Mitä ihmettä? Kävin kolme kertaa treenaamassa tokoa lähikentällä viikonlopun aikana. Minusta tuntuu, että monen vuoden tauon jälkeen koiran kanssa treenaaminen tuntuu minusta kivalle! Eikä ole sellaista oman pään sisäistä pakkoa. Toki treenaamis-intoon vaikuttaa varmasti Kaislan kehittyminen eteenpäin. Kuitenkin on aika paljon perusteita tehty, mutta ei ole menty eteenpäin.
Kaislan kanssa on pääasiassa harjoiteltu paikkaoloja, siirtymiä, ruutua kosketuslätkällä ja muutaman luoksetulonkin uskalsin ottaa. Mutta senpä jälkeen ei pysynytkään paikkaistumisessa. Eli paljon on harjoiteltavaa vielä jäljellä. Uutena asiana aloin opettaa luoksetulon stoppia nameilla heittämällä, jotta ruutuun saadaan stoppi. Ruutua on vaikea viedä eteenpäin tyhjään ruutuun, jos stop ei ole hallussa. Ruudun harjoittelussa Kaisla meinaa kiihtyä liiaksi, mutta muuten vire on ollut hyvä! Kaisla on ollut kuin koira, häntä heilunut. Siihen vireeseen saaminen ei ole ollut helppoa! (Tärinästä, että milloin saa luvan tehdä, on lähdetty liikkeelle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti