Poroja paimentamassa

Torstaina lähdettiin Mikkelistä ajamaan kohti Sodankylää. Matkaseurana oli Tiina, Jaava ja Myrtti. Ensimmäinen stoppi tehtiin Kuopiossa, josta ostin Leimulle manttelin, koska oli luvattu kylmää säätä ja Leimu joutuisi olemaan suurimman osan ajasta kylmässä autossa. Lisäksi agilityssä tarvitaan myös jatkossa manttelia, niin ei se aivan turha ostos ole. Ajelimme Oulun kautta. Meillä oli hieno navigaattori mukana. Navigaattorin hienous loppui Oulun jälkeen, kun siitä loppui virta. Tiinan autossa ei siis toiminutkaan tupakansytytin, niin navigaattoriin ei voinut ladata lisää virtaa. Ja eihän meillä ollut karttoja tulostettuna, koska meillä on navigaattori... Mutta hyvin selvittiin ilman karttoja.

Leimulla oli perjantaina poropainnuskoe. Leimun kanssa poropaimennustesti meni yllättävän hyvin. Ensin käytiin hihnassa katsomassa liekaporoa. Liekaporoa
Leimu taisi jopa pelätä, ja mielestäni ei ollut oikein kiinnostunut
siitä. Arvostelulomakkeeseen oli kuitenkin ruksattu, että oli
kiinnostunut liekaporosta. Liekaporon jälkeen heräsi ensimmäisen kerran
ajatus, mitä jos se ei lähdekään ajamaan poroja. Kun päästiin aitaan,
seurasi Leimu katseella kiinnostuneesti poroja. En oikein muista,
komensinko Leimun istumaan, kun päästin sen irti odottamaan lupaa
lähteä. Mutta se ei siis lähtenyt minnekään, ennen kuin annoin luvan.
Heti luvan saatuaan Leimu lähti ajamaan poroja. Jonkun aikaan se niitä
ajoi, ja sitten piti pyytää koira luokse. Huusin heti aluksi vähän
kovemmalla äänellä kuin yleensä "Leimu tänne", mutta ei tullut heti
reaktiota, niin sitten sanoin/karjaisin "hei" (joka on Leimulle sellainen
sana, että nyt pitäisi oikeasti totella). Sen jälkeen Leimu kääntyi
pois porojen perästä tulemaan luokse. Sitten se odotti taas rauhassa
lupaa lähteä uudestaan ajamaan poroja. En edes huomannut, kun kirnun
portit oli aukaistu, joten minulle tuli yllätyksenä, kun porot
menivätkin sinne. Äkkiä aloin vaan sitten huutamaan Leimua luokse,
ettei mene kirnuun, ja eihän se kirnuun mennyt, vaan tuli luokse. Olen
kyllä erittäin tyytyväinen Leimun tottelevaisuuteen. Varsinkin kun
testissä oli koiria, jotka eivät oikeasti kuulleet yhtään mitään, vaan
painelivat jossain hurmoksessa porojen perässä. Leimu sai raksin
kohtaan, että ei voida päätellä onko paimennusvaistoa vai jahtaamista.
Tästä syystä tekisi mieli ensi vuonna lähteä kisaamaan, josko sitten
näkisi, onko Leimulla paimennusvaistoa vai onko se vain jahtaamista.

Laitetaanpas tähän vielä tuomareitten arvotelu.
A. Koira kohtaa ohjauksen alaisena kiinni olevan poron
1. Koiran osoittama terävyys ja kiinnostus poroa kohtaan: Kiinnostunut
2. Koiran hallittavuus ja ohjaajan seuraaminen: Hallinnassa

B. Ohjaaja ajaa koiran avulla porotokan aitauksesta toiseen
3. Koiran hallittavuus ja rauhallisuus ennen ajokäskyä: Hallittavissa, tasapainoinen
4. Ajokäskyn totteleminen: Lähtee käskystä
5. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen: Hajoittaa tokan
6. Ajotapa jahtaava - paimentava: Hieman jahtaava
7. Haukun taajuus ja laatu: Kiivas
8. Etäisyys poroista: Liian lähellä
9. Koiran hallitavuus ajon aikana: Tulee luokse kutsuttaessa
10. Ajon lopettaminen käskystä: Lopettaa ajon käskystä
11. Koiran palautuminen ajosta, rauhallisuus: Pysyy paikalla

C. Yleisarvostelu kokonaissuorituksesta
12. Ohjaajan ja koiran yhteistyö: Hyvä yhteistyö
13. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus: Toimii itsevarmasti, käskyt huomioon ottaen
14. Koiran fyysinen kunto: Kunto riittää koko testin ajan
15. Koiran testissä osoittama paimennusvaisto: Ei voida päätellä onko paimennusvaistoa vai jahtaamista
16. Käyttäytyminen aggressiivisen poron kohdalla: -

Poropaimennuskoe: Hyväksytty (7.3.2008 Oraniemen Paliskunnan Kommattivaaran aidalla)

Lauantaina oli todella mielenkiintoista katsoa poropaimennuskilpailua. Kilpailuun mukaan pääsevät hyväksytysti poropaimennuskokeen suorittaneet koirat sekä työkäytössä olevat koirat. Tänä vuonna siellä olikin paljon työkoiria, joiden työskentely oli hienoa seurattavaa. Myös kilpailussa oli jonkin verran korvattomia koiria, jotka ei oikein kuunnelleet ohjaajaa... Harmi, kun Jaava ei mahtunut mukaan kisaan. Sunnuntaina katseltiin vielä noin puolet testattavista koirista.

Koirat matkustivat yllättävän hyvin autossa. Niiden kanssa ei ollut mitään ongelmia.  Sunnuntaina lähdettiin ajamaan yhden aikaan kohti Mikkeliä. Tehtiin matkalla pari pysähdystä, ja olimme vasta kolmelta yöllä kotona. Oli kyllä todella mukava reissu. Ja poropaimennuksessa nähtiin myös Leimun sukulaisia; Pilkki -sisko ja Kita -veli sekä Hukka-äippä. Ohimennen nähtiin myös Tuhka -isä.