Vihdoin tiistaina Kaisla pääsi Patrician käsittelyyn. Näkyvästi Kaisla ei ole oireillut, muutoin kuin heti tippumisen jälkeen. Kaisla oli mennyt pahasti jumiin. Jos näkee oman koiran törmäävän vaikka ihan normi elämässä, niin kannattaa sen jälkeen käyttää hieronnassa. Mutta Kaislalla jatkuu lepo vielä kaksi viikkoa, ja sen jälkeen voi pitää myös irrallaan, mutta ei vielä treenejä ennen toista käsittelyä, joka on juhannusviikon tiistaina.
Lepo on sujunut ihan hyvin. Kaisla ei ole alkanut tuhota mitään, vaikka juurikaan ei ole aivojumppaakaan saanut. Vähän on jotenkin hankalaa, että voiko jotain pientä tokoa sisällä tehdä, mutta lähinnä on tehty vain isutuminen ennen ruuan saantia... Hihnalenkit ovat tietysti vähän inhottavia, mutta samanlaisia ne ovat olleet riippumatta siitä, onko saanut purkaa energiaa vai ei.
Täytyy kuitenkin olla onnellinen, että näinkin vähällä selvittiin. Mahdollistahan olisi ollut, ettei Kaisla olisi noussut ylös tippumisen jälkeen. Eli oli kyllä onni onnettomuudessa! Nyt tietysti kun minun taustani on se, että kaksi koiraa olen joutunut lopettamaan aivan liian nuorena, vaikkei suoranaisesti agilitystä aiheutuneiden vammojen takia, mutta ne eivät ole myöskään edesauttaneet asiaa, niin Kaislan kohdalla todennäköisesti kilpailulliset tavoitteet olen hyljännyt, ja tehdään agilityä jatkossa vain koiran aktivoimiseksi ilman tiettyjä esteitä (puomi, rengas, A ja keinu). Ja jos näyttää, että Kaisla kykenee turvallisesti ja oikeassa vireessä tekemään agilityä, niin voihan sen jälkeen varovaisesti kokeilla näitä muutamia vaarallisempia esteitä. Toivotaan nyt kuitenkin aluksi, että Kaislan lihakset palautuvat normaaliin kuntoon ja pääsemme takaisin normaaliin elämään metsälenkkeineen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti