Tämmöistä tänään

Varmaan oli ensimmäinen yö Leimun tulemisen jälkeen, kun nukuin
suhteellisen sikeästi ja heräsin vain muutaman kerran yön aikana. Jes.


Tiina käytiin aamulla saattamassa rautatieasemalle, ja Leimun mielestä
oli aika jännä matka. Rankka reissu se oli myös mammankin mielestä.
Jännä, miten nopeasti Leimu oppi tuntemaan kotipihan mäen, aina kun
tullaan kotiin päin, niin huomaa, että se tunnistaa, vaikka ollaan
tultu monista eri suunnista. Ja kotiin on kiva tulla ainakin Leimun
mielestä, nimittäin sinne se kävelee reippaasti. Eihän me tietenkään
pitkiä lenkkejä olla tehty, mutta ollaan vähän käyty kävelemässä eri
suunnissa.

Tämän talon takana on sellainen pieni kallio,
jossa uskallan pitää Leimua "irti" eli sillä on vain hihna perässä,
autotie kuitenkin on niin lähellä. Siellä ollaan harjoiteltu
luoksetuloa, ja se on sitä myös oppinut. Ja välillä se reagoi myös
nimeensä. Mutta välillä tuntuu, ettei se kuule mitään tai halua kuulla.
Katselee vaan mammaa pienillä nappisilmillään, että pitäiskö mun tehdä
jotain.

Nyt pitäisi kohta antaa vielä iltaruoka ja käyttää
ulkona muutaman kerran. Viikonlopusta tuleekin jännä, kun Leimun kanssa
matkustetaan Mikkeliin tapaamaan Mustia ja Jaavaa. Tosin mulla on yks
koulutus, jonka takia Leimu on kotona viikonlopun hoidossa, Kuopioon
palataan sitten sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna.