Viime viikon maanantaina oli vihdoin muutaman viikon tauon jälkeen viikkotokot. Kaisla oli yllättävän hyvässä mielentilassa. :) Paikkaoloissa hymyilin Kaislalle, ja se oli minusta huomattavasti paremmassa mielentilassa. Olin lähellä ja tein muutaman lyhyemmän paikkaolon. Muiden vuorolla keskityin Kaislan mielentilaan. Kaisla teki viimeisenä, ja me teimme alkuun luoksetuloa takapalkalla. Se toimi erittäin hyvin, joka kertapysyi. Sen jälkeen otin inhokkiliikkeemme, eli noudon. Kapulan tuominen perusasentoon on oikeasti mahdottomuus... Mutta nyt sain siitä sen verran intoa, että sitä on siitä lähtien tehty kotona. Eihän se etene, jos sitä ei tee.
Tällä viikolla emme päässeet viikkotokoihin työesteeni takia. Mutta meillä oli eilen Patrician käsittely, ja Kaisla oli hyvssä kunnossa. Vähän oli jumeja, mutta ne aukeni. Kaislan ongelma on aavistuksen kaarelle kaartuva selkä, jolloin etupäälle tulee vielä enemmän rasitusta. Saatiin yksi uusi jumppaliike, toivottavasti se auttaisi tähän.
Eilinen ja kulunut päivä on ollut Kaislalle lepopäiviä. Ilmeisesti käsittely väsytti Kaislan kovin, ja hän on ollut hyvin rauhallinen, vaikka tosiaan mitään lenkkejäkään ei ole tehty. Huomenna sitten voidaan rasittaa kroppaa normaalisti. Olen käynyt nyt kolme kertaa juoksemassa Kaislan kanssa, ja onhan se vähän mahdotonta. Lenkkipoluilla se pääsi juoksurytmiin paljon nopeammin kuin nyt kadun viertä juoksiessa. Tähän tietysti vaikuttaa, että kaduilla on huomattavasti enemmän ärsykkeitä kuin lenkkipolulla. Talven huono puoli on siis meidän juoksulenkkien kannalta hiihtoladut...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti