torstai 2. heinäkuuta 2020

Tokokoe Lappeenranta 30.6.2020 ALO 1 -tulos

Olin ilmoittanut Kaislan oman seuran tokokokeeseen, koska tosiaan paikkamakuut on sujunut melko hyvin, muutamia nousuja on tullut. Mutta nekin ovat olleet erilaisia, aiemmin Kaisla sipsutti suoraan minun luo, mutta nyt on saattanut nousta seisomaan, mutta olen sen siitä saanut laitettua uudelleen maahan. Eli tämäkin on edistysaskel. Juuri ennen koetta tuntui, että meidän ykslöliikkeet hajoaa, jotka ovat olleet varmoja jo monta vuotta. Liikkeestä maahan: ei kestänyt maassa, Luoksetulo: istuminen, kestäminen epävarma. Olin jo ihan, että mitä tästä oikein tulee. Päästiin treenaamaan myös vähän vieraampien koirien kanssa, ja Kaisla otti niistä yllättävän paljon häiriötä. Viimeinen treeni ennen koetta sujui super hyvin, joten kokeeseen päästiin menemään hyvällä mielellä.
Koe oli tosiaan Lappeenrannassa Tapavainolan kentällä. Tuomarina oli Anne Nokelainen. Kun tuli 10 päivän sääennuste, niin koepäivälle lupasi vesisadetta. Sitä sitten sainkin jännittää, että miten käy. Meillä oli alla yhdet vesisadetreenit, ja silloin Kaisla ei pysynyt paikkamakuussa, vaikka oli vain yksi koira. No onneksi alokas-luokan kokeen aikana ei satanut.
Paikkamakuu: tokalla käskyllä maahan ja haisteli, Kaisla oli muuten tosi rennon oloinen paikkamakuun ajan. 7
Seuraaminen: 8 En muista mitä tuomari kommentoi, mutta omana kommenttina Kaisla oli tosi hyvin mukana, eikä häiriintynyt, ehkä oli aavistuksen innokas.
Liikkeestä maahan: 9 Kaisla oli lähdössä lentoon seuraamisen alussa, mielestäni tosi hyvä (en muista tuomarin kommentteja)
Luoksetulo: 10 Oli aivan ihana, meinasi ottaa kesken matkan ilohyppyjä, kerrankin mamma ymmärsi käsky-sanan jälkeen kutsua luokse! :-)
Noutoesineen pitäminen: 9 Meinasi jäädä aika pahast liikkurin kädessä olevaan kapulaan jumiin, mutta hyvin hillitsi itsensä.
Kauko-ohjaus: 10 Otti liikkurista häiriötä ja pää pyöri, mutta teknisesti teki oikein.
Estehyppy: 9 Ilmeisesti vähän etujalat istumassa liikkuivat. 
Kokonaisvaikutus: 8 Sen muistan, että pitäisi saada rauhallisemmaksi ja se on ihan totta.

Pisteitä siis yhteensä 172 ja sijoitus 1. Tämä todellakin tuntui hienolle ja ansaitulle. 

Tässä vielä videot, kuvaajana Elina Pirhonen.








Seuraavana tavoitteena sitten osallistuminen avoimeen luokkaan.

Toukokuussa kävimme kokeilemassa flyballia. Se oli mukavaa. Itselläni ei ollut mitään käsitystä koko lajista, ja en olisi osannut odottaa, että Kaisla oppi ekalla treenikerralla teknisesti, mitä pitää tehdä.


Juhannusaattona kävimme päivystyksessä, koska Kaisla oli niin vaisu, ja epäilin kohtutulehdusta. Onneksi ei ollut. Kaisla on ollut todella aktiivinen, vaikka olisi miten kuuma, mutta ilmeisesti juhannusaattona Kaisla oli vain väsynyt kuumuudesta. Mutta oli pakko käydä tarkastamassa, koska juoksujen loppumisesta on juuri se pari kuukautta. Olen suunnitellut, että sterkkaan Kaislan alkusyksystä. Vaikka Kaisla juokseekin tosi harvoin, mutta iän myötä kohtutulehduksen riski kasvaa, niin parempi se on sterkata. Päivystyksessä ei tosiaan Kaislalle annettu mitään lääkkeitä, niin pääsimme osallistumaan tokokokeeseen.

Muuten olemme treenanneet tokoa kerta viikkoon ryhmätreeneissä (heinäkuu on tauolla), muutaman kerran olen käynyt Lpky:n yhteisissä treeneissä ja Marikan kanssa kahdestaan on treenattu paljon (kiitos Marika treeniseurasta ja neuvoista). Rallytokotreeneissä olemme myös muutaman kerran käyneet.

Muutamia kuvia vielä




















keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Kuulumisia

Meillä on treeneissä tapahtunut todellista edistystä. Tässä on nyt tapahtunut jotain äärimmäisen outoa. Kaisla on pysynyt paikoillaan noin kahden kuukauden ajan. Tämä on ollut sangen hämmentävää ja  käsittämätöntä. Siis se on pysynyt paikoillaan paikkaolossa siten kuin muutkin koirat ja matka ja etäisyys ovat olleet vähintään alokasluokan luokkaa. Se on kestänyt myös jos jonkun koira on asentoa ja omistaja on käynyt sen korjaamassa. Se on kestänyt olla keskellä riviä. Toki koirat ovat tulleet tutuiksi, mutta treeneissä on myös ollut vieraampiakin koiria, ja Kaisla on kestänyt. Olen niin onnellinen tästä asiasa. Pidin sitä jopa viime aikoina mahdottomana tavoitteena. Mikä tämän sitten mahdollisti? Etupalkka. Etupalkkana patukka. Ja nyt siis kaksi kuukautta on mennyt siten, että patukka on piilossa aidan takana tai repussa. Eli apuja ei ole Kaislan näköpiirissä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että Kaisla olisi nyt valmiina kokeisiin. Koko ajan pelottaa, että milloin tämä hajoaa... 

Muuten treeneissä on otettu uusia asioita treenattavaksi: pysäytykset eri asentoihin, Kaislan kutsuminen paikalta luoksetuloihin ja pysäytyksiin (tätähän en ole Kaislan kanssa juurikaan tehnyt, koska olen pelännyt sen kutsumista paikaltaan, jos sitten ei kestä paikalla olemista sitäkään vertaa...), tyhjään menoa (käsky suoraan), ohjatun kaikkia suuntia, myös keskimmäistä (kärki) ja merkki-nouto-hyppy-hässäkkää. Tämä on ollut tosi kivaa, koska olen niin kyllästynyt alokkaan ja avoimen liikkeisiin. Tunnaria pitäisi myös muistuttaa ja katsoa miten nyt pitää tunnarikapulaa. Talven aikana on harjoiteltu tunnarikapulan pitoa (Kaislahan haluaisi tappaa tunnarikapulan). Itse olen pitkään suunnitellut ostavani lisää tokotarvikkeita: merkkejä lisää ja hypyn/hyppyjä, mutta en ole viel saanut aikaiseksi.

Olin viime viikon mökillä ja vietin Kaislan kanssa kahdestaan lähes viikon siellä. Siellä oli tosi kivaa, ja treenattiin joka päivä pihatreenit. Käytiin myös juoksemassa ja tutustumassa erilaisiin paikkoihin.

Muutamia kuvia viime ajoilta. Kaikki kuvat on kännykällä, jostain syystä järkkärin käyttäminen on jäänyt todella vähäiseksi, aivan liian vähäiseksi.


Ekat veneilyt


Ilkonsaaressa

Ilkonsaaressa

Ilkonsaaressa

Mökillä

Mökillä

Mökillä

Mökillä

Mökillä

Mökillä

Mökillä

Loketon onkalolla

Loketon onkalolla

Loketon onkalolla

Pistohiekalla juoksemassa

Norppapolulla Puumalassa

Mökillä

Mökillä

Mökillä

Kukkeisten polulla Puumalassa


Mökillä

Mökillä

Rakokivet Puumalassa
Rakokivet Puumalassa
Kukkeisten polulla Puumalassa

Väsynyt mökkiläinen



keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Erilainen kevät

Alkuvuosi on ollut mielenkiintoinen. Kaislan kanssa edelleen käydään viikottaisissa tokotreeneissä. Niistä ei sen enempää. Toki nekin jäävät nyt toistaiseksi tauolle.

Olen yrittänyt alkuvuonna päästä useampaan rallykokeeseen mestari-luokkaan, mutta aika hankalaa on mahtua kokeisiin. Yhteen kokeeseen oltaisiin mahduttu, mutta jouduin perumaan sen hautajaisten takia. 

Nyt kun koronan takia on peruutettu kaikki kisat 31.5. asti, niin nyt voidaan keskittyä treenaamaan. Meillä oli joku aika sitten rallyn ratatreenit. Teimme ekaa kertaa mestariluokan radan, ja huomasin, että meillä onkin aika paljon treenattavaa! Kaislalle pyörityksen on erittäin kiihdyttäviä, ja totesin, että ne täytyy opettaa pelkäksi suulliseksi vihjeeksi, koska käsien heiluttelusta kiihtyy lisää ja se myös sekoittaa. Käskyt tulee myös sanoa riittävän ajoissa! Teimme  ekaa kertaa kolmen hypyn sarjaesteen ja huh, Kaislahan kiihtyi. Esteeltä olisi myös suorituksemme hylätty, koska Kaisla kaatoi ekan hypyn. Mietin tähän strategiaa ja ajattelin, että parasta on opettaa Kaisla tulemaan seuraamaan jokaisen hypyn jälkeen, ja opettaa laskemaan vire. Kaisla haukkui siis ihan sikana. Loppuosa radasta meni hyvin, koska oli selkeämpää. Edessä puolen vaihto pitää myös harjoitella siten, että se sujuu pelkällä suullisella vihjeella. Treenikaveri teki sen niin, ja sen näytti upealle. Silloin se ei ole myöskään sähläämistä, kun koira tietää, mitä tekee.

Nyt vaan harjoitellaan kotona ja mahdollisesti ulkokentillä. Lunta ei Lappeenrannassa enää ole. Ellei sitä sitten vielä sada.