Agia ja muita kuulumisia

Aloitetaan agilla. Eilen oli agi, mutta meillä ei ollut ohjaajaa. Minä olin katsonut muutaman radan pätkän etukäteen ja niitä sitten harjoittelimme. Alussa aikaa meni esteiden kantamiseen sisälle... Leimu oli ihan ylivireessä, kun oli yksi uusi tuttu koira meidän ryhmässä (lapinkoira Kaapo). Mutta hyvin Leimu pysyi hallinnassa, eikä yrittänyt karata leikkimään. Leimu meni hyppyradan erittäin hyvin, se kyllä menee sinne juuri minne minä sen ohjaan, lisäksi Leimu irtosi jo todella kaukaa putkeen! Paikalla olo on erittäin vaikea. Leimuhan pysyy suhteellisen hyvin paikallaan, jos ei olla agikentällä, jossa on hyppy este nenän edessä. Se vaan haluaa heti hyppäämään, ei tule kuulonkaan, että Leimun voisi jättää kahden hyppy esteen taakse ja sieltä pyytää luokse. Hyvä, että edes yhden esteen taakse voi jättää. Useimmiten lähdetäänkin Leimun kanssa samaan aikaa, ettei tulisi varastelua. Siihen sain hyviä vinkkejä, eli paikalla olon harjoitteluun, ja sitä pitäisi tehdä joka kerta. Eli jättää koira esteen taakse, ja tulla takaisin koiran luokse, antaa makupala, ja mennä uudestaan esteen toiselle puolelle ja tulla takaisin ja antaa makupala. Ettei vapauta koiraa välillä, ja sitten lähteä yhtä matkaa koiran kanssa. Kuulemma vaatii paljon harjoittelua, mutta positiivinen ongelmahan se on, koska koira tykkää tehdä agiesteitä, eikä sitä tarvitse houkutella hyppäämään. Keinu on vaikea, tehtiin muutaman kerran, se ei malta painaa keinua alas, ja kun keinu menee alas, leimu meinaa hypätä keinusta pois. Keinu tehtiinkin avustajan kanssa, eli keinu laskeutui hitaasti alas. Muutaman kerran otin myös keppejä. Niitä vain täytyy harjoitella!

Kotona joulun aikaan harjoiteltiin rengasta. Nyt Leimu hyppää auton renkaan läpi, joka on ehkä 40 sentin korkeudella. Eilen juuri katoin, että onpa rengas korkealla. Eli autonrengasta pitää vielä nostaa monta senttiä ylöspäin ja se saada varmaksi, ennen kuin kokeilee agihallilla rengasta. Mutta edistystä on tapahtunut.

Seuraamista ollaan kovasti harjoiteltu, mutta miten sen opettaminen voi olla niin vaikeaa? Se pitää saada ensin todella hyväksi, koska se on niin perusliike. Ensi vuonna ostan noutokapulan ja aletaan harjoitella sitä, saapi nähdä mitä siitä tulee. Pitäisi vaihteeksi lukea Mujusen kirjaa...

Leimu on saanut jonkin verran luita viime aikoina, mutta sen vatsa ei ole mennyt onneksi sekaisin. Äskenkin annoin sille ison luun, kun olin leikannut sen kynnet. Ajattelin, että välillä pitää saada kunnon palkka kynsien leikkauksesta :) Jos siitä tulisi vaikka hieman mukavampi juttu. Siis ei siinä ole mitään ongelmaa leikkaamisessa, mutta se jännittää sitä leikkaustapahtumaa jonkin verran, mutta kyllä se jännittäminen on vähentynyt. Sellaista tällä kertaa!

Ai niin Myrtti on Leimusta ihan huippu kamu! Sen kanssa piti yötkin temuta, ja ne ei varmaan nukkunut yhtään joulun aikaan. Nyt sitten täällä Lappeenrannassa pari ekaa päivää Leimulla meni nukkuessa  ;)