Uutta ohitukseen

Nyt täytyy tänne siis laittaa, miten olenkaan päättänyt asian kanssa
edetä. Nimittäin en jaksa vaan seisoo siellä kaukana Leimun kanssa.
Tämä on hieman sovellettu siitä pennun kasvatus -kirjasta. Eli jos minä
nään ekana vastaantulevan koiran. Menemme noin viiden-kymmenen metrin
päähän polusta (jos olemme Valkeisella). Siellä annan sille makupalan.
Sitten kun koira tulee ja Leimu huomaa sen. Annan sen vähän aikaa
katsoa koiraa. Sitten rapisutan makupussia tai näytän lelua, jolloin
Leimun huomio (toivottavasti) kiinnittyy minuun. Sitten kun se
kiinnittyy minuun, kehun sitä ja annan makupaloja tai leikitän sitä.
Tähän pitää tulla kymmeniä onnistuneita toistoja. Seuraavasssa
vaiheessa muuten samalla tavalla, mutta kehuessani hoenkin ohi -sanaa,
tai siis mun pitää keksiä uusi sana, kun tuo ohi -sana on jo pilattu.
Jos joku keksii uuden sanan, joka tarkoittaa suunnilleen samaa, niin
saa kertoa! Sitten kun niitä on tullut useita. Niin matkaa aletaan
pienentää ja lopulta päästään olemaan samalla kadulla. Nyt siis tänään
aloitin tuon harjoittelun. Tämä myös silloin, jos koira tulee kadun
toisella puolella. Mutta jos tulee samalla puolella, en tee mitään
muuta kuin vedän Leimun perässäni toisen koiran ohi, enkä sano mitään.
Mutta tänään oli jo yksi onnistunut kerta, että sain kiinnitettyä
Leimun huomion, vaikka välimatka oli ehkä viisi metriä.



Opetin Leimulle uutta asiaa, eli ryömimistä, mutta se ei tykkää siitä...



Koirapuistossa käytiin heti aamusta, ja oltiin siellä tunti, vaikka
pakkasta oli 20 astetta. Ekaks siellä ei ollut yllättäen ketään, mutta
juuri kun meinasin, että lähetään, niin sinne tuli pari koiraa
(labriksia). Niitten perässä Leimu saikin ihan kivasti juosta. Itse en
vaan tykkää, kun se hakkui melkein koko ajan. Ja sanoin labriksien
omistajalle, että otanko Leimun pois, mutta se sanoi, että anna vaan
olla. No tänään sitten yksinollessaan Leimu ei ollut purrut lipastoa.
Eli oli siinä jotain hyvää, kun sain sen uuvutettua!