Torstain agit + Joensuun kisat

Torstain agitreenit Leimun kanssa. Ekana suoritettiin kilpailunomaisesti 19 esteen rata, Leimulle nolla :) Leikitin ennen rataa lelulla, ja lähtö samanaikaisesti. Leimulla oli myös mukavasti vauhtia. Tokalla kerralla jotain sössin itse, en ohjannut tarpeeksi, niin teki väärän esteen. Mutta edelleen hyvä vire jatkui. Mutta sitten mentiin kolmantena tekemään kiva lyhyt pätkä, ja kaikki meni pilalle. Ihan kaikki. Hemmetti, olisi pitänyt jättää vain niihin kahteen toistoon. Puomin kontakti meni pilalle, jätin paikkalle ennen lähtöä (virhe!), oli hyvässä vireessä ja ei se vaan pysty jäämään paikoilleen. Sitten kun Leimun kanssa ei saisi tehdä liikaa toistoja, ja nyt niitä kyllä tuli... Paikkallaoloa pitää vain harjoitella, ja saada se tulemaan vauhdilla sivulle (ensin edes ilman häiriötä). No oli sellaset fiilikset treenin jälkeen, että ei me minnekään kisoihin lähetä...

No lauantaina lähdettiin Leimun ja Jaavan kanssa kohti Joensuuta. Leimun radat oli ekana, ja olimme juuri sopivasti perillä, ei tarvinnut liian pitkää odotella ja oli aikaa verkata Leimu rauhassa. Tuomarina oli Sami Topra. Leimulla oli ihan hurja vire päällä, se haukkui ihan sikana radalla menevälle koiralle, ja mietin, että mitä tästäkin tulee. Matkaan lähdettiin samanaikaisesti, ja todella hyvin Leimu meni. Ekan radan A, oli hyvä, puomilta vapautin ennen kuin pääsi alasasti.. No onneksi vapautin, koska aikamme oli nippa nappa miinusaika, ja tällä siis irtosi kakkossija ja ensimmäinen luva-nolla kakkosista. Tokalla radalla hyvä vire jatkui, ja koska tiesin, että aikaan pääseminen tekee tiukkaa, niin vedettiin ihan riskillä. Tällä radalla myös kontaktien vapautukset ennen kuin oli maassa. Mutta aika harmillisesti vajaa sekunnin yli ihanneajan. Tämä kyllä harmitti sikana, koska oikeesti Leimu meni tosi vauhdikkaasti ja hyvällä vireellä. Tältäkin radalta kakkossija.

Seuraavana vuorossa Jaava, joka oli kerennyt autossa ihan kivasti kerätä kierroksia... Minua vähän jännitti, että miten se mun kanssa toimii, koska on kuitenkin niin Tiinan koira. Mutta nyt toimi hyvin, ja tietysti asiaan vaikutti myös se, että Tiina ei ole ollut Jaavan kanssa tekemisssä viikkoon eik ä ollut kisapaikalla. Mutta Jaava oli aivan mahtava. Se huuteli, kiskoi hihnaa ennen rataa, ja oli ihan täpinöissään. Ja sitten kun sitä vastaan pitää taistella, niin se kerää vielä enemmän kierroksia. Mutta sitten kun vuoromme tuli, niin sanoin Jaavalle sivu, niin vau, tyyppi tulee salamannopeasti sivulle ja lopetti meuhkaamisen. Ja sanoin odota, tyyppi jäi paikoilleen ihan hiljaa odottamaan. Siis ennen lähtöä tarvittiin kaksi normaalilla äänenpainolla sanottua sanaa, sivu ja odota. Hemmetti, Se oli niin mahtava fiilis, kun tyyppi on ihan kierroksilla ja tulee sivulle ja jää odottamaan. Tiina oli neuvonut, että jätä vain yhden esteen taakse, muuten Jaavalle tulee kiire ihmisen luo ja voi tulla rimojen ali. Yhden esteen taakse jätin, ja siitä sitten menoksi. Rata meni puhtaasti aina keinun jälkeiselle takaakierrolle. Jaava oli jo hypyn takana, mutta kiersi pois, koska minä käännyin liian aikaisin. Siinä tuli just se, miten tarkasti Jaava lukee ohjaajaa... Sitten saatiin vitonen vielä puomin alastulolta, koska ohjasin sen niin kuin Leimun, eli väärin! Leimulla pitää olla siis mahdollisimman kaukana, jotta ei tuu painetta, kun taas Jaavalla pitää olla lähellä. Eli olin siellä kahden metrin päässä, niin eihän se todellakaan riko askelrytmiään, vaikka sanoisi mitä, sillä kun oli kiire ohjaajan luo, oli aika iso loikka ;) Siltä radalta siis kymppi ja vajaa kaksi sekuntia yliaikaa. Tokalle radalla yritin muistaa, miten Jaava ohjataan. Tällä radalla Jaavalla oli vielä enemmän vauhtia kuin ekalla, joten jo alussa meinais mennä pieleen, mutta Jaava teki hienon korjauksen hyppäämällä hypyn käytännössä ihan paikalta. Mutta sitten ohjasin neljänneksi viimeisen esteen takaakierron hätäisesti, jolloin rima tippui... Tältäkin radalta lisäksi muutama sekka yliaikaa. Mutta oli se Jaava vaan nin tohkeissaan kun pääsi tekemään.

Lisäksi Jaavasta ja Leimusta oli mukava nähdä kamuja Titiä ja Kodaa. Tulomatkalla olikin sitten väsynyttä porukkaa. Ei päät juuri nousseet.

Kaiken kaikkiaan päivä pisti miettimään, mitä hittoa. Oikeasti, lappalaisilla jos meet kolmosluokassa, niin täytyy mennä ihan riskillä ja yhtään isoa kaarrosta ei saa tulla, niin pääset nippa nappa ihanneaikaan. Me ei kyllä Leimun kanssa haluttaisi sinne. Ja toisekseen Leimulle ehkä kuitenkin pitäisi keksiä joku toinen keino kontakteille. Ei millään pysty kisatilanteessa oottamaan, että se tulee alas asti, siinä tulee sekuntteja ihan älyttömästi. Lisäksi kepeiltä pitäisi saada monta sekuntia pois. Ja keinu myös nopeammaksi. Mutta siinä ne sitten onkin mitä pystyy tekemään, koska esteeltä toiselle Leimu menee kyllä vauhdilla.

En tiedä, onko ihanneajat aina olleet noin kovia kakkosissa ja kolmosissa, mutta tämä pistää miettimään, että minkä rotuinen seuraava koira on, jos meinaa agia treenata? Ei siis mitenkään vakavasti, mutta että pääsisi edes ihanneaikoihin kolmosluokassa... Mutta toisaalta taas lappalainen on muuten maailman paras...

Aamuaksat med två hundar :)

Elikkä tänään menossa mukana myös Jaava, joka on pari viikkoa mulla hoidossa, kun Tiina lähtee Venäjälle viikoksi. Myrttiä en uskaltanut ottaa, ku se ois kuitenki aloittanut juoksut, joita on jo odoteltu tovi... Tänään siis treenailin sekä Jaavan että Leimun kanssa. Ensinnäkin noissa on selkeä ero: Jaava on ihan lähellä, ei mielellään lähde kauemmaksi ellei ohjaa kauemmaksi, kun taas Leimu on normaalistikin aavistuksen kauempana, Leimu ei tykkää olla lähellä. Eli se aiheuttaa sen, että Jaavaa täytyy ohjata jonkin verran eri tavalla kuin Leimua. En kyllä tajuu, mitä me ollaan minnekään kisoihin menossa... Ensin otin Jaavalla muutaman puomin, en kauheesti palkannu kontaktia, koska sitten sille tulee hinku puomille. Kontakteja Jaavalle ei ole varsinaisesti opetettu, niin se pitää vain rikkoa sen askelrytmi. Sen jälkeen otettiin vielä keinu, ja meinasi tulla lentokeinu. Mutta tajusin karjaista odota. Sitten otin Leimulla myöskin yksittäisenä puomin ja keinun. Kontakteja sekä namilautasella että ilman. Hyvin malttoi pysähtyä, vaikka ottikin Jaavan tekemisestä kierroksia. Sitten otin vielä molempien kanssa muutamat radan pätkät. Jaavalle keppejä eri kulmista, ja muutama pätkä, jossa sekä puomi että A. Koska pöytäkin oli radalla niin otettiin myös se. Milloinka Tiina olet Jaavan kanssa ottanut viimeksi pöytää?? Oli sen näköinen, ettei ole ikinä pöytää nähnytkään, mutta meni siis hienosti kyllä. Ei ongelmia. Olin siis näyttänyt Jaavalle loppupalkan ennen kuin mentiin radalle, tarkoituksena testata karkaako radalta repulle, ei karannu.  Leimulle samoja kuin Jaavalle. A:ta hinkattiin muutama kerta ilman namilautasta, ja tuli nopeammin alas kuin namilautasella, vaikka minä jouduin näyttämään mihin. Mutta melko ok. Leimulle myöskin paikallaolo. Pääsin jo esteen taakse, ja sieltä palkkaamaan. Alussa ei otettu paikallaoloa, koska silloin kierrokset oli liian kovat. Mutta molemmat oli oikein mainioita.

Agia

Torstain treeneissä meillä oli hyppytekniikkaa. Leimun kanssa ei olla aiemmin tehtykään, joten oli ihan hyvä juttu. Leimu hyppää periaatteessa ihan ok, mutta ei kuitenkaan täydellisesti. Koska toisella puolella ei ollut ketään, niin otettiin myös muutama puomi, kontaktit ok sekä kepit pariin otteeseen. Lisäksi leikitin patukalla, ja vaikka Leimu kaatoi hyppyesteen kesken leikin, niin ei keskeyttänyt leikkiä. Pätevä Leimu :)

Tässä muutama syksyinen kuva Leimusta, oli pakko vähän ensin leikkiä valon kanssa...

Ja nämä kaksi ovat syyskuun loppupuolelta.

Aamuagit

Aamulla kävin hallilla vähän ottamassa aksaa. Tarkoituksena oli keskittyä paikallaoloon. Ei oo helppoo, ni ei oo. Olisi pitänyt aluksi ottaa muutama pätkä, koska Leimun oli todella vaikea keskittyä tulemaan sivulle, tarvitsi siihen jopa namiavun. No mutta kun sain sivulle, niin sitten pysyi paikoillaan (ei oltu edes esteen takana), sitten kävin vähän kauempana ja palkkasin ja vapautus. Tehtiin tämä muutaman kerran. Sitten otin lentävällä lähdöllä muutamat kepit, eri kulmista ja puolilta, ihan ok. A:ta muutaman kerran, ei hyvä, ottaa jotenkin painetta jostain, eli tulee todella hitaasti alas, positiivista kyllä oikeaan kohtaan. Taas tähän väliin paikallaoloa, muutaman kerran palkkaamassa ja sitten pyysin luokse (ei ollut estettä edelleenkään). Nyt oli jo parempi, kun oli saanut vähän mennä agia. Sen jälkeen otin vielä pimeitä putken päitä yksittäisenä esteenä, ihan huippu koira, irtosi hyvin. Ja loppuun kiva lyhyt rata + paikallaolo. Viimeisessä paikallaolossa Leimu ei uskonut vapautuskäskyä, vaan oli päättänyt suorittaa rataa... Eli palkan ja vapautuksen jälkeen jäi istumaan paikalleen tuijottaen esteitä. No mukavat treenit joka tapauksessa.

Nyt kun Leimu ensi viikolla vapautuu doping-pannasta, niin pitihän se ilmottaa ensi viikon lauantaille Joensuun agi-kisoihin. Ja ihan tylsää olisi ajella pitkä matka yhden koiran kanssa, niin ilmoitinpahan lainakoira Jaavankin sinne. Huippua, pääsen ohjaaman ekan kerran kolmosluokan ratoja. Toivon mukaan vaan ensi viikolla ei olisi hallitalkoot, koska olisi kiva ottaa agia Jaavan kanssa ennen kisoja... Ongelma ei ole kyllä se, etteikö Jaava menisi, vaan lähinnä kepeille vienti eri kulmista. Jaavahan hakee kepit itse, mutta ei liian vaikeista kulmista. Toivon mukaan Leimulle ei nyt sitten loppuviikosta aloiteta mitään lääkitystä.

"terve"

Tänään sain Leimun kokeiden tulokset. Haima toimii normaalisti, samoin ravintoaineet imeytyvät normaalisti eikä ulosteessakaan kasvanut mitään. Leimu on syönyt suhteellisen hyvin, mutta tässä taas on ollut ehkä aavistuksen huonompaakin syömistä havaittavissa. Röyhtäilyt ovat jatkuneet. Nyt ei tehdä mitään muutoksia, vaan pitää olla loppuviikosta eläinlääkäriin uudelleen yhteyksissä, että miten jatketaan.

Leimun kanssa on otettu tehotreeniä paikallaolon suhteen. Pysyy ihan hyvin. Mutta taitaa agiesteet olla aika paha häiriötekijä. Tästä ei nyt oteta mitään vuoden projektia, vaan se pitää kyllä saada sujumaan nopeammin.

hieroja ja agit

Tiistaina Leimulla oli fyssari, ja tällä kertaa oli parempi kuin viimeksi, eli jumeja ei ollut normaalia enempää. Nyt Leimu on ollut viimeiset pari viikkoa kivan pirteä, ja tosiaan ollaan oltu ilman lääkkeitä pari viikkoa. Nyt on menossa hyvä kausi, jee :) Toivon mukaan jatkuisi tälläisena. En ole vielä saanut tuloksia viime viikkoisista verikokeista, pitää huomenna yrittää uudelleen soittaa niistä.

Tänään oli normaalit agitreenit. Tehtiin pari pätkää, toisella oli takaakiertoja ja toisella välistä vetoja. Ja lisäksi muutama hankala kohta. Puomin otin tänään ilman namialustaa, oli ok, ei hyvä ,eli siis oli hidas. A:lla oli namilautanen ja Leimu tulee jotenkin tosi varovaisesti alas, ei meinaa saada vauhtia pysähtymään, mutta tänään siis pysähtyi. Kivat oli treenit. Meidän vaan siis pitää lähtöjä treenata. Koira pitäisi ottaa sivulle, jotta saa sen oikeaan kohtaan aseteltua. Sitten koiran pitäisi tietää, että luvan saatuaan saa lähteä, eikä arpoa, että milloinka saa lähteä. Paikallaolo on meille jo nyt vaikea, ja se tulee olemaan vaikea, koska kolme vuotta ollaan tehty vähän miten sattuu.

Ageja ja muutakin

Viime viikon ohjatuissa agitreeneissä tuli muutamie hyviä vinkkejä. No siis Leimun kanssahan ollaan tehty erittäin vähän paikallaoloa ja sitä ei ole siltä pääsääntöisesti vaadittu. Nyt siis jos jätän paikalleen, niin sen pitää pysyä valitussa asennossa yhdellä käskyllä. Nythän meillä on mennyt vähän äittelyksi se... Ja kun käännnyn niin en saa heti antaa käskyä, vaan rauhassa odottaa ja sitten vasta. Treeneissä Leimulla oli ekalla kertaa kiva vauhti, ja tokalla kierroksella vähän hitaampi. Leimu ottaa uudesta ryhmästä vähän enemmän häiriöitä kuin normaalisti. Se ei malta olla hiljaa odottaessa vuoroa, vaikka normaalisti näin on ollut. Ja en oikein halua Leimua komentaa agihallilla... Takaaleikkaukset meni oikein kivasti. Kepeille tuli myös hyvä neuvo, käden pitäminen sivulla tai vähän niin kuin avaisi vetoketjun, eli tietty vetäminen, jolloin koira tietää miten kauan pujotella. Loppuverkkalenkillä tuli vielä treenikaverilta neuvo kontakteille, että harkoissa pitäisi nostaa myöskin kierrokset tappiin, ja vaatia pysähtyminen, ja mikäli ei pysähdy, niin pääsee heti korjaamaan uudelleen.

Tänään sitten käytiin heti aamusta itekseen treenailemassa. Leimu oli ihan huippu :) Puomia otettiin namilautasella ja ilman. Tulee hitaasti puomin alas, jos ei ole namilautasta. Nyt tein siten, että jos ei ollut namilautasta, niin pysähtyminen, kehu, vapautus ja palkka vasta minun luotani, eli en mene palkkaamaan kontaktilla kädestä. Tarvitsee lisää toistoja. Kepit oli aivan mahtavat. Käsi kun oli sivulla, niin vau, molemmin puolin meni tosi hienosti. Paikallaoloa otettiin myös, eli yhden esteen taakse ja pitämistä sitä siellä. Tarvitsee lisää harjoitusta. Loppuun vielä vauhdikkaat suorat ja se oli siinä. Piti oikein komentaa itseni pois hallilta, etten olisi tehnyt liikaa, koska koiralla oli niin hyvä vire ja hyvä vire säilyi loppuun asti. Palkkailin myös lelulla, ja toimi hyvin, mutta Leimu vaatii myös namipalkan leikkimisen jälkeen. Ai niin otettiin myös A pitkästä aikaa, ja en tiedä, se on nyt ihan hajalla. Sain lopulta sen pysähtymään, mutta en tiedä oliko A liukas vai mitä, mutta tuli tosi varovaisesti ja siltikään ei saanut pysäytettyä alkuun vauhtia, otimme ehkä A:n yhteensä kolme kertaa, ja vikalla pysähtyi, niin stten lopetin sen siihen. A ei siis ollut viimeinen este, mitä tehtiin, vaan se tehtiin aika alussa.

Leimu on ollut nyt viikon ilman lääkkeitä ja muutoksia ei ole tapahtunut. Syö ruuan hyvällä ruokahalulla, mutta röyhtäilee lähes joka ruuan jälkeen. Lisäksi uloste on ollut jälleen löysempää. Niin ja maha ruplattelee ja on myös turvonnut. Koska Leimu ei vastannut antibioottikuuriin, niin jotain on edelleen vialla. Täten äitini lähtee viemään Leimun huomenna Helsinkiin tutkimuksiin. Leimusta otetaan muutama verikoe, joilla toivon mukaan suljetaan pois pari tautia ja sitten vielä uloste viljellään. Leimun eläinlääkäri on siis konsultoinut jotain kunnon spesialistia maha-suolikanavan ongelmiin. Eläinlääkäri sanoi myös, että välttämättä Leimulle ei sovi Z/D ruokavalio, mutta sitä nyt kuitenkin vielä jatketaan.