maanantai 15. joulukuuta 2008

Lenkkeilyä


Ai niin, ensinnäkin viime viikolla käytin Leimua Einillä hierottavana. Lihakset alkaa olla paremmassa kunnossa, ja ne eivät ole kuivuneet, kuten viimeksi. Takapää on hieman vielä jumissa tai ei niin hyvä kuin etupää, joten menemme vielä tammikuun lopussa hierottavaksi. Lisäksi sain hyviä vinkkejä, miten Leimun takapään lihaksiston saisi paremmaksi. Saisi vain nyt sataa lunta. Jatkossa ajattelin käyttää Leimua noin parin kuukauden välein ylläpitohieronnassa treenikauden aikana. Nyt olisi kauhea himo treenata agia, mutta toisaalta uskon, että tästä tauosta on vain hyötyä. Kontakteja siis haluaisin treenaamaan.

Leimun kanssa on nyt sitten vain lenkkeilty. Toissapäivänä lenkillä tuli vastaan jänis. Leimu on siitä hyvä, että siitä huomaa heti, jos se näkee tai haistaa jotain. Eli käskytin Leimun vain eteenpäin ja eteenpäin mentiin, eli irtiollessaan ei oikeastaan edes yrittänyt uhmata käskyäni ja lähteä jänistä ajamaan. Hyvä hyvä!!

Nyt ollaan siis lenkkeilty aika paljon metsässä. Ja voi että mua niin rassaa koirat, jotka ovat irti, mutta ei hallinnassa. Siis tuntuu, että niitä tulee joka lenkki vastaan. Leimuhan ei tule tuntemattomien urosten kanssa toimeen.. Eilenkin oli tälläinen tilanne. Leimu ja vastaantuleva koira oli irti. Pyysin Leimun luokse ja otin sen kiinni, jäin seisomaan ja odottamaan, että vastaantulija tekee samoin. Se huutaa Simo sivulle, no mitä koira tekee (iso musta rotikan kokoinen koira), koira lähtee juoksemaan täysillä meitä päin. Mulle iski kamala paniikki, iso uros koira tulee meitä kohti, kohta Leimu on entinen... No otin sitten Leimun syliin ja yritin huutaa ja karjua toista koiraa pois, no se tuli ihan kiinni. Koira oli onneksi nuori ja kiltti, mutta ei niistä voi koskaan tietää. Lopulta sen omistaja tuli ottamaan koiransa pois. Eniten minua ihmetytti se, että koiralla oli liina perässä, että miksi se omistaja ei stopannut koiransa tuloa liinalla?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti