Paljon kaikenlaista

Maanantaina 17.8 Kaisla juoksi metsänlenkillä johonkin ryteikköön ja oli sen jälkeen kolmijalkainen (toiselle takajalle ei varannut lainkaan painoa). Onneksi Kaisla on kevyt, joten kannoin sen sitten kotiin. Olin ajatellut, että kotona tutkin paremmin, mitä jalkaa ontuu. Päästyäni kotiin Kaisla varasikin painoa kaikille jaloille. Varmuuden vuoksi käytin sen vielä peruseläinlääkärissä, joka tutki Kaislan, eikä onneksi löytänyt mitään. Varmuuden vuoksi kuitenkin kahden viikon lepo (hihnakävely) ja 10 päivän tulehduskipulääkekuuri. Lisäksi varasin ajan fyssarille (Patricialle Kouvolaan), koska varmasti sellainen isku aiheutti lihasjumeja. Kaisla ei ole ollenkaan sen jälkeen oireillut takajalkaansa.

Eilen sitten käytiin fyssarilla. Osuman oli saanut oikea puoli, todennäköisesti törmäyksessä Kaislan selkäranka on mennyt "ruttuun". Onneksi Kaisla on nuori ja mentiin heti fyssarille. Fyssari käsitteli selän, ja sai sen kuntoon. Nyt pari päivää lepoa, ja sen jälkeen kaikkea normaalisti. Minua vähän jännitti fyssarikäynti, että miten Kaisla pysyy paikoillaan, mutta kaikki meni oikein hyvin. Kaislalla oli suu mutrussa ja silmät huolestuneen oloiset, että mitä tässä oikein tapahtuu. Pystyi kuitenkin rentoutumaan.

Fyssarin kanssa oli myös puhetta Kaislan koosta. Kaislahan on pieni maksi. Pienellä maksilla suurimpaan rasitukseen joutuu koiran etuosa. Koska haluan välttää ongelmia, saimme jo nyt jumppaohjeita etuosan vahvistamiseksi. Kun etuosan lihaksisto on kunnossa, se luonnollisesti kestää paremmin rasituksen. Fyssari kysyi myös, mien paljon olen treenannut Kaislan kanssa. Ja sanoin, että melko vähän loppujen lopuksi, mikä on hyvä asia. Kaisla ei ole todellakaan valmis kisaamaan puolentoista vuoden iässä. Tavoitteena mulla on saada Kaisla kisakuntoon noin parin vuoden iässä, ja jos menee vanhemmaksi niin ei haittaa.

Nyt on siis Kaislan kanssa harjoiteltu paljon hihnakävelyä. Minusta vaan tuntuu, että se ei etene mihinkään. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että Tonttua ei ole, niin Kaislan kaikki mielenkiinto on autoissa. Olen yrittänyt saada Kaislaa nousemaan pois siitä maanisesta tilasta ja ottamaan kontaktia, mutta se on todella vaikeaa. Erityisesti vaikeita ovat risteykset ja isot tiet. Saa nähdä, tuleeko Kaislasta koskaan koiraa, joka kykenee kävelemään rennosti autojen läheisyydessä...

Agilityrintamalla on myös uutta tiedossa. Kiitorekulla vapautui paikka maanantain mölliryhmästä, ja vähän ex tempore kysyin sitä Kaislalle, ja sain sen. Eli aloitamme 14.9. treenaamisen Kiitorekulla. Minusta tuntui sille, että tarvitsen muutosta, mikäli haluan, että kehitymme Kaislan kanssa koirakkona. Seuraavaksi Kaislalle opetan kepit (aion kokeilla 2x2 -menetelmää) ja hyppytekniikan avulla rimojen nosto (maksi?) -korkeuteen. Juoksu A:n treenaaminen pitäisi aloittaa myös...