I feel like a winner!

Eilen saatiin yksi erittäin onnistunut ohitus. Naapuruston kaksi koiraa tulee samalla kadulla vastaan. Ajattelin, että kokeillaan. Nämä koirat ovat kilttejä, ei mitenkään provosoivia. Ja mitä tekee Tonttu? Mun ei tarvinnut sanoa yhtään mitään, alka haistelemaan hajuja, kusee ja jatkaa matkaa hihnalöysällä. Eka rento ohitus. No muita ei sitten ole tullutkaan. Provosoivat koirat ovat selvästi vaikeampia. Eilen käytiin päiväseltään mökillä, kun ajattelin, että on kiva aurinkoinen päivä, ja voi pitää Tonttua vapaana sekä lenkittää huoletta. No Pistohiekalla oli sitten melko tuoreita hirven jälkiä, mutta eipä Tonttu lähtenyt. Ei ole varmaan ikinä vapaana ollessa ollut noin hyvin kuulolla. Toki en päästänyt sitä kauas huitelemaan. Yksi ainoa kohtaus sattui mökin pihassa. Tiellä oli jo mennyt useita autoja ja Tonttu ei ollut niihin reagoinut, mutta yhtäkkiä yhtä autoa sitten lähti jahtaamaan eikä totellut. Se vähän harmittaa. En ollut skarppina. 

Pari lisäystä vielä

Pari juttua unohdin eilisestä ongelmakoirakouluttajalla käynnistä. Toko ja arkitottelevaisuus ovat kaksi eri asiaa. Jos tekee lenkeillä tokoa, niin se täytyy erottaa selvästi siitä, kun koira on vapaana. Siksi ettei saa koiraa joka ei ole ikinä vapaalla, vaan aina tarjoamassa jotain. Koiran elämä ei ole kovin mukavaa, jos kuvittelee, että koko ajan pitää olla tekemässä jotain. Itselle ainakin hyvä muistutus, sillä olen tehnyt lenkeillä aika paljon tokoa, mutta tosin on ollut aina tietty paikka, jossa sitä on tehty. Normaaleilla hihnalenkeillä koiran tulee antaa haistella, se on koiran elämää. Minä en ainakaan aiemmin ole juurikaan antanut haistella, mutta koiran pitää antaa olla koira. Eri asia kun ollaan juoksu / pyörälenkeillä, tällöin taas on selvät säännöt, mitä koira saa tehdä. Ja kolmas asia oli äänenpainot. Arkielämässä tulee pyrkiä ihan eri äänenpainoon matalampaan, kuin treenatessa. Itselle ainakin hirmu vaikeaa. Aina kutsun Tonttua liian korkealla äänensävyllä. Tämä siis liittyy laumavietillä toimiseen, arjessa toimitaan laumavietillä eikä nakkeja jaella. Täytyy kyllä sanoa, että on ollut hirmu outoa käydä lenkeillä ilman nameja.

3. kerta ongelmakoirakouluttajalla

Tänään teemana oli siis toisten koirien ohitukset hihnassa. Ensin kuitenkin käytiin läheisessä metsässä juoksuttamassa Tonttua vapaana, jotta se sai vähän purettua energioita. Metsässä teimme myös muutamia juttuja, mitä pitää vapaana ollessa tehtä. Koira saa siis vapaana ollessa olla vapaana, mutta kuitenkin kuulolla. Eli koiran pitää olla sen verran lähellä, että omistaja tietää, että koira on kuulolla. 

Ekaksi käytiin siis teoriaa toisten koirien ohituksista, ja mihin koiran antamista signaaleista reagoidaan ja miten. Ohitus ei saa siis päästä rähjäämisvaiheeseen. Todella hyvin meni harjoitukset. Harjoiteltiin kahden eri vieraan koiran kanssa ohituksia. Kouluttajan mukaan Tontusta tulee vielä hyvä koira. Nyt sitten harjoitellaan ohituksia kotona ja aletaan hiljalleen purkamaan jääkautta. Irtikin saa pitää, jos on paikka, missä ei tule toisia koiria vastaan. Mukavaa! Pitkästä aikaa positiivinen fiilis tämän asian suhteen. Viikonloppuna meinasin niin laittaa hanskat tiskiin, kun tuntui niin pahalta olla niin kova Tonttua kohtaan. Mutta onneksi edistymistä on tapahtunut paljonkin, niin alku viikko sujui jo ihan mukavasti. Se piti vielä sanoa, että ilmeisesti Tonttu on luonteeltaan aika kova koira, ainakin tämän kouluttajan mukaan. Koulutukseen kuuluu vielä yksi kerta, joka on puolentoista viikon päästä. Vielä ei saa mennä treeneihin / treenata.

Huh huh

En olisi ikinä uskonut lenkittäväni koiraani ketjupannassa ja räminapurkki taskussa. Mutta tällä hetkellä niillä mennään ja tulosta on syntynyt ihan parin lenkin jälkeen. Tällä hetkellä Tonttu kävelee hihnalöysällä lähes koko lenkkien ajan. Tosin pyrimme välttelemään toisia koiria parhaamme mukaan, mutta se ei ole aina kaupunkiolosuhteissa mahdollista. Vetämiseen riittää todella pienet kiellot ja jos pelkkä kielto ei riitä, niin tosi pieni hihnannyppäisy. Ja tosiaan hihnannyppäisy ei satuta koiraa, kun se tehdään oikealla tekniikalla. Tässä mallissa koira ei saa ruopia maata, ja Tonttuhan on sitä tehnyt paljonkin. Siihen olen joutunut käyttämään räminäpurkkia, mutta esim. tänä aamun lenkillä ei mitään ongelmia minkään suhteen. Ehkä se tästä pikku hiljaa.

2. kerta ongelmakoirakouluttajalla

Tänään oli toinen kerta ongelmakoirakouluttajalla. Teemana oli siis hihnassa kävely ja koiran ottaminen pois autosta. Harjoituskerran aikana minulle valkeni älyttömästi asioita. Ensinnäkin Tonttu on oikeasti herkkä, kuten olen olettanutkin. Se vain kovettaa itsensä, mutta ihan todella pienestä vihjeestä käytös muuttuu. Tämä kuulostaa karulta, mutta ei oikeasti sitä ole. Eli nyt seuraava viikko lenkkeillään ketjupannassa ja melko lyhyessä hihnassa. Koirakohtaamisia tulee välttää. Tien ylityksiin pysäytys ja "silitys". Ruopia ei saa antaa, tällöin lentää räminäpurkki. Toinen asia, että vetää ei saa myöskään, suurempi veto kielto + nyppäisy, heikompi veto pienempi kielto ja ei välttämättä minkäänlaista nyppäsyä. Harjoituskerralla harjoittelimme myös ilman koiraa nyppäisyä, ja oikein tehtynä nyppäisy on todella lyhyt, tavallaan herätys, eikä se oikeasti satu koiraan, se pitää tehdä vain todella nopeasti ja oikealla tekniikalla ja voimalla. Eli itse ajattelin, että ei ketjupantaa, ei tästä tule mitään, en halua nyppiä koiraa, mutta oikeasti tehtynä se onkin ihan ok. Räminäpurkilla ei heitetä koiraan (luonnollisesti). Alkuun harjoiteltiin autosta tulemista pois. Tämäkin alkoi sujua aika nopeasti. Tonttu on oikeasti helvetin viisas. Hihnakävelyssäkin kävelee niin kaukana, ettei ihan vedä, mutta ihan siinä rajoilla. Eli tietää, mistä tulee palaute. Jääkausi siis jatkuu, ja ensi viikon torstaina kolmas koulutuskerta. Ja sekin ihan perusperiaate, joka on ehkä naksuttelijoilla yms. täysin positiivisen koulutuksen tyypeillä pielessä. Jos koira vetää jollekin hajulle. Se kielletään. Koira tottelee. Positiivisuuskouluttaja päästää sen jälkeen koiran hajulle. -> Koira sai tahtonsa kuitenkin läpi. Tässä koiraa kielletään hajusta eikä sitä päästetä sille hajulle, mutta se viedään hihna löysällä seuraavalle hajulle, jota se saa haistella. Mielestäni oli ihan järkevän kuuloista.

Verijälkeä ja hengailua

Viikonloppua vietettiin siis Mikkelissä. Lauantai-iltana käytiin tekemässä Tontulle, Metelle ja Myrtille verijäljet, jotka ajettiin sunnuntai-aamuna, eli jäljet olivat noin kaksitoista tuntia vanhat. Tontun jälki oli noin 200 metriä pitkä kaari. Jäljen Tonttu ajoi hyvin. Todennäköisesti jäljen yli mennyt riista tai jotain, sillä yhdessä kohtaa ajautui harhaan, mutta hyvin lähti siitä sen jälkeen ajamaan. Jälkien ajon jälkeen käytiin vielä vähän kävelemässä ihanassa maastossa. Koirat myös "pääsi" kaksi kertaa jänisjahtiin. Jänikset on siitä mielenkiintoisia, että ne juoksee pientä ympyrää, eli koirat oli koko ajan melko lähellä taloa. En tiedä, mistä koirat lähti ekan kerran, mutta tokalla kerralla jänis oli talon viereisellä pellolla, josta sitten lähettiin ajamaan. Jäniksen perässä juoksi siis neljän koiran letka... Sinällään maalla rentoa, kun ei tarvitse pelätä auton alle jäämistä, mutta ei niiden tarvitsisi sielläkään jäniksiä ajaa.

Tyypit <3

Tänään alkoi Tontulla jääkausi. Se ei ole aivan uusi asia, sillä heti tappelun jälkeen pidin Tontulle noin viikon verran jääkautta. Oli ehkä hieman erilainen. Nyt saatiin siis selvät ohjeet, mitä tulee tehdä. Ihan ok on mennyt.

Ohessa muutamia kuvia vielä Riikka Pulliaisen koulutuksesta. Kuvien © Veera Kiuru.

Kuvia