Pitäisi kirjoittaa heti treenien jälkeen mitä tehtiin, näin vajaan viikon kuluttua ei enää muista. Mutta kotitehtäväksi tuli treenata paikallaoloihin kestoa (seisomiseen, sivulla oloon ja istumiseen) sekä muistutella mieliin maahanmenoa. Näitä myös treenailtiin treeneissä.
Tontun ohituksen sujuu välillä ookoo, eli vain muutama haukahdus ja sitten välillä ei suju lainkaan, eli ihan hirveä metakka. Mutta ehkä se siitä pikku hiljaa lähtee sujumaan.
Leimu on vielä menossa mukana. Viikonloppuna olin talkoilemassa LAU:n jäjestämissä piirinmestaruuskisoissa, ja voi vitsi, että oli rankkaa. Olin siis talkoilemassa tavallaan ratoja, joihin Leimu olisi osallistunut ollessaan terve. Koko ajan mietti, miten ois Leimua ohjannut, ja varsinkin eka rata olisi ollut Leimun niin mentävissä, vain muutama ansa ja paljon suoraa pätkää. Hyppyrata olisi ollut vaikeampi, ja en varmaan olisi osannut päättää miten alkupuolen "melko" hankalan hyppykuvion olisin ohjannut. Uskoisin, että Leimun leikkaus onnistuu, jos se leikattaisiin, ja että selän puolesta terveitä vuosia olisi jäjellä 5-7, mutta suurin mutta on se, että oikeasti onko järjekevää lähteä isoon prosessiin kroonisesti sairaan koiran kanssa? Vaikka tällä hetkellä on hyvä jakso menossa, mutta eipä siitä kauan ole kuin oli veriripulit yms. Kuitenkin takana on kaksi vuotta lähes yhtämittaista sairastelua, lukuunottamatta paria muutaman kuukauden mittaista hyvää jaksoa, niin ei koirallakaan ole hyvä olo ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti