torstai 4. tammikuuta 2018

Kulunut vuosi ja suunnitelmat ensi vuodelle

Vuosi sitten joulukuussa olen kirjoittanut, että toivottavasti Kaislan kuntoutuminen sujuu hyvin ja mahdollisesti kaiken mennessä putkeen, mahdollisesti tokokokeeseen syksyn aikana.

Kaislan kuntoutuminen meni suunnitelman mukaan, ja toistaiseksi on pysynyt oireettomana harrastaen tokoa ja metsälenkkeilyä. Tokossa ei oltu koevalmiita syksyllä, vaikka pääsimmekin toukokuusta alkaen kerta viikko treenaamaan ohjatusti tokoa. Bonuksena kävimme nose workin alkeiskurssin ja yhden kerran non stop -treeneissä palauttelemassa mieleen lajia. En ole saanut itsestäni irti, että treeneisin enemmän nose workia. Kävimme myös Sari Paavilaisen pitämän Koirakoulu Vision kahden päivän virehallinta-kurssin, joka oli äärimmäisen hyödyllinen meille. Kävimme myös kerran Marko Vuorenmaan tokotreeneissä.

Vuodelle 2018 en aseta sen suurempia tavoitteita. Treenataan tokoa ohjatusti kerta viikkoon, yritetään käydä mahdollisuuksien mukaan ulkopuolisilla kouluttajilla ja päästä lajissa eteenpäin. Haaveena on tokokokeet. Ostin lisenssin jo nyt. koska jos hyvin käy, niin voidaan mennä kokeisiinkiin. Toisena ajatuksena on käydä rallytokon alkeiskurssi, ja siinä lajissa Kaisla on ehkä nopeammin koevalmis, niin mahdollisesti mennä rallytokokokeisiin. Sellaisesta haaveilen. Olemme jo vähän kotona harjoitelleet rallytokon liikkeitä. :)

Minusta on ollut ihanaa, että Kaisla on ollut terve. Kaislan kanssa on tosi kiva puuhata asioita. Toivon todellakin, että Kaisla pysyy terveenä ja saataisiin ehkä treenivuosi.

Kuulumisia

Meillä on ollut parin viikon tauko tokotreeneistä, koska joulupäivä ja uudenvuodenpäivä osuivat maanantaille. Ensi viikolla jälleen treeneihin. Kaislan kanssa on päivittäin tehty aamujumpat, lenkkeilty normaalisti ja aika pitkälti olen pitänyt taukoa myös kotitokoista.  Joulupäivänä käytiin Mikkelissä, Kaisla luonnollisesti mukana. Jälleen kerran oli kiva huomata, että vaikka veljen 5- ja 6-vuotiaat pojat pitivät lelujensa kanssa aika kovaakin mekkalaa, ei Kaisla reagoinut meteliin mitenkään, eikä myöskään ahdistunut. Ihan kuin Kaisla olisi ollut aina lasten kanssa tekemisissä.

Lähdin uutta vuotta pakoon Mikkeliin maalle. Uus-lavolassa pauke on vaan ihan käsittämätön, niin kerta mahdollisuus on mennä maalle, niin toisaalta miksi en menisi. Maalla uusi vuosi sujui oikein leppoisasti. Illasta ei ollut kuulunut juuri ollenkaan pauketta, niin menin nukkumaan jo yhdeltätoista. Varttia vaille yksi heräsin Kaislan hälytyshaukkuun. Naapuri oli siinä vaiheessa päättänyt ampua rakettinsa. Ne äänet kuului hyvin sisälle, mutta ei Kaisla niihin mitenkään reagoinut. Hälytyshaukku on sama, mitä se käyttää maalla, jos esim. auto tulee pihaan tms. Uutena vuonna oli tosi kiva lenkkeillä leppoisasti metsässä, eikä tarvinnut pohtia mahdollisia vastaantulijoita.

Joulupäivänä otin muutaman kuvan Kaislasta




Ja muutaman kuvan uutena vuonna. Olisi voinut olla valoisampaa...








tiistai 19. joulukuuta 2017

Parit treenit

Möllikokeen jälkeen varasin Akatemialta sunnuntaina tunnin vuoron. Kaislan kanssa treenattiin melko monipuolisesti, paikkaoloa, ruudun ja merkin erottelua, kaukoja (kaikkia asentoja), seuraamista jne. Mutta täytyy myöntää, että vaikka pidin taukoja, niin on vaan tunti liikaa aikaa. Eli jatkossa kannattaa yksin treenatessa varata vain puoli tuntia ja käyttää se tehokkaasti.

Maanantain tokoihin ei päästy, mutta eilen päästiin. Marika tuurasi Katia tällä kertaa. Minulla oli jotenkin työasiat kovin mielessä, koska tulin suoraan töistä ja menin vielä suoraan töihin takaisin. Paikkaoloissa Kaislalle laitoin namilautasen ja mielentila oli huomattavasti parempi. Omalla vuorolla tehtiin hyppyä ja luoksetuloa. Hypyssä voi myös sanoa tule sanan sijasta maahan -> Kaislan on kuunneltava, mitä käskyjä tulee. Tässä Kaisla oli yllätävän hyvä. Luoksetulossa pitää muistaa myös käyttää takapalkkaa (silloin kun ei treenaa yksin). Itse myös pitää olla vähemmän sählä ja tehdä teräviä liikkeitä, koska Kaislaa ei todellakaan tarvitse nostaa yhtään... Vaan pikemminkin yrittää käyttäytyä mahdollisimman  rauhallisesti... Helpommin sanottu kuin tehty ;)

torstai 7. joulukuuta 2017

toko-treenit ja möllitoko 6.12.2017

Maanantain tokotreeneissä tehtiin kokonaisuutta ajatellen keskiviikon möllitokoja, jonne olin Kaislan ilmoittanut. Kaisla oli hyvä, Tehtiin alokas-luokka kokeenomaisena. Jätöt sujuivat hyvin, palkkasin hypyn odottamisen lelulla ja samoin palkkasin luoksetulon lelulla. Kaisla jäi aavistuksen jumiin kapulaan, jonka annoin Katille ennen treeniä. Kaukot oli ensimmäisenä, ja Kaisla mietti vain kapulaa, eli ei todellakaan noussut ylös. Eli kapulan häiriötreeniä pitää muistaa tehdä jatkuvasti satunnaisesti. Nyt sitä ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan.

Itsenäisyyspäivänä Kati ja Marika järjestivät möllitokot Etelä-Karjalan Koiraurheiluhallilla. Ilmoitin siis Kaislan alokkaaseen. Ryhmäpaikkaolossa Kaisla oli hyvin levoton, vaikka etäisyys oli vain 1,5 metriä. Kaisla suoritti liikkeet ryhmän ensimmäisenä, eikä käyty kehän ulkopuolella, koska hän olisi nostanut itsensä uudelleen korkeille kierroksia. Nyt ne olivat jo aavistuksen matalammalla. Seuraamisella aloitettiin, se oli oikein hyvää. Hitaassa seuraamisessa Kaislan pylly ehti kerran käydä istumassa, eli tätä pitää harjoitella lisää, tai siis ehkä ennemmin sitä, että kävelen peruskävelyn aavistuksen kovempaa. Toisena liikkeenä oli liikkeestä maahanmeno, joka oli myös täydellinen alun melkein kilareita lukuunottamatta. Kaislaa ehkä aavistuksen nostatti se, että seuraamisesta ei saanut palkkaa (vaikka olemme treenanneet kokonaisuuksia ja palkattomuuksia). Seuraavana hyppy, jossa myöskään ei ollut mitään huomautettavaa. En käyttänyt lelua tässä. Sen jälkeen kaket, joissa Kaisla ei ollut kauhean keskittynyt, mutta teki vaihdot hyvin. Toiseksi viimeisenä liikkeenä oli luoksetulon, jossa otin lelun näkyville ja palkkasin sillä lopuksi Kaislan. Kaisla pysyi hyvin paikoillaan. Viimeisenä liikkeenä oli kapulan pito. Kaisla nousu kapulaa vasten alussa, mutta sen jälkeen siisti pito. 

Kaisla siis oli niiin hyvä! Oon todella onnellinen, että saatiin onnistunut kokonaisuus. Enää meiltä puuttuu ryhmäpaikkaolo, niin sitten voikin alkaa katsella koekalenteria. :) Ja kyllä aion maksaa lisenssin kohta puolin, vaikka sitten Kaislasta ei tulisikaan vielä koevalmista. :) Myös rallytoko on alkanut kiinnostaa minua...

Tässä Kaislan suoritus videolla

Ja pisteet


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Nose Work ja tokot

Ilmoittauduin Koirakoulu Nuuskun Non-Stop Nose Work -treeneihin sunnuntaille. En ole oikeastaan tehnyt yhtään Kaislan kanssa nose workia kurssin lopettamisen jälkeen. Ajattelin, että vähän erilaista aktiviteettia Kaislalle, ja ehkä jos sitä innostuisi tekemään treenjä myös kotona. Ennen treenejä tein pari muistutus treeniä eukalyptyksen hajusta. Kaisla teki kaksi treeniä. Laitoin makupalat rauhoittamaan heti sisään tulon jälkeen. Hyvin Kaisla muisti, mitä täällä tehdään. Kouluttaja sanoi, että Kaislan tekee töitä korkeassa vireessä, mutta vire ei ole liian korkea. Mutta toisaalta se ei saa enää yhtään tuosta nousta. Kaisla oli oikein pätevä. Palkkasin lelulla, koska lelupalkka on Kaislalle parempi kuin nami. Kurssilla oli myös sitä, että Kaisla haahuili omiaan. Nyt motivaatio on hyvä haistamisessa. Treenit oli oikein onnistuneet.

Maanantain tokoissa tehtiin jälleen paikkaoloa ja luoksetuloa omalla vuorolla. Ryhmäpaikkaoloissa en palkannut Kaislaa kertaakaan välissä, ja etäisyys oli metri. Seuraavan kerran annan välipalkkaa, ja pidän saman etäisyyden. Kaislan mielentila on rauhaton.

Nyt toko-treenit ovat jääneet aika vähäiseksi. Sisällä ollaan muistuteltu kapulaa, mutta on se vaan vaikea. Nyt olen tehnyt sitä, että Kaisla istuu noin metrin päässä. Minulla on kapula vähän maasta nostettuna kädestä. Pidän kapulasta kiinni, kun Kaisla hakee kapulan, ja täten estä tapporavistelun tekemisen ja kapulalla pelaamisen. Kun pitää nätisti kiinni, palkkaan. En tiedä, pääseekö tällä menetelmällä eteenpäin. Mutta joka kerta, kun Kaisla pääsee pelaamaan kapulan kanssa, se vahvistuu.

torstai 23. marraskuuta 2017

Treenejä

5.11. Käytiin lähikentällä treenaamassa. Tehtiin seuraamista tarjoamalla, oikean puolen seuraamista (vieri), ruutua, maassaoloa lelulla, luoksetuloa lelulla ja noutoa. Kokeilin maasta, ei olisi pitänyt... On se noudon luovutus vain todella vaikea.

6.11 Katin treeneissä tehtiin alokas läpi kokonaisuutena. Sujui todella hyvin. Toki jätöissä taisin näyttää lelua. Ryhmäpaikkiksessa olin todella lähellä, ettei pääse nousemaan. Sen verran olen Kaislaa nyt osannut lukea, että ryhmäpaikkiksessa sitä todennäköisesti ahdistavat toiset koirat. Koska on se vähän jännittynyt ja pälyilee. Koskaan kukaan ei ole tullut Kaislan luokse paikkamakuussa. Yritän saada siihen itsevarmuutta olemalla lähellä ja kun lähellä on saatu kesto. Niin sitten pikku hiljaa matkan pidetäminen.

13.11. Katin treenit. Paikkaoloissa lähti kerran. Omalla vuorolla oloja eri asennoissa. Luoksetuloa lelulla. Namialustalla paikkamakuuta. Pystyin kävelemään toiseen päätyyn asti. Se oli jonkinlainen ennätys.

16.11. Vuokrasin Lappeenrannasta uudesta koirahallista Akatemiasta puolen tunnin vuoron. Rakastuin halliin, se oli aivan ihana. Kaislan kanssa treenasin paikkaoloa, ruutua ja vähän seuraamista. Lopuksi leikittiin pitkään, oli kivaa!

20.11. Katin treeneissä ryhmäpaikkaolo taas ihan lähellä, Kaisla ei lähtenyt pysyi hyvin. Omalla vuorolla namialustalla paikkamakuuta, luoksetuloa lelulla ja yksi hieno ruutu.

Tänään Kaislalla oli Ninan hieronta. Kaisla oli aavistuksen jumissa, mutta ei mitenkään poikkeuksellisesti. Nyt pitää ryhdistyä blogin kanssa! Aika vähän on tullut treenattua. Ninan  hallista tulee varmasti jatkossakin sopivina aikoina vuokrattua hallia. Se on hyvä, kun voi vuokrata vain puoleksi tunniksi kerrallaan. Kaislalle ainakin puolen tunnin yhtäjaksoinen treeni on juuri passeli.





lauantai 4. marraskuuta 2017

Lähikentällä treenaamassa

Eipä ollutkaan viime viikolla viimeiset ulkotreenit. Niinhän se pakkanen vain lauhtui, ja tänään on ollut kuusi astetta lämmintä, joten lähikenttä oli ihan sula. Toivoin, että pakkanen kestää maaliskuulle asti, mutta toiveeni ei toteutunut.

Kaisla treenasi seuraamisen tekniikkaa, stoppeja ja maassaoloa lelulla (ei varsinaista paikkamakuuta) sekä teki muutaman noutokapulan palautuksen. Ja nepäs olivatkin ihan sika hienoja, ei yhtään mälväämistä. Heilutin lelua kunnolla, että Kaislan fokus olisi lelussa eikä suussa olevassa kapulassa. Milloinkohan sitä uskaltaisi kokeilla noutoa, että kapula olisi maassa...

Lunta siis oli jo ihanasti maassa. Järkkärin kanssa en ehtinyt kuvata, mutta muutama säälittävä kännykkäräpsy -todisteena. Myös eilen käytiin juoksemassa lentokentän ympäri. Neljän kilometrin juoksun jälkeen, Kaislan ravi alkoi olla rentoa. Mutta minkäs sille vois, jos hänestä juokseminenkin on ihan superkivaa! :D