Tuntuu, että tällä viikolla on ollut niin paljon kiirettä, että ei ole ehtinyht blogia päivittää. Mutta nyt oli pakko, koska sunnuntaina tulee lisää päivitettävää, nimittäin Leipalla on luonnetesti.
Porvoon näyttely 13.9.2009
Leimun kanssa kävimme siis Porvvoossa kaikkien rotujen näyttelyssä. Lapinporokoirilla tuomarina oli ruotsalainen Bo Wiberg, joka antoi Leimulle EH:n. Tässä arvostelu:
Maskulit välfårmad huvud. Väl plasaerad öron. Bra ögon. Tänder o bett. Bra hals o rygglinje. Väl vinklad fram o bak. Fränten önskas fastare. Rör sig väl från sidan med hönt buren svans. Passande ben stomme.
Eli siis ymmärtääkseni saimme ensi kertaa maininnan, että häntä on liian korkealla liikkeessä ja siellä korkeallahan se tällä kertaa oli. Kehässä Leimu oli jostain syystä aika täpinöissään, joten häntä oli kippuralla... No mutta olen kyllä tyytyväinen EH:n, koska tuomari oli tiukka (ennen poroja oli bokserit, ja niitten porukoissa oli kauheesti jupinaan, kun vaan tuli sinistä nauhaa...)
Keskiviikon agit
Susanna piti jälleen kerran mukavat agitreenit. Olimme sisällä hallissa ja hah hah, toinen ryhmä oli ulkona sateessa. Yleensä me ollaan oltu aina ulkovuorossa, kun on satanut... Treenit meni oikein hyvin, Leimulla oli hyvin vauhtia, oli hyvin kuulolla. Keppeihin edelleen lisää treeniä...
Tänään
Tänään oli pitämässä harrastelija -ryhmälle treenejä. Noloa oli esitellä itsensä, olen itsekin vasta aika aloittelija. Oma koirani kisaa edelleen ykkösissä, ja pomppii kontaktit... No ihan kivasti treenit meni. Harrastelija -ryhmän jälkeen otin vielä Leimun kanssa muutamat puomit ja A:t, hyvin meni kontaktit namilautasella. Lisäkti otin muutamat kepit molemmin puolin ja loppuun vähän hyppyjä ja putkea, jotta jäi hyvä mieli. Leimu oli tänään hyvässä vireessä. En tajunnut harrastelijoille sanoa alku- ja loppuverryttelystä, olisi pitänyt, koska suurin osa lähti suoraan autoihin ja tuli suoraan autoista. Itse kuitenkin oppinut kantapään kautta verryttelyjen merkityksen.
Taitava poropaimen
Tottelevainen poropaimeneni lähti sitten paimentamaan hevosta (ratsastaja oli vielä selässä). Ei tullut luokse käskystä eikä edes pysähtynyt.... Lopulta kun pääsi tarpeeksi lähelle, tajusi erehtyneensä ja pysähtyi. Sai jonkin verran sapiskaa.. Onneksi ei kerennyt aloittaa paimennushaukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti