä, mutta ohjaaja ei tilanteen tasalla. Loppupisteet siis 58,5 ja sijoitus seitsemäs.


Noihin kommentteihin täytyy kyllä sanoa, että ekassa aidassa olin ihan pihalla, mielestäni en niinkään tokassa aidassa.


Jaavalta kisa meni harmittavasti pieleen, kun jostain syystä tuomarit eivät antaneet Jaavan työskennellä kuin pienen matkan, kun porot oli jo päästetty pois aidasta. Tuomarit oli vaan tokaissut, että ei tästä koirasta mihinkään oo. Kuitenkin monet koirat, jotka ei edes lähteneet porojen perään, saivat yrittää kauemmin. Jaava kuitenkin lähti.


Sunnuntaina katsottiin vielä muutama testisuoritus ennen kuin lähdettiin ajamaan kotiin. Mukava reissu kaiken kaikkiaan! Ensi vuonna uudestaan, Leimu on varmaan pakko vielä kertaalleen ilmoittaa ja katsoa, aloitetaanko kisa jo neljännen kerran peräkkäin! Aikamoista arpaonnea...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti