maanantai 16. helmikuuta 2009

Huoh, irtokoiria


Perjantaina hihnalenkillä (siis ihan kävelykadulla) oli irtokoira. No sehän tietysti kiinnostui Leimusta ja minä pidin kamalaa mekkalaa, jotta koira ei tule lähelle (oli lisäksi uros). No mä mietin, että mitä pitäisi tehdä. No siinä sitten jatkoin Leimun kanssa matkaa ja koira tulee mukana. Lopulta tuli mies toisen koiran kanssa ja huusin, että onko sen koira. No olihan se. No sitten se sen toinen koira lähtee juoksee täysillä Leimun luo. Sekin oli irti kävelykadulla! Ai että huusin kaikkee mahdollista sille koirien omistajalle, ja mulla oli täysi työ pitää ne koirat kaukana Leimusta. Ja sen koirat ei totelleet yhtään sitä. Lopulta huusin sille myös, että eikö sitä yhtään pelota, että sen koirat jää auton alle? Se vaan jotain, että se pienempi ois karannu, no miten sillä sitten se toinenkin koira oli vapaana? Lopulta sen koirat lähti juoksee toiseen suuntaan, niin me päästiin "karkuun" toiseen suuntaan. Sinne se niitten koirien omistaja jäi huutelee koiriaan.


 


Toinen tapaus oli sitten tänään. Oltiin ihan normaalilla metsälenkillä. Leimu meni noin kymmenen metriä mun edellä polkua pitkin. Yhtäkkiä mun ohi menee kultainennoutaja. Kultsi on uros, no minä menen äkkiä ottamaan sen kiinni, ennen kuin se kerkesi Leimun luokse. Nyt mulla on kädessä muriseva kultsi ja vaikeuksia pitää Leimu tarpeeksi kaukana. Sitten seuraavaksi huusin: kenen hel..tin koira täällä on? Tulkaa hakemaan se pois. Metsä on ihan hiljainen, sain ehkä huudella lähemmäksi viisi minuuttia, ennen kuin kuuluu naisen kimittävä ääni: Saku, tule tänne. No kokeilin kiinnostaako Sakua enemmän omistajan ääni vai Leimu, no omistajan äänisti kiinnosti enemmän ja se sitten meni omistajansa luokse ja me päästiin Leimun kanssa jatkamaan matkaa.


 


Että tälläsiä rauhoittavia lenkkejä ollu viime aikoina. Sen verran täytyy sanoa Leimun hallittavuudestan, että nyt on pysynyt todella hyvin hallinnassa. Leimun ollessa irti on tullut koiria vastaan ja Leimu on tullut luokse tai olen pysäyttänyt sen, ja sitten ottanut kiinni. Jos koira on ollut tarpeeksi kaukana, niin sitten ollaan ohiteltu niiitä, myös siten että Leimu on vapaana. Ihanaa, että voi taas alkaa luottaa koiraan, että se tottelee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti