Toivotaan vuodesta 2015 parempaa kuin edellisestä. Edelliseen vuoteen kuului paljon surua niin koirarintamalla kuin muutenkin.
Perinteisesti minulla on ollut tapana listata vuodenvaihteessa tulevan vuoden tavoitteet ja tehdä edellisvuodesta yhteenveto. Nyt ei ihan hirveästi innosta, sillä vuosi 2014 kului kokonaan kuntouttaen Tonttua. Tontulta leikattiin joulukuussa 2013 anaalit, josta toipuminen ei ollutkaan ihan yksinkertaista. Ja voi olla, että ongelmia oli jo ennen leikkausta, en vain ollut huomannut niitä. Anaaleita leikannut lääkäri sai kontrollissa selkeän kipureaktion Tontun selästä. Ortopedin tutkittua ei kipureaktiota tullut, mutta siitä huolimatta otettiin CT-kuvat. Niissä oli pari ilmakuplaa, mutta ortopedin mukaan ei mitään ihmeellistä. Tammikuusta alkaen aloitettiin säännöllinen käynti fyssari Patricia Hirnin luona, jonka jumppaohjeilla ja käsittelyillä Tonttua on saatu paremmaksi. Jokatapauksessa päädyin vielä ottamaan magneettikuvat Eläinsairaala Aistissa (neurologina Sigitas Cizinauskas). Magneettikuvat olivat puhtaat, jonka jälkeen fyssari uskalsi käsitellä Tontun selän kunnolla. Sen jälkeen on pikku hiljaa saatu alkaa lenkkeillä ja kuntoilla enemmän. Vapaana olothan lähti 5 minuutista eteenpäin maaliskuussa. Kesällä saatiin lupa tehdä tokoa (ei vauhtiliikkeitä) ja hyppytekniikkaa. Nyt viimeisimmällä käynnillä saatiin lupa tehdä kaikkea tokoa ja aloittaa hiljalleen agilityn treenaus, siten että Tonttu on kesäkuun alussa ratatreenikunnossa (ellei yhtään takapakkia ole tullut). Eli treenaaminen aloitetaan todellakin hitaasti ja varovasti muutamalla esteellä medikorkeuksilla.
Tavoitteena tänä vuonna Tontun kanssa siis mahdollisesti syksyllä hallikauden alkaessa jatkaa agilityssä kisaamista. Opetella evl:n liikkeitä. Jos kastrointi tekee Tontusta koiran, joka sietää paremmin muita koiria, niin sitten kisauran aloittaminen tokossa (nykyiset alo ja avo on jo valmiit, voi:kin melkein). Toko olisi helppoa, jos ei olisi koirahäiriötä... :D Tärkeimpänä tavoitteena kuitenkin pysyä terveenä ja saada viettää normaalia koiran elämää lenkkeillen ja muuten touhuten.
Viime vuonna laumaan vähän yllättäen liittyi Kaisla. Alkuun olin ajatellut, että haluan viedä Tontun eri lajeissa niin pitkälle kuin mahdollista ennen kuin pentu tulee. Tontun fysiikan pettäessä (syytä ei siis löytynyt, mikä Tonttua vaivasi), niin aloin miettiä pennun ottamista. Rotuna BC:hen olin jo päätynyt aiemmin, ja olinkin jo aika pitkään seurannut BC-yhdistelmiä. Kaislan pentue tuntui oikein sopivalta minulle, ja ihastuin emään ensinäkemältä. Isäähän en ole koskaan nähnyt, vain kuvia. Kaisla on ollut oikein kiva pentu. Haastetta tuottaa edelleen autot ja hihnassa vetäminen. Tokon ja agin pentutreenit on aloitettu, ja ne sujuu oikein kivasti. Kaislan kanssa ei tälle vuodelle ole vielä suurempia tavoitteita. Tokoon ja agiin treenataan pohjia, lenkkeillään ja toivottavasti pysytään terveenä! Ja toki kun Kaisla täyttää heinäkuussa vuoden, niin käydään aika pian sen jälkeen virallisissa luustokuvissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti