Lenkillä Becon kanssa

Tänään käytiin taas lenkillä Becon kanssa. Nyt ei kyllä Leimu
käyttätynyt niin hyvin kuin viimeksi, ainakaan alussa. Jaksoi räkyttää
aika pitkää, ja jouduin komentamaan todella paljon... No mutta välillä
meni pitkiäkin aikoja todella hyvin. Beco onneksi pikkasen ilmotti,
että älä tule liian lähelle, ja tietenkin yritin pitää Leimun koko ajan
kauenpana, mutta se ei ollut koko ajan mahdollista, kun Leimu koko ajan
kyttäsi tilaisuutta päästä Becon kimppuun. Beco lähinnä meni sillei,
kun en nää sitä, niin se ei ole olemassa...



Tänään sain myös leikattua ekan kerran kynnet ilman minkäänlaista
vastarintaa! Näköjään ne kannattaa leikata silloin, kun tullaan
lenkiltä, jolloin Leimussa ei ole virtaa niin paljoa. ;)



Huomenna lähetään Mikkeliin viikonlopuksi, Leimu saa vähän peuhata muitten koirien kanssa ja juoksennella enemmän vapaana.

Uutta ohitukseen

Nyt täytyy tänne siis laittaa, miten olenkaan päättänyt asian kanssa
edetä. Nimittäin en jaksa vaan seisoo siellä kaukana Leimun kanssa.
Tämä on hieman sovellettu siitä pennun kasvatus -kirjasta. Eli jos minä
nään ekana vastaantulevan koiran. Menemme noin viiden-kymmenen metrin
päähän polusta (jos olemme Valkeisella). Siellä annan sille makupalan.
Sitten kun koira tulee ja Leimu huomaa sen. Annan sen vähän aikaa
katsoa koiraa. Sitten rapisutan makupussia tai näytän lelua, jolloin
Leimun huomio (toivottavasti) kiinnittyy minuun. Sitten kun se
kiinnittyy minuun, kehun sitä ja annan makupaloja tai leikitän sitä.
Tähän pitää tulla kymmeniä onnistuneita toistoja. Seuraavasssa
vaiheessa muuten samalla tavalla, mutta kehuessani hoenkin ohi -sanaa,
tai siis mun pitää keksiä uusi sana, kun tuo ohi -sana on jo pilattu.
Jos joku keksii uuden sanan, joka tarkoittaa suunnilleen samaa, niin
saa kertoa! Sitten kun niitä on tullut useita. Niin matkaa aletaan
pienentää ja lopulta päästään olemaan samalla kadulla. Nyt siis tänään
aloitin tuon harjoittelun. Tämä myös silloin, jos koira tulee kadun
toisella puolella. Mutta jos tulee samalla puolella, en tee mitään
muuta kuin vedän Leimun perässäni toisen koiran ohi, enkä sano mitään.
Mutta tänään oli jo yksi onnistunut kerta, että sain kiinnitettyä
Leimun huomion, vaikka välimatka oli ehkä viisi metriä.



Opetin Leimulle uutta asiaa, eli ryömimistä, mutta se ei tykkää siitä...



Koirapuistossa käytiin heti aamusta, ja oltiin siellä tunti, vaikka
pakkasta oli 20 astetta. Ekaks siellä ei ollut yllättäen ketään, mutta
juuri kun meinasin, että lähetään, niin sinne tuli pari koiraa
(labriksia). Niitten perässä Leimu saikin ihan kivasti juosta. Itse en
vaan tykkää, kun se hakkui melkein koko ajan. Ja sanoin labriksien
omistajalle, että otanko Leimun pois, mutta se sanoi, että anna vaan
olla. No tänään sitten yksinollessaan Leimu ei ollut purrut lipastoa.
Eli oli siinä jotain hyvää, kun sain sen uuvutettua!

Voi ei

Tiina kyllä pyörtyy tästä: Leimun häntä nousi äsken ihan kippuralle...
Siis hännän toinen pää kosketti selkää. Lapinporokoirillahan häntä ei
saa nousta kippuralle. Se oli lapsista niin innoissaan, ja samalla
häntä nousi. Ei se kyllä muulloin ole noussut niin ylös.



Otin myös yhden projektin. Eli toisten koirien ohittamisen. Päätin,
että seistä törötän joka päivä puoli tuntia Valkeisella, ekaks
kauempana ja siitä sitten lähempänä polkua. Lopulta sitten päästään
siihen vaiheeseen, että koirien ohittaminen onnistuu läheltä. :) Sinne
on kyllä vielä tosi pitkä aika. Tänään oli noin kolmenkymmenen metrin
päässä polusta, ja kun koiria meni, niin sain pidettyä Leimun huomion
itsessäni, silloin kun halusin. Huomenna pitää siis mennä lähemmäksi.
Mutta sitten kun käveltiin pois päin, niin tuli kaks koiraa vastaan, ja
yhtä kova hinku oli niitten luo kuin ennenkin. ;)



Leimun sisäsiisteys jatkuu. Eli neljä yötä ja päivää pikku mies on ollut sisäsiisti. :) Jee!!!



Mutta sellaista siis täällä. Tänään Leimulla on ollu rento päivä, kun
viikonloppuna tapahtui niin paljon (koiranäyttely, toisten koirien
tapaaminen sekä rautatieasemalla ja keskustassa käynti, nämä asiat ovat
vielä vähän jännittäviä pienelle miehelle).

Vauhdikas viikonloppu

Leimu oli tänään Siilinärven näyttelyssä turistina. Katselemassa mitä
näyttelyissä oikein tapahtuu. Lähinnä tarkoituksena oli oppia olemaan
hihnassa, vaikka vieressä on paljon muita koiria. Aluksi Leimu veti
tosi paljon, mutta aikamme siellä oltuaan, se rauhoittua ja käyttäytyi
jopa mallikkaasti hihnassa. Nyt se on sitten ihan väsynyt, mutta ihan
hyvä.



Eilen Tiina oli Leimun kanssa porokoirien tapaamisessa. Siellä Leimu
oli unohtanut korvat kotiin, mutta jossain vaiheessa oli alkanut
kuunnella. Mutta siellä se sai mukavasti leikkiä toisten koirien
kanssa. ;) Kiitos Tiinalle siitä!



Nyt täytyy vielä kehua Leimua. Leimu ei ole kolmena peräkkäisenä yönä
pissinyt sisälle. :) Tästä se sisäsiisteys alkaa. Päiväsaikaan Leimu ei
tee pissejä, ellei joudu olemaan yli kuutta tuntia itekseen, mutta
sitäkään sen ei ole tarvinnut olla pitkään aikaan. Eilen illalla käytin
sen yhdeksän aikaan pissillä, ja aamulla vasta kahdeksan jälkeen pääsi
uudestaan pissille. ;) Eli en ees käyttänyt kauheen myöhään ja kauheen
aikaseen. Mutta jee jee. Ei sanomalehtee kyllä vielä uskalla ottaa pois
ovennurkasta...

Onnea Leimu 5 kuukautta!

Eli Leimulle onnittelut!



Nyt se söi tänään mun lipaston laatikkoa yksin ollessaan, vaikka ei
ollut edes kauan, ja olin lähtiessäni antanu sille korvan. Ja sitten se
yritti vielä mun läsnäollessa syödä lipastoa, mutta sittenpä pääsinkin
heti kieltämään itseteosta.



Eipä tässä kai tällä kertaa muuta ihmeellistä ollu.

Paljon kaikenlaista

Käytin tänään Leimua vaihteeksi ihan keskustassa, koska viimeksi
vaikutti sille, että sitä vähän jänskättää. Tänään kierreltiin reilu
puoli tuntia, ja lopussa se meni jo ihan rauhallisesti, eikä
kiinnittänyt huomiota muihin ihmisiin. :)



Illasta käytiin vielä Becon kanssa kävelemässä Vänäri ympäri. Aluks
Leimu olisi halunnut leikkiä Becon kanssa, ja piti vähän haukkuakin,
mutta sitten kun tajusi, että ei pääse leikkimään, niin se käveli
suhteellisen hyvin hihnassa. Välillä yritti tehdä yllätyshyökkäyksiä
Becon kimppuun. ;) Mutta olen ihan tyytyväinen lenkkiin. Leimu
käyttäytyi huomattavasti paremmin kuin viimeksi, Tiiakin jopa sanoi,
että onpas Leimu kehittynyt viime kerrasta. ;) Beco ei ollut koko
lenkin aikana huomaavinaakaan pikku miestä. Se vaan meni omia
juttujaan... ja välillä kellahti lumeen tekemään lumienkeleitä. ;)

Hammas lähti

Jeps, eli tänään lähti se hammas, jonka viereen oli jo puhjennut
rautahammas. Aamulla se ei vielä heilunut, mutta kun lähdin
yliopistolle, niin annoin Leimulle jyrsittäväksi ison luun. Ja kun
tulin takaisin, hammasta ei enää ollut. :)


Koirapuistossa oli sakemanni, puolitoista vuotias. Se jakso kivasti
leikkiä Leimun kanssa, ja niiden leikki oli ihan vaudikasta. Pitää vaan
käydä siellä usein sosialistamassa Leimua, jotta se tottuisi muihin
koiriin, ja saisi vähän erilaista aktiviteettia.