Viime viikon maanantaina tokotreenit jatkuivat joulutauon jälkeen. Kaisla oli melko korkeassa mielentilassa. Ja ei pysynyt paikoillaan, vaikka tein kaikkea pientä sivussa ennen kuin aloitimme. Kaisla on olemukseltaan sellainen koira treeneissä, joista osa koirista ottaa aika paljon häiriötä ja ymmärrän täysin sen. Ryhmästä yksi koira viime syksynä karkasi omalta vuoroltaan Kaislan luokse ja sen jälkeen olemme olleet joko ulkona tai kopissa hänen suoritusvuoronsa ajan. Viime viikolla kouluttaja sanoi, että tehdään paikkaolot kahdessa erässä. Tämä sopi hyvin meille, koska ajattelin, että Kaislalle yhden koiran häiriö on riittävä. Tämä kyseinen koira meinasi jäädä hengailemaan paikkamakuu rivistöön. Pyysin häntä, että anteeksi voitko siirtyä kauemmaksi, että Kaislalle ei tule kuin yhden koira häiriö (Kaislakin ottaa kyseisestä koirasta aavistuksen enemmän häiriötä, koska on tosiaan päässyt tulemaan iholle asti.), niin omistaja niin vastahakoisesti nousi, että ajattelin, että ei helvetti sentään. No mulla jäi treenistä siis pääasiassa vitutus ihmisiä kohtaan.
Eilisissä treeneissä tehtiin jälleen paikkamakuut kahdessa eri erässä. Kaisla ei meinannut taaskaan pysyä, mutta nyt ei ole kyse vireestä, vaan malttamattomuudesta. Tätä pitää vaan tehdä, helppoja ja vaikeita sopivissa määrin, jotta ei pääse uudelleen oppimaan hipsimistä mun perään (nyt kun se on kertaalleen saatu kitkettyä). Kaislan kanssa myös omalla vuorolla tehtiin istumista ja paikkamakuuta, tällöin pysyi koko ajan paikoillaan, pyysin myös pari treenikaveria hengailemaan lähemmäksi meidän vuorolla, jotta tulisi toisista koirista enemmän häiriötä.
Sivussa teimme vähän rallytokoa. En ymmärrä, miten hihnan kanssa tehdään se, että koira kiertää ihmisen ympäri, ihan sika vaikea! Tehtiin myös kaukoja ja rauhoittumista.
Nyt Kaislalle tulee heti perään uusi parin viikon tauko, koska me lähdemme reissuun ja Kaisla menee vanhemmilleni Mikkeliin kahdeksi viikoksi hoitoon.
