Verijälki

Tänään käytiin Maaritin (Rinon omistaja) kanssa tekemässä koirille verijäljet. Rino on tehnyt verijälkeä viime syksynä jonkin verran, Leimulle verijälki oli ensimmäinen. Leimulle tehtiin ihan suora noin 50 metriä pitkä verijälki. Verijälkihän tehdään siten, ensin alkuun kaato ja loppuun kaato. Ja veristä sientä vedetään narun perässä väli. Näin niinkuin yksinkertaistettuna! No Leimulle kun laitoin valjaat päälle, oli se ihan innoissaan. Kiskoi alkupaikalle, annoin sen kiskoa. Aluksi Leimu haisteli tosi tarkkaan kaatoa, ja oli ihan ihmeissään. mikä juttu tämä oikein on. Sitten se lähti todella tarkasti haistelemaan jälkeä oikeaan suuntaan. Leimu pysyi jäljen päällä hyvin ja se ei haittaa vaikka vähän menisikin jäljen sivussa. Leimu kerkesi kusta kesken jäljen, en puuttunut siihen mitenkään. Toivottavasti ensi kerralla ei kuse. En halua sitä kieltääkään, ettei se ymmärrä väärin sitä kieltoa. Sillä ei mitenkään voinut olla kusihätä, kun olin sen juuri ennen jälkeä kusettanut. Lopussa jäljen päässä oli kaato, jossa jauhelihaa. Ja lopussa kehuin paljon Leimua. Oli se vaan niin taitava! Itse kyllä innostuin verijäljestä, koska se on kuitenkin paljon helpompi opettaa kuin ihmisjälki. Tässä siis periaatteessa koira tajuaa idean tai sitten ei tajua. Ja Leimu kuuluu joukkoon, joka tajuaa idean. Ainakin ekan jäljen perusteella. Voi vitsi oli kyllä mukava.

Lopuksi käytiin vielä toko-kentällä ja otin Leimulle muutaman vapaan luoksetulon, eli Maarit piti Leimun pannasta kiinni ja juoksin patukka kädessä kauemmaksi ja kutsuin Leimun luokse suoraan leikkiin. Leimun luoksetulot olivat todella vauhdikkaat, ihan yllätyin! Kyllä se taas tästä.

Päivän päätteeksi käytiin vielä pienellä lenkillä koirien kanssa, saivat vapaasti peuhata. On se niin mukavaa, kun ne tulee niin hyvin juttuun.