Tällä kertaa meillä vaihtui vuosi kaupungissa. Viime uuden vuoden Kaisla vietti maalla, jossa ei juurikaan pauketta kuulunut. Vähän tietysti mietitytti Kaislan suhtautuminen paukkeeseen. Olimme kuitenkin ilotulitteiden kieltoalueella, mutta siitä huolimatta pauketta ulkona oli paljonkin, mutta onneksi se ei kuulunut sisälle, joten ilta oli siinä mielessä ihan normaali. Kaislan käytin noin vartin yli viisi 20 minuutin ulkoilulla ja seuraavan kerran pääsi ulos puoli yksi, jolloin käytin vain pikaisesti tarpeillaan. Ennen ammuskelun aloittamista kuului muutama pauke, mutta Kaisla ei niihin reagoinut. Puoli yhden aikaan kuului pientä pauketta ja muutama isompi pauke kauempaa, mutta niihinkään Kaisla ei reagoinut. Olisin halunnut odottaa yöpissatuksen vielä myöhemmäksi, mutta Kaislalla tuntui jo olevan sen verran hätä, että oli pakko käyttää.
Tapanani on ollut vuoden vaihteessa tarkastella edellisenä vuotena koirille asettamia tavoitteita ja kirjoitella uusia tavoitteita seuraavalle vuodelle. Tosin viime vuonnakaan en tainnut juuri tavoitteita asetella. Harrastamme agilityä tavoitteena kisaaminen, mutta jos pakettia ei saada ensi vuonna kasaan, niin sitten ei saada, vaan keskitytään treenaamaan. Kaislahan saavuttaa kisaiän jo tammikuun 24. päivä. Tokossa yritän löytää itselleni motivaatiota treenata sitä. En tiedä, miten mulla on ollut viime aikoina tai siis oikeastaan koko vuosi todella huono motivaatio tokon treenaamiseen. Lappeenrantaan tulee uusi yksityinen lämmin koirahalli, jossa on ilmeisesti tarjolla tokokurssejakin. Haaveena olisi päästä Kaislan kanssa viikottaisiin tokon treeneihin, jolloin luulen, että omatoimi -treenaaminenkin piristyy. Lisäksi Kaislan kanssa on tavoitteena käydä kolme kertaa viikossa puolen tunnin juoksulenkit. Tämä viikko on ollut nyt lepoa, koska itse olen ollut kipeänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti