Torstai 5.3.2009
Auton nokka kohti pohjoista suunnattiin heti torstai aamuna puoli kahdeksalta. Halusimme lähteä ajoissa ajamaan kohti Pelloa, jotta ei olisi minnekään kiire. Matka taittui ripeästi, ja olimme hyvässä vauhdissa menossa, kunnes pysähdyttiin hieman shoppailemaan. Pellossa olimme seittämältä, eli ihan ajoissa olimme perillä. Illalla kävimme vielä vähän juoksuttamassa koiria, olihan koirat istuneet autossa lähes kaksitoista tuntia.
Perjantai 6.3.2009
Pellon keskustasta poropaimennusaidalle oli noin 40 kilometriä. Aamulla yhdeksän jälkeen lähdimme kohti aitaa. Perjantaina ohjelmassa oli testi, eli 24 koiralta testattiin poropaimennustaipumusta. Meidän koirat eivät tänään vielä olleet tulessa, vaan saimme rauhassa keskittyä katsomaan. Testissä oli paljon erilaisia suorituksia, oli koiria, jotka oli todella hyviä, koiria, joita ei kiinnostaneet porot lainkaan ja koiria, jotka olivat liian innokaita eivätkä totelleet.
Lauantai 7.3.2009
Lauantaina vuorossa oli poropaimennnuskilpailu. Kilpailuun voi osallistua työkäytössä oleva koira ja koira, joka on läpäissyt poropaimennustestin (etelän koira). Leimu siis mahtui tänä vuonna kisaan mukaan. Meillä oli mukana myös Jaava, joka on läpäissyt testin vuonna 2006. Yhdeltä ilmoittanuneista koirista oli mennyt rokotukset umpeen, joten Jaava pääsi kisaan mukaan.
Ensin kilpailijat kutsuttiin tutustamaan aitaan ja kilpailun kulkuun. Eli ensin mennään koiran kanssa isoon aitaan, jossa koiran pitää paimentaa porotokkaa (neljä poroa) ja pitää tokka mahdollisimman hyvin kasassa sekä tultava luokse kutsuttaessa. Tuomarit siis sanovat, milloin pitää pyytää koira luokse. Koira siirtää sen jälkeen porot isommasta aidasta pienempään aitaan, mutta koiran pitää jäädä isoon aitaan, eli se pitää saada pysäytettyä portilla. Sitten siirrytään pienempään aitaan koiran ollessa vapaana, mutta ei siis saa lähteä ajamaan poroja. Jälleen pienemmässä aidassa luvan saatua koira paimentaa porotokkaa ja lopulta siirtää porot kirnuun. Taaskaan koira ei saa mennä kirnuun, eli koira pitää pysättää ennen kirnun porttia.
Minua ja Leimua arpaonni "suosi", eli jouduimme aloittamaan koko kisan (kisassa urokset menee ainaennen narttuja). No eipä siinä sitten kauheasti ehtinyt jännittää, vaan hain koiran autosta, pissatin ja lämmittelin koiraa. Onneksi keli oli hyvä, eli vain pari astetta pakkasta. Leimu oli aika innoissaan, kun mentiin aitaan, mutta pysyi hanskassa, eli ei karannut porojen perään. Leimu lähti hyvin paimentamaan ja paimensi todella hyvin, tokka pysyi melko hyvin kasassa sekä tuli kutsusta luokse. Siirtyminen aidasta toiseen onnistui myös hyvin sekä paimentaminen pienemmässä aidassa. Ja nätisti ne porot meni myös kirnuun. Leimun suoritus on myös videolla, yritän saada sen jossain vaiheessa nettiin.
Jaavan paimenus meni myös todella hyvin, totteli hyvin ja paimensi hyvin.
Leimun sijoitus kilpailussa oli kolmas! Vähänkö siistiä. Ja Jaava oli hienosti viides (paras suomenlapinkoira). Osallistujia oli 23., eli aika hienosti. Tämän vuoden tulokset oli sinällään mielenkiintoisia, että viisi ensimmäistä koiraa oli ns. etelän koiria ja ensimmäinen työkäytössä oleva koira oli vasta kuudes. Mutta kilpailu on aina kilpailu ja tulos oli sen päivän tulos. Erot olivat suhteellisen pieniä koirien välillä. Voittaja oli selkeästi ykkönen 78,5 pisteellä, kakkonen sai 74 pistettä ja Leimu 73,5 pistettä. Jaava sai 68,5 pistettä.
Sunnuntai 8.3.2009
Sunnuntaina vuorossa oli jälleen testipäivä. Tänään pääsi testiin Myrtti, joka hienosti läpäisi testin. Sunnuntaina oli myös paljon erilaisia suorituksia, ja tuli myös hylättyjä (samoin kuin tuli perjantainakin).
Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli todella antoisa ja pikku hiljaa alkoi oppia, miten koiran pitäisi paimentaa poroja.
Sunnuntaina ajoimme vielä kotia, eli meni myöhäiseksi. Reissu oli rankka, mutta todellakin kannattava. Eipä juuri paremmin olisi voinut mennä! Ja etenkin kannattavaa oli se, että näki niin paljon erilaisia suorituksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti